Uudisraivaajat 14

[Edellinen osa] [Seuraava osa]


Verta pakkiin

Kun Eolin kanssa oli aika pohdiskeltu vaihtoehtoisia ratkaisuja Bogon linnan puolustamiseksi, hän ehdotti että ryhmä hankkisi hänelle yksisarvisten verta. Viisi pulloa mustan-, harmaan- ja valkoisen yksisarvisen verta riittäisi raaka-aineeksi puolustuslaitteelle joka todella voisi tehdä eron haaksirikkoisten elämän jatkumisen ja päättymisen välillä. Sillä vaikuttavuudestaan huolimatta suunnitellut sotakoneet eivät pysäyttäisi odotettavissa olevaa uhkaa. Ja kohta linnakkeelle olisi muutenkin asiaa, sillä Cúlindë ja Elanor ilmoittivat odottavansa lasta ja Cúlindë haluaisi vetäytyä linnakkeelle synnyttämään pienokaisensa.

Aamun sarastuksen myötä pakattiin jälleen retkireput ja lähdettiin kohti pohjoisessa olevaa havumetsää. Mustien yksisarvisten kun tiedettiin elelevän yksikseen ja olevan luonteeltaan niin pahansisuisia että yksi sellainen voitaisiin ilman sen kummempia suunnitelmia käydä niittaamassa. Tapahtumaköyhien matkapäivien ja Malanturin sauvan tekemien tiedustelulentojen jälkeen havumetsän keskeltä löytyi laaja kukkula, sitä päätettiin lähteä tutkimaan koska aiemmin tavattu musta oli ollut sidoksissa vartioimaansa paikkaan, joka myöskin oli kukkula.

Kukkulaa kiertäessä löydettiin luolan suuaukko jota vartioi yhden sijasta kaksi mustaa yksisarvista, tarkkanenäisimmät havaitsivat ilmassa luolasta leijuvan mädän lihan tuoksun. Vaikka yksisarviset huomasivat ryhmän ne eivät hyökänneet. Malantur ja Elanor heittivät päälle loitsun jonka avulla pystyivät kommunikoimaan yksisarvisten kanssa. Yksisarviset kertoivat että joku voima pakotti heidät vartioimaan luolan suuaukkoa. Pienen kaupankäynnin jälkeen päästiin sopimukseen siitä, että yksisarviset luovuttaisivat vertaan mikäli ryhmä vapauttaisi heidät tuosta tehtävästä.

Uusia hirviöitä

Yksisarviset väistyivät luolan suulta ja ryhmä asteli sisään. Heti suuaukon sisäpuolella oli kalutun karhun jätökset ja käytävä joka lähti loivasti laskeutumaan alemmas. Pienen luiskan jälkeen tultiin käytävään jota peitti kauttaaltaan kuvitus jossa oli sangen ahdistava aihe. Eri kokoiset ja lajiset eläimet jahtasivat tikku-ukoiksi piirrettyjä saalistajiaan pienempiä ihmishahmoja.

Käytävä kuitenkin päättyi umpikujaan ja ryhmä sai tovin etsiskellä ennen kuin löysi salaoven joka johti sivukäytävään. Tämä käytävä päättyi saranattomaan oveen jota koristi tähdenlentoa kuvaava symboli. Jälleen tuttu kuvio 12-neuvoston kokoushuoneesta. Ovi liukui sivuun Malanturin koskettaessa sitä.

Oven takaa paljastui hautaholvi jonka peräseinällä oli arkku ja arkun takana seinään kaiverrettuna yli kuusi metriä korkea kuva kahdella jalalla seisovasta pedosta. Sigurd ei kyennyt tunnistamaan kuvan petoa, arveli vain sen olevan esihistorialliselta ajalta ennen lohikäärmeitä, ja kovasti hirmuisen näköinen. Hauta-arkun editse kulki tutunnäköinen hopealanka viritelmä.

Koska Elanorilla oli sormus joka suojasi häntä maagiselta havaitsemiselta hän lensi hopealangan ylitse muiden ollessa valmiudessa. Kun mitään ei tapahtunut Elanor avasi arkun ja poimi luiden seasta mukaansa kaiken kiiltävän ja mielenkiintoisen. Palattiin luolan suuaukolle, mutta yksisarviset sanoivat etteivät he vapautuisi ennen kuin peto olisi kuollut.

Palattiin siis hautaholviin ja valmistauduttiin taisteluun. Hopealankaa lähestyttiin kahdessa rivissä ja kun Páin astui hopealangan ylitse ruumiillistui kuvasta ryhmän eteen sitä vastaava peto. Olento oli niin vaikuttavan näköinen että useat jäivät vain tuijottamaan sitä leuka väpättäen. Cúlindë kuitenkin avasi pelin iskemällä valtaisan iskun pedon päähän, jonka niska retkahti niin ilkeän näköisesti että sen kuolema olisi vain ajan kysymys.

Elanorin epäonneksi hirviö kuitenkin taisteli viimeiseen saakka ja nappasi Cúlindën ylitse takarivissä jousen kanssa tähtäilleen Elanorin hampaidensa väliin ja nosti tämän ilmaan. Tippuessaan kivilattialle vain muutamat lihasriekaleet pitivät Elanoria lantion kohdalta kasassa ja hänen ylävartalonsa oli saanut huurteisen peitteen.

Ryhmä sai suojeltua itseään enemmiltä vahingoilta kunnes hirviö rojahti kuolleena maahan ja haihtui pois. Wainamrun nappasi Elanorin sielun rintakoruunsa ja ryhtyi tutkimaan potilasta. Lantion kohdalta sisäelimet, luusto ja selkäranka olivat tuhoutuneet ja yläkropan lihakset pitäisi sulatella yksi kerrallaan. Kestäisi ainakin pari päivää ennen kuin Elanoria voitaisiin liikutella pidempiä matkoja.

Kun Elanor saatiin siihen kuntoon että hänet voitiin siirtää luolan suuaukolle havaittiin että toinen yksisarvisista makasi kuolleena luolan edessä. Malantur ehti kuitenkin kerätä pulloihin riittävän määrän verta. Yksisarviset olivat jäljistä päätelleen taistelleet keskenään ja voittaja oli kadonnut verta valuen metsän pimentoihin.

Taikasoppaa

Parantajan ryhtyessä puuhiinsa alkoi Malantur nylkeä yksisarvista ja Boggo tekemään sen lihasta muhennosta. Kovin kummoista nahanpalaa Malantur ei ehjänä saanut irti, mutta sarvi sentään lähti kokonaisena matkaan. Muhennoksen houkutteleva tuoksu viekoitteli Bogon, Sigurdin, Wainamrunin, Cúlindën ja Elricin ottamaan lautasellisen, vaikka hyvin tiedettiin ettei sen syömisestä välttämättä mitään hyvää seuraisi.

Boggo huomasi että hän oppi tiettyjä asioita nopeammin kuin aikaisemmin, Wainamrunille kasvoi omalaatuista karvoitusta lantion seudulle ja Sigurdin huulet turposivat kovettuivat luonnolliseksi panssariksi. Culindë ja Elric sen sijaan eivät ymmärtäneet tai halunneet kertoa mitä heille tapahtui.

Sitten alettiin tutkia arkusta löytyneitä esineitä; nuijista ja lingosta kivineen kukaan ei osannut sanoa mitään, mutta kielikorun avulla pystyisi puhumaan eläinten kieltä ja käyttämään heinää, kaarnaa yms ravintonaan, tosin käyttäjä ei pystyisi enää syömään eläinperäistä ravintoa. Korvakorun avulla puolestaan ymmärsi eläinten puhetta ja nännikoru suojaisi käyttäjäänsä eläimen turkin tavoin niin taistelussa kuin sään vaihteluitakin vastaan, mutta vain silloin kuin käyttäjä kulki yläruumis paljaana. Linko ja korut viuhahtivat pikaisesti Bogon taskuihin.

Kalman kosketus

Aamun tullen Cúlindë nosti rakastettunsa pään syliinsä luottaen hellän kosketuksen parantavaan voimaan. Vaan samalla kun Cúlindën käsi tavoitti Elanorin posken alkoi tämän iho kovettua nopeaa vauhtia. Cúlindë kirkoi shokissa eikä kukaan osannut tehdä mitään muuta kuin katsoa kuinka Elanor muuttui kivipatsaaksi. Onneksi hänen sielunsa oli valmiiksi tallessa parantajan rintaneulassa. Oli kyllä tiedossa että Cúlindë on hivenen kylmä nainen, mutta tämä efekti pääsi kulman takaa yllättämään.

Koska kivettyminen oli keskeyttänyt parantumisen eikä muutenkaan tiedetty mitä tässä pitäisi tehdä niin rakennettiin tukevat purilaat ja lähdettiin raahaamaan kivimiestä kohti Eolin kartanoa. Annan ja Wainamrun saivat rauhoiteltua Cúlindëa sen verran että tämä lähti ryhmän mukaan, mutta hänen toimintakyvystään ei ollut takeita. Matkan varrella Cúlindë laitettiin koettelemaan erilaisia eläimiä mutta ne eivät alkaneet muuttumaan. Muuten niin ankeaa matkaa eivät jaksaneet piristää edes huonot vitsit uuden aallon puutarhatontuista.

Viinaa ja lävistyksiä

Kartanolle saapumisen jälkeen Eol leijutti Elanorin kartanonsa takahuoneisiin ja sanoi että vuorokauden kuluttua nähtäisiin mikä on tilanne. Sitten pöytä ilmestyi jälleen täyteen ruokaa & viinaa ja ryhmä kertoili viimeisen retken tapahtumat. Löytyneistä esineistä Eolkaan ei osannut sanoa sen enempää, moinen epäonnistuminen näytti hivenen miestä kismittävän.

Bogon humalluttua riittävästi Eol vei hänet ”toimenpidehuoneeseen” ja laittoi lävistyskorut paikoilleen. Kaiken kaikkiaan sangen kivulias ja verinen koettelemus pienelle hobitille. Eikä kunnon pihvi enää sen jälkeen oikein maistunut, melkoinen uhraus sen tähden että ymmärtää mistä linnut aamuisin laulavat.

Vuorokauden kuluttua Eol nouti tervehtyneen Elanorin saliin. Tämän nähtyään Cúlindë juoksi innoissaan Elanorin kaulaan. D’oh. Kivettyminen alkoi saman tien uudestaan ja Cúlindë vaipui apaattisena lattialle. Wainamrun käytti koruaan ja Eol talutti Elanorin takaisin takahuoneeseen.

Hohhailua ja hommailua

Elanorin toipumista odotellessa porukka puuhaili omiaan ja pohdiskeltiin tulevaa matkareittiä. Päädyttiin siihen että kuljettaisiin lehti- ja sekametsän kautta kohti She-Ruinia jossa Cúlindëa vaivaava kirous toivottavasti saataisiin poistettua. Sitten joko palattaisiin Eolin kartanolle tai mentäisiin Bogon linnoitukselle, riippuen siitä missä vaiheessa Cúlindën raskaus silloin olisi.

Pihalle rakennettiin maalitaulu ja uusia aseita testailtiin siihen. Normaaliin lingon kiveen verrattuna uudet kivet saivat puunukessa aikaan huomattavaa tuhoa, nyt Bogollakin alkoi olemaan aseistus kunnossa, ja sen kyllä näki virneestä. Nuijatkin tuntuivat olevan huomattavan tehokkaita, tosin niitä kukaan ei osannut käyttää riittävällä taidolla.

Kun Elanor jälleen kömpi jaloilleen piti tehdä vielä yksi testi. Malantur kosketti Cúlindëa olkapäästä ja saman tien hän tunsi kylmän iskun kulkevan ruumiinsa lävitse ja hänen kätensä alkoi kivettymään. Tuli siis vielä vuorokausi aikaa nauttia kartanon antimista, mutta nyt tiedettiin se ettei parantaja hädän hetkellä voisi toimia kuin rajoitetusti Cúlindën auttamiseksi.

Aina ei tarvitse tarttua miekkaan

Lehtimetsä johon ryhmä suuntasi oli sama josta aiemmin oli noudettu Arielin ruumis. Tätä tekoa ei varmaankaan laskettaisi ryhmälle eduksi. Mutta ainahan sujuvan supliikin voimaan saattoi luottaa. Metsässä ryhmä sytytteli merkkisavuja, kyselivät eläimiltä ja lähetteli loitsuilla kutsuja houkutellakseen valkoisen yksisarvisen luokseen.

Muutaman päivän samoilun jälkeen tämä ilmestyikin ryhmän leiriin. Yksisarvinen oli vaikuttunut kun peräti kolme ryhmästä pystyi keskustelemaan hänen kanssaan. Kun tälle oli selitetty että he olivat noutaneet Arielin ruumiin haudastaan huijattuina ja että ryhmä teki sen vain vapauttaakseen Görinin sielun antoi yksisarvinen tämän pikkuseikan olla. Tämä vielä suostui luovuttamaan vertaan kun kerrottiin että sitä tarvittiin haaksirikkoisryhmän suojelemiseksi pahuuden voimilta. Ja vieläpä ilman vastapalveluksia. Joskus näinkin. Niinpä Wainamrun otti veitsensä ja teki eläimen kylkeen pienen haavan josta valutettiin riittävä määrä verta. Tämän jälkeen haava sidottiin ja vereen tahriutunut turkki pestiin ja yksisarvinen nelisti matkoihinsa.

Iloisia veikkoja

Parin päivän taivalluksen jälkeen päästiin sekametsään. Heti ensimmäisenä yönä Malantur vaistosi seitsemän yksisarvisen olevan leirin ympärillä, mutta vain yksi niistä ilmestyi näkyville. Seurasi pitkällinen vääntö siitä mistä hinnasta yksisarvinen luovuttaisi vertaan, ensimmäiset vaatimukset haltian, tai hobitin lihasta eivät oikein ottaneet tuulta alleen. Lopulta päädyttiin siihen että jos ryhmä kasvattaisi metsäkäytävän valkoisen yksisarvisen metsään niin he saisivat. Tätä ei aiottu tehdä mutta asiaan suostuttiin ajan pelaamiseksi.

Kun yksisarviset katosivat puiden keskelle lähdettiin niitten jälkiä seuraamaan, mutta ei päästy pitkällekään kun matkan pysäytti vihreään tunikaan pukeutunut pitkään jouseen nojaileva pujopartainen mies. Hahmo tunnistettiin epäkuolleeksi. Virnuilunsa lomassa mies esittäytyi Roope Hupuksi ja kertoi tulleensa vapauttamaan ryhmän ylenmääräisten kantamusten taakasta.

Ryhmä bluffasi ja ilmoitti Roopen puskissa rymyävät kaverit voisivat kanssa tulla esiin. Näytti menevän läpi kun Roopen merkistä maaston suojasta nousi viisi miestä ja yksi nainen joita kukaan ei ollut havainnut. Sigurd muisteli lukeneensa aikoinaan vanhan kansansadun vastaavasta joukosta, mutta eipä saanut palautettua tarinan nimeä ja tapahtumia mieleensä…

Lähes tasavahvuisten ryhmien ristiriitaisten toiveiden sovittelussa kesti tovi jos toinenkin, mutta lopulta päädyttiin siihen että ryhmä noutaa läheisestä illusionistin kartanosta arvoesineet ja vastineeksi Roope antaa heille ratsujensa verta.

Missä se mahtaa olla?

Reissattiin metsän eteläreunassa oleville kukkuloille joista kartanon oli määrä löytyä. Ryhmä samoili edestakaisin ja käytti kaikki temppunsa muttei löytänyt mitään poikkeavaa. Illan hämärryttyä Roope ilmestyi heidän luokseen ja ihmetteli miksei aarre ollut häntä odottamassa vaikka niin oli sovittu. Selitettiin ettei kartanoa ollut siellä missä sen piti olla, mutta Roope sanoi että tuossahan olla möllötti suoraan heidän edessään. Kun käveltiin Roopen osoittamaan suuntaan päin kallion seinään tuntui kuin verho olisi haljennut ja sen takaa avautui luolan suuaukko. Jepjep.

Suuaukon takaa lähti tasaseinäinen käytävä jota ehdittiin taivaltamaan melkoinen tovi ennen kuin usko loppui ja käännyttiin takaisin. Paluusuuntaan käveltiin vain lyhyt hetki kun saavuttiin takaisin suuaukolle. Hämmentävää. Nähtävästi käytävässä oli jossain välissä teleportti. Hiilenpalasilla piirreltiin seiniin numeroita, samoin kuin käytävälle tiputeltaviin kolikoihin, kun tätä oli aikansa tehty saatiin paikannettua 50 metrin mittainen pala käytävää, joka kokonaisuudessa siirtyi takaisinpäin kun sen loppupää ylitettiin.

Tätä palasta alettiin sitten tutkimaan suurennuslasin kanssa. Lopulta päädyttiin siihen että animoidut kivimiehet lähetettiin kulkemaan pitkin käytävää seiniin nojaten. Yhdessä käytävän kohdassa ne katosivat hetkeksi näkyvistä tullakseen uudestaan esiin pari metriä myöhemmin. Siinä kohdassa seinää oli niin hyvin tehty illuusio ettei ryhmä kyennyt sitä läpäisemään. Vaan kun läpi ei pääse niin kierretään, joten Malantur teki viereen vaihtoehtoisen reitin.

Salaoven takaa löytyi lyhyt käytävä jonka päässä oli tutunnäköinen saranaton ovi, tällä kertaa symbolina oli 12-tahkoinen jalokivi. Vuorotellen ryhmä kävi painamassa kätensä oveen ja Elricin kohdalla se avautui.

Tervetuloa diskoon

Oven takana oli halkaisijaltaan noin 40 metriä leveä kammio, jonka seinät oli päällystetty peilipaloin. Kammion keskellä oli kattoon saakka ylettyvä kolme metriä halkaisijaltaan oleva lieriö jossa liikkui alhaalta ylöspäin erivärisiä energiapalloja. Pallojen aiheuttamat värit heijastelivat hämäävästi peiliseinistä. Reilut viisi metriä lieriöstä oli kulki hopealankainen rinki.

Cúlindë heitti huoneeseen kirkkaan valon joka poisti värivalojen aiheuttaman hämäävän vaikutuksen. Ryhmänä lähdettiin etenemään kohti lieriötä. Hopealangan ylittäminen ei aiheuttanut vielä mitään, mutta kun Páin koski lieriöön niin hopealangan kohdalle nousi suojakilpi ja sen takana alkoivat salamat sinkoilemaan ja oven eteen laskeutui laatta joka sulautui saumattomasti muuhun seinään.

Huoneen seinistä irtaantui 11 teräsgolemia jotka lähtivät lähestymään ryhmää. Lieriön vierelle ryhmityttiin puolustukseen ja jäätiin odottamaan että teräsmiehet pääsevät suojakilven sisäpuolelle… [LOPUN KIRJOITTANEE JOKU PAIKALLA OLLUT]

Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen Heikki Jokinen.