Uudisraivaajat 22

[Edellinen osa] [Seuraava osa]


Nuku nuku pienoinen

Sigurd, Angela ja Wainamrun jäivät kiltarakennuksen ulkopuolelle ryhmän edetessä aulaan. Tuttu kokoonpano oli ryhmää vastassa, ja Boggo tilasi ensimmäisenä itselleen unen. Yksi kultahaltioista toimi niin sanottuna uniavustajana, tässä mallissa uneksija voisi matkustaa ajassa tiettyyn kiinnekohtaan ja lähteä seuraamaan tilannetta siitä eteenpäin haluamallaan nopeudella. Tietysti vain siihen saakka kun unta on etukäteen maksettu. Uneksija olisi vain tarkkailija, hän ei voisi mitenkään vaikuttaa näkemiinsä tapahtumiin.

Boggo ja uniavustaja sulkeutuivat takahuoneessa olevassa loosissa lasikupujen alle, ja vaipuivat uneen. Malantur tuli takahuoneeseen henkivartijaksi ja muut jäivät odottelemaan aulaan.

Unessa Boggo seurasi vampyyrisiskoksia viime tapaamisesta eteenpäin, ja päätyi seuraamaan kuinka he nostattivat Mustan pilarin Lynnin temppelin lattiasta, uniavustajan mahti vain ei riittänyt siihen että Boggo olisi päässyt tekemään laskentaa pilarin sisällä olevien joukkojen määrästä. Samalla lailla kävi seuratessa Zenonia, Harria ja Korekalwenia, uni häiriintyi kun nämä siirtyivät tietylle alueelle. Myöhemmin Sigurd sai kuitenkin Bogon kuvausten perusteella alueen suunnilleen rajattua. Eolin kartanoon unien avulla ei myöskään ollut mitään asiaa, sattui melkoinen mähönen uniavustajaksi.

Ryhmä päätti ettei lisäunia kannattaisi näiden avustajien kanssa toteuttaa, koska ne selvästikin jäivät kesken juuri kun jotain oleellista tietoa pitäisi saada. Joten lähdettiin herättämään Unien mestaria.

Kauneusunien taikaa

Kultahaltiat avasivat ryhmälle kaksoisovet taemmaiseen huoneeseen, ja heti kun viimeinenkin oli astunut kynnyksen yli ovet pamahtivat kiinni ja lukkiintuivat. Suureen huoneen keskellä ilmassa leijui kaunis naisolento, jonka punaiset hiukset näyttivät aaltoilevan kuin hän olisi veden alla. Melkein katon rajassa pyöri kolme pilveä joista jokaisen päällä tilannetta tarkkaili sapelihammastiikeri. Takaseinään oli piirretty kuva suuresta liskosta jolla oli kolme sarvea otsassaan, melko vaikuttavan näköinen ja kokoinen otus.

Naishahmo käski ryhmää poistumaan välittömästi. Äänessä oli niin paljon arvovaltaa että sitä olisi varmasti toteltukin jolleivat ovet olisi olleet lukossa. Joten miekathan siinä sitten piti kaivaa esiin. Lisko alkoi materialisoitumaan seinästä ja tiikerit laskeutumaan katosta. Nainen näytti keskittyvän johonkin epäilemättä epämiellyttävään loitsuun.

Malantur muutti itsensä tiikeriksi ja hyökkäsi liskon kimppuun vain tullakseen tökätyksi sarvilla seinään. Bogon ampuessa laskeutuvaa tiikeriä huomattiin että näillä oli kyky salamannopeasti vaihtaa hivenen paikkaa, joten jokainen isku olisi osumisen suhteen kolikonheittoa. Ja seinillehän se kivi komahti. Muilla kolikko pyöri paremmin ja jokainen tiikeri sai maahan laskeutuessaan vakavan osuman. Annan unelmalaukaus osui suoraan naisen sydämeen ja samassa kaikki vihulaiset huoneesta katosivat.

Huone jatkui takaa seuraavaan kammioon jossa lasikuvun alla makasi rumaakin rumempi nainen, känsiä, ryppyjä, tolkuttoman pitkät kynnet ja muutenkin kaikin puolin epämiellyttävä ilmestys. Kuitenkin hän oli selvästi sama hahmo jonka nuoruudenaikainen unikuva äsken oli tuhottu. Liika uni ei selvästi tee hyvää iholle.

Tarina talismaanista

Unien mestarin herättyä unestaan siinä hetki meni ihmetellessä ja selvitellessä keitä sitä ollaan millä asioilla liikutaan. Mestari tarjoutui toki auttamaan ryhmää, pientä muodollista summaa vastaan. Painilta taisi vuolahtaa kyynel hinnan kuullessaan.

Nainen kertoi että aikoja sitten eräs jumalista oli rakentanut talismaanin jonka avulla pääsi Syntymättömien Sielujen Linnakkeeseen. Kun muut jumalat olivat huomanneet tämän, he olivat tuhonneet talismaanin kolmeen osaan ja ottaneet talismaanin tekijältä jumaloikeuden pois sekä karkottaneet hänet Pandemoniumin ulottuvuuden alimmalle tasolle ikuiseen vankeuteen. Yhtä tasoa ulompana hänellä on vartija, joka ainoana voi avata vankilan oven. Talismaanin osista yksi on entisellä jumalalla vankikopissaan, toinen selvästikin on päätynyt lohikäärmeelle joka sitä parhaillaan käyttää ja kolmas on kadonnut. Joten jos ryhmä haluaisi lopettaa syntymättömien sielujen saalistuksen heidän pitäisi mennä unessa toiseen ulottuvuuteen, löytää vanginvartija Eco, suostutella tämä avaamaan vankilan portit ja sen jälkeen saada talismaani entiseltä jumalalta. Kuulosti yksinkertaiselta, homma haltuun.

Sigurd ja Wainamrun haettiin matkaan mukaan, Angela lupasi olla ryhmää vastassa siellä Toisella puolen. Koska toisessa ulottuvuudessa syntyneet vammat siirtyisivät nukkuvaan ruumiiseen jäi Wainamrun vahtimaan nukkuvien unta. Ryhmä meni lasikupujen alle ja vaipui uneen.

Suostuttelun jaloa taitoa

Pandemoniumin ulottuvuuden toiseksi alin taso koostui valtaisasta tunneliverkostosta jonka läpi kävi niin voimakas tuuli että se hankaloitti puhumista ja vei jopa loitsulta parhaan terän. Tähän ulottuvuuteen ryhmän tavaroista oli siirtynyt vain maagiset esineet, joten muutama sangen irstas pukeutumismuoti oli havaittavissa.

Unien mestari oli siirtänyt ryhmän Angelan luokse, ja tämä johdatti heidät Econ puheille. Eco oli Angelan kaltainen naispuolinen enkeliolento, ja tällä oli miespuolinen toveri matkassa. Siinä jutustellessa hihat meinasivat palaa yhdeltä ja toiselta, ja taisi miekan terä jo hivenen vilahtaa huotran alta. Sitten iski oivallus ja ryhmä tajusi että pyyntö portin avaamisesta piti esittää Ecolle niin ettei siinä viitattu sanallakaan vangittuun jumalaan. Eco johdatti ryhmää hetken tunneleissa kunnes painautui seinää vasten ja muuttui aukoksi. Ryhmä meni aukkoon ja löysi itsensä huoneesta jossa oli kolme oliota, näillä oli käärmeen alaruumis ja ihmisen torso, molemmissa käsissä heillä oli miekat.

Tässä vaiheessa taistelu saatiin vielä vältettyä ja oliot johdattivat ryhmän isäntänsä luokse. Entinen jumala oli noin seitsemän metriä pitkä valtavan lihaksikas mies jolla oli käsissään yli kolmimetrinen sotavasara, yllä pelkkä lannevaate ja kaulassa riipus. Talismaanin palanen.

Seurasi pitkä ja monivaiheinen keskustelu kun ryhmä yritti puhua talismaanin palaa itselleen. Keinoina oli kaupankäynti, syyllisyydentunto, mahdollisuus virheiden korjaamiseen ja maailman eheyttämiseen, sekä lopulta ihan vaan puhdas vittuilu. Mikään metodi ei saanut korua irtoamaan jätin kaulasta, joten yhteenotto oli väistämätön.

Käärmemiehiä oli kammioistaan ilmestynyt kolme lisää, ja he muodostivat rintaman ryhmän ja ex-jumalan väliin. Angela ja jumala vaihtoivat ensi-iskut, vaikka Angela sai pahan vamman itseensä hänen osumansa jumalaan oli niin voimakas ettei tämä hetkeen pystynyt toimimaan ja ryhmä pääsi paukuttamaan tätä kaikella voimallaan. Lopulta joukkovoima tehosi ja ukko rojahti henkitoreissaan tyrmän kivilattiaan. Pain vaan onnistui jälleen kerran särkemään toisen taisteluhansikkaistaan. Tässä maailmassa ryhmä oli henkiolentoja, joten heihin tehosivat vain maagiset aseet, joita käärmemiehillä ei suinkaan ollut. Joten näiden nuijimisessa maahan ei suuria haasteita ollut.

Niin, missäs se ovi onkaan?

Jumalalta evakuoitiin talteen talismaani ja vasara, käärmemiehillä oli ihan näppärät rannekkeet jotka auttaisivat kummasti miekan viuhahdusten välttelyssä. Muut pikku luolastossa olevat esineet olivat ei-maagisia, joten ryhmä ei pystynyt edes käsittelemään. Sitten piti pohtia tapetaan jumala lopullisesti, vai jätetäänkö kitumaan ikuista vankeuttaan kuten hänen tuomiossaan oli asetettu. Tappomieliala vei voiton ja Angela katkaisi jumalan pään.

Unien mestari oli antanut turvasanan jonka lausumalla uneksija herätettäisiin. Kyllähän sitä hoettiin, mutta sitten iski hoksaus. Mestarinkaan mahti ei riittänyt tälle tasolle, muutenhan ryhmä olisi siirtynyt suoraan tyrmään kulkematta ensin Econ kautta. Angela romahti tajutessaan että viettäisi ikuisuuden täällä ja vaipui nyyhkimään siipiensä suojaan. Taisi siinä joku toinenkin nieleskellä vähän tavallista syvempään. Kuolema toki siirtäisi heidät kotiulottuvuuteen, mutta hetki kestäisi ennen kuin haltijatkaan nälkään nääntyisivät.

Sitten Sigurd keksi että koska haavat siirtyvät ruumiiseen, niin ihoa viiltelemällä saataisiin sana ruumiita vahtivalle Wainamrunille. Koska Boggo ei viittansa alla pitänyt paitaa Drul viilteli hänen rintaansa kuumalla veitsellä tekstin ’Herätä minut’. Drul ja muut näyttivät Bogon mielestä nauttivan toimituksesta aivan liian paljon, tämä muistettaisiin kun valtakunnan läänityksiä seuraavan kerran jaetaan.

Yksi jäi jälkeen

Kului hetkinen ja Boggo hiljalleen katosi tyrmästä. Herättyään Boggo kertoi tilanteen Wainamrunille ja tämä hälytti uniavustajat herättelemään muut ryhmäläiset. Kun kaikki oli saatu takaisin omaan maailmaan, lähdettiin heti takaisin, toki kassan kautta. Ihme ryöstöhinnat tässä paikassa.

Eco ei varsinaisesti innostunut kun ryhmä ilmestyi jälleen hänen eteensä, eikä ehkä olisi kannattanut mainita että hänen vastuullaan oleva vanki oli kuollut. Ikuisuuden hänen piti kärsiä eikä saada kuoleman tuomaa vapauttaa. Mutta lopulta Eco saatiin taivuteltua pitämään porttia auki sen verran ajan että Angela saatiin noudettua ylemmälle tasolle, ja tällä kertaa turvasanakin toimi.

Valveille päästyään ryhmä osti Unien mestarilta avoimen kortin kysyä mitä tahansa ja mestari kävisi uneksimassa vastauksen. Pain vaipui apatiaan tajutessaan että hänen lähes koko 50 mithrilkolikon omaisuus oli siirtynyt killan kassaan.

Pitkän tarinatuokion aikana selvisi ettei Malantur ollut sukua Dyddille, tämän ainutlaatuinen veri vain sai vihulaiset luulemaan niin. Kuunkiven nykyinen sijaintipaikka saatiin selville. Joukkojenlaskennassa ilmeni että vampyyreillä oli noin kaksinkertainen ylivoima Korekalwenin joukkoihin verrattuna. Eolin taustasta paljastui sen verran että hänen poika oli menehtynyt Eolin epäonnistuneen alkemiakokeen seurauksena, ja tästä järkyttyneenä hänen vaimonsa oli ottanut hengen itseltään. Varastaessaan energiaa sielujen virrasta Ashardalon samalla aiheuttaa virtaan häiriötä jota vampyyrit todennäköisesti käyttävät hyväkseen pilarin ylläpitämiseen. Joku yhteys näillä paikoilla kuitenkin on.

Kääpiöt marssille

Kun Unien mestarilta oli kysytty kaikki mitä mieleen juolahti, ja vielä vähän lisääkin, ryhmä poistui kiltarakennuksesta ja tapasi Angelan sen ulkopuolella. Kun tilannetta pohdittiin päädyttiin siihen että tulevaa taistelua silmällä pitäen voimasuhteita pitäisi saada tasapainotettua. Aikanaan Korekalwenille oli luvattu että Bogon linnoituksen joukot osallistuisivat hyökkäykseen, silloin se oli vain bluffia mutta tilanne näytti siltä että näin olisi toimittava.

Joten Sigurdin tarkistaessa kielioppia Boggo kirjoitti Algorille käskykirjeen jossa kääpiöt määrättiin marssille kohti Mustaa pilaria. Angela lähti viemään viestiä linnakkeeseen ja samalla Cúlindëlle sanaa että tämän kannattaisi kaivaa miekka säilöstään ja liittyä ryhmään.

Noin tunti siitä kun Angela lähti liihottelemaan kohti linnaketta Cathezar hyökkäsi leiriin. Arwen joutui yllätetyksi ja silpoutui todella pahasti Cathezarin piikkilankaan. Sen jälkeen olio teki virheen ja yritti tuloksetta osua Painiin, joten ryhmä sai rivit kasaan ja nuijittua joukkovoimalla Cathezarin hengiltä. Wainamrun sai käyttää kaikki taitonsa karsiakseen Arwenin edes jotenkin kasaan, mutta silti kuluisi ainakin viikko ennen kuin tämä oli jälleen jaloillaan. Pain näytti myös hivenen piristyneen saatuaan lyödä jotain ja päästyään pyyhkimään verta parrastaan.

Arwenia kannettiin paareilla kohti Eolin kartanoa, ja parin päivän taivalluksen jälkeen rakennus saatiin näkyviin, ja samalla Cúlindë tavoitti ryhmän.

Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen Heikki Jokinen.