Uudisraivaajat 28

[Edellinen osa] [Seuraava osa]


Ilotulitetaan

Tuumaustauon jälkeen ryhmä päätti lähteä Galadrielin jalanjäljille. Muutaman päivän marssilla astrologin antamaan oletettuun pisteeseen ei mitään merkittävää tapahtunut. Mitä nyt maanvyöry tuhosi leirivarusteet. Jälleen kerran. Tämä saari ei vaan tykkää telttailijoista. Ja ryhmä peikkoja suoritti pikaisen taktisen vetäytymisen Annan pudotettua nuolella kärkimiehen ennen kuin kaverit olivat edes lähellä murkulanheittoetäisyyttä.

Koska haltioiden jälkien etsintä tuntui jo ajatuksena melko haasteelliselta, ja etsintäaluekin oli kohtuullisen summittainen, niin ryhmä heitti normaalit varovaisuusnormit romukoppaan. Maavalleista tehtiin puolustusasemat ja yön tullen loitsijat ampuivat taivaalle valoraketteja. Ja sitten odotettiin.

Ja ennen aamunkoittoa leiriin astelikin kirkkaanpunaiseen asepukuun sonnustautunut kaunis noldoneito. Kun siinä vähän aikaa asioita vatvottiin selvisi että neiti oli nimeltään Elanora, kuningattaren tiedustelujoukkojen kapteeni jonka tehtävänä oli löytää ja vangita Eöl. Neiti ei pystynyt peittämään halveksuntaansa tajutessaan että Anna ja Wainamrun antoivat hobitin johtaa itseään, ja kulkivat samassa ryhmässä pimentohaltian sekä kääpiön kanssa. Hän kuitenkin suostui johdattamaan heidät leiriinsä kun sai tietää että ryhmällä on tietoja Eölistä. Siinä jutellessa Anna huomasi kuinka ainakin yksi mestarillisesti naamioitunut haltija oli ampuma-asemissa leirin ulkopuolella.

Ryhmä lähti seuraamaan Elanoraa, ja ryhmän hännille ja reunoille ilmestyi neljä maastoutumisviitassa kulkevaa tiedustelijaa. Noin päivämatkan päässä saaren itärannikolla, pienen lahden perukoilla oli haltioitten telttakylä. Toisin kuin Colombon rakennelma, tätä ei ollut tarkoitettu pidempiaikaiseen oleskeluun. Mutta teltat olivat todella upeita, ja ankkurissa oli muutama joutsenlaiva. Leirissä oli noin sata haltiaa. He vangitsivat Elrickin, joka tähän taipui ilman sen suurempia mutinoita. Pain päätti mennä Elrickin seuraksi karanteenitelttaan.

Ryhmän otti vastaan vartioston johtaja Annanraen. Hän sanoi että Galadrielin tapaaminen järjestyisi vain jos he pystyisivät ensin vakuuttamaan hänet. Joten ryhmä kertoi vanhasta tottumuksesta haaksirikkoistarinansa, huipentaen sen sitten Pilarin tuhoamiseen ja Saaren vapauttamiseen sekä Syntymättömien Sielujen Linnakkeen pelastamiseen. Ja kuinka näiden tekojen perusteella Boggo oli julistautunut Saaren uudeksi kuninkaaksi. Annanraen oli myyty ja ilmoitti että kuningatar Galadriel saapuisi mantereelta muutaman päivän kuluttua tapaaman ryhmää.

Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa

Galadriel. Manner. Kuningatar. Iso ratas irtosi liikkeelle Annalla ja Wainamrunilla. Hän olisi todella heidän kuningattarensa mantereelta eikä mikään Saaren oman mikromaailman olento. Pikkaisen alkoi jalka jännityksestä vapisemaan.

Muutaman päivän odottelun jälkeen ryhmälle ilmoitettiin että kuningatar ottaisi heidät vastaan. Tänä aikana Sigurd ja kumppanit tekivät parhaansa saadakseen Bogon oppimaan edes hovietiketin alkeet, ja tajuamaan että nyt olisi vastassa ihan oikea kuningatar, ei mikään linnoitusta vahtiva kruunupäinen haamu, joten vähän voisi miettiä mitä huutelee. Ryhmä riisuttiin aseista ennen kuin he pääsivät kuningattaren eteen.

Hobitilta jäi muutama sydämenisku väliin Galadrielin puhutellessa häntä tervehdyksiä vaihtaessa Kuningas Bogoksi. Kuningatar laittoi hänet toistamaan tarinansa ja selittämään miten hänestä oli tullut uusi kuningas, vaikka ryhmässä oli jalosukuisia haltioitakin. Ja Boggohan kertoi, yhtään sankaritekoaan unohtamatta. Koska valheesta epäilemättä jäisi kiinni, ja asiasta kertomatta jättäminen ei ole valehtelua, niin mitättömät yksityiskohdat, kuten miten vampyyrisiskokset sattuivat heräämään, saattoivat jäädä kertomatta. Galadriel saatettiin myös ajan tasalle siitä missä kunnossa hänen kesäasuntonsa nykyisin oli, ja miten ryhmä oli sieltä saanut käsiinsä hänen sauvansa.

Lämmittelyjen jälkeen alettiin päästä itse asiaan. Ryhmä kertoi että heidän kuningaskuntaa uhkasi uusi vaara, ja saamiensa tietojen mukaan kuningattarella olisi tietoja joiden avulla vaara voitaisiin torjua. He kertoivat saaneensa tiedon Eölilta, joka samalla oli lähettänyt Galadrielille sana ”pyytäkää kaikkia mokiani puolestani anteeksi.” Kuningattaren kiinnostus heräsi hänen tajutessaan että ryhmä tiesi Eölin olinpaikan.

Pitkällisten neuvottelujen jälkeen päästiin sopuun siitä että jos ryhmä Galadrielin neuvojen avulla saa käsiinsä riittävän määrän palavaa hopeaa, he järjestävät tapaamisen Galadrielin ja Eölin kesken. Bogon ensimmäinen tarjous ’tiedot Duramaelin päätä vastaan’ ei valitettavasti mennyt läpi, pikkumiehellä sitten kuitenkin vielä vähän matkaa isojen poikien kaupankäyntiin.

Tie Celebrimborin luokse löytyisi Kuolleitten kulkutien päästä, missä Kuninkaiden portti sijaitsee. Sen lävitse vain Oikeat kuninkaat pääsevät, joten ryhmällä ei olisi mitään hätää. Siinä samalla tuli tietoon palanen haltioiden saippuaoopperaa. Celebrimbor ja Galadriel olivat aikoinaan olleet naimisissa, kunnes Celebrimbor oli jäänyt kiinni pettämisestä ja paennut ainoaan paikkaan jonne häntä ei voitaisi seurata, Kuninkaiden portille. Sittemmin Eöl oli astunut kuningattaren elämään, mutta jotenkin onnistunut sössimään sen jutun. Yksityiskohdat jäivät vähän avoimeksi. Kuten sekin halusiko Galadriel tavat Eölin tappaakseen vai antaakseen anteeksi.

Uskollisuudenvala

Seuraavana aamuna ryhmä lähti jatkamaan matkaa, uudet teltat kannossa ja hienot soljet viitoissaan. Reilun viikon aikana oli hyvää aikaa käydä lävitse mitä kaikkea Galadriel oli paikasta kertonut ja miettiä taistelusuunnitelmaa. Kuolleiden kulkutielle on tunneliverkosto lähestulkoon keskellä saarta olevilla vuorilla. Sen virstoja pitkät käytävät olisivat täynnä epäkuolleita ja ansoja, jotka tosin olisivat vaarattomia kuninkaalle ja hänen seurueelleen. Epäkuolleet olivat epäkuolleita ihmisiä, jotka sinne oli karkotettu ikuiseen elämään heidän petettyään kuninkaansa. Ja vain kuningas voisi kumota heidän tuomionsa. Galadriel myös ehdotti, ettei ryhmän kannattaisi poiketa pääkäytävältä minnekään, Kuninkaiden portti löytyisi kyllä sen lopusta.

Reilun viikon vaelluksen jälkeen ryhmä saapui luolaston suuaukolle. Uskottavuuden lisäämiseksi he sen edessä vannoivat uskollisuudenvalan Kuningas Bogolle. Joillekin se oli vähän kovempi pala kuin toisille. Luolastossa kuninkaallisesta kohtelusta vaan ei näkynyt jälkeäkään vaan takarivin miehet jatkoivat normaalia huuteluaan. Tämän myös epäkuolleet huomasivat ja hyökkivät aina silloin tällöin kimppuun. Mutta Malantur hoiteli heidät loitsuillaan ennen kuin nämä pääsivät lyöntietäisyydelle. Myös muutamien ansojen kiertäminen tai ohittaminen otti aikansa, aiheuttamatta kuitenkaan sen suurempaa vaaraa, että ryhmältä kului koko päivä ennen kuin saapuivat suuren huoneen päähän jonka toisessa laidassa kohosi Kuninkaiden portti.

Huone vilisi epäkuolleita, niitä haahuili ympäriinsä varmasti toista sataa. Yksi heistä sanoi olevansa Aragorn II, mies joka luuli olevansa kuningas, ja yritti avata portin, mutta niin vaan päätyi tähän iättömään olotilaan. Joten onnea vaan hänelle joka itseään kuninkaaksi kutsuu. Haamut vetäytyivät huoneen laidoille muodostaen käytävän jota pitkin ryhmä pääsi portille, suurille puisille parioville. Oviin oli kaiverrettuna symboleja, osa oli niistä oli varmasti tuhansia vuosia vanhoja, jokaisessa symbolissa oli kuvattuna kruunu, eläin ja vaakuna. Oven vieressä oli kaiverrustyökalut.

Pikaisesti pääteltynä tähän kuninkaan pitäisi oma tunnuksensa raapustaa ja sitten asioita alkaisi tapahtua. Sigurd sommitteli nopeasti paperille Bogon tulevan vaakunan mallin. Bogon toteemieläimeksi tuli näätä, ja vaakunakilpeen kuvattiin linnoitus. Kruunu oli jalometallivahvisteinen nahkakypärä, josta nousi näädän pää ja käpälät, timantit hampaiden ja kynsien paikalla. Kun Boggo sai kaiverrettua vaakunansa oveen, ryhmä tunsi kuinka jalat alkoivat käymään tunnottomiksi, elo hyvin kevyeksi, ja sitten tuli pimeys. Taustalle jäi kummittelemaan Aragornin nauru.

Bissee, kaljaa, siiderii

Ryhmä tuli tolkkuihinsa upean valkoisen haltiakaupungin ulkopuolelta. Maantiekylttien mukaan se olisi Ost-In-Edhil. Joten oltiin päädytty mantereen puolelle, kuitenkin vielä kohtuullisen lyhyen etäisyyden päähän Saaresta. Mutta mihin kohtaa aikajanaa? Anna jututti muutamaa tiellä kulkijaa, ja kun hetki oltiin ihmetelty miten kukin aikaansa mittaa, päädyttiin siihen ettei sen suurempaa aika siirtymää ollut tapahtunut. Ryhmän olemus ja kokoonpano nostatti muutamia kulmakarvoja. Agarbas huokaisi syvään, Manu ja Tellu olisivat taas jonkun luolan edessä passissa ties kuinka kauan. Ryhmän jäsenten vaatteisiin oli sydämen kohdalle piirtynyt oveen kirjailtu tunnus, ja Bogon kypärä oli muuttunut siinä kuvailluksi kruunuksi.

Koska tieto Kuningas Bogon valtaannoususta ei välttämättä vielä kulkeutunut syrjäkylille saakka, Anna toimi ryhmän puhemiehenä. Portinvartijan eivät järin kiinnostuneita matkaajista olleet, ja ryhmä pakkaantui ensimmäiseen säädylliseen majataloon. Anna pamautti rahamassin pöytään ja hoiti kylvyt, parturoinnit, sukimiset, puunaukset, höönäykset, puhtaat vaatteet sekä pöydän täydeltä ruokaa ja juomaa. Jotain ihan muuta kun saarella tehdyt tuotteet tai loitsuilla kasattu matkamuona. Viralliset asiat joutaisivat kyllä odottamaan huomiseen.

Aamulla Elric ja Pain jätettiin majatalon käytävillä olevalle penkille mököttämään Galadrielin sauvan kanssa, jotta se ehtisi oppia muistamaan tämän paikan, siten tänne päästäisiin aina pomppaamaan tarpeen tullen. Majatalon isäntä ohjasi ryhmän virastotalolle kun häneltä tiedusteltiin mistä Celebrimbor mahtaisi löytyä. Koko päivän kestäneen byrokraattisen väännön jälkeen ryhmä palasi voipuneena takaisin majatalolle odottamaan sanaa.

Seuraavana aamuna ryhmä herätettiin sangen aikaisin, ja aulassa heitä odotti hivenen neitimäinen Daniliksi esittäytyvä nuori haltia joka kertoi saattavansa ryhmän mestarisepän luokse. Kaupungin toisella laidalla oli kartano joka veti loistossa vertoja Eölin vastaavalle. Kun ryhmä oli noin tunnin odotellut aulassa Celebrimbor tuli heitä tapaamaan. Tässä tapaamisessa Boggo taas olikin kuningas. Kun sitten pitkien selitysten kautta ryhmä oli saanut todennettua keitä olivat ja millä asialla, Celebrimbor lupasi auttaa heitä sillä ehdolla, ettei ryhmä koskaan paljastaisi Galadrielille hänen olevan elossa, saati sitten hänen olinpaikkaansa. Ja lupauksiahan on tunnetusti helppo antaa, jotkut vannovat jopa valojakin.

Celebrimbor tunnettiin kaupungissa nimellä Artamo. Ennen Saaren joutumista kuvun alle, sinne oli kaupungista karkotettu ryhmä seppiä, jotka olivat tehneet kokeita celeburilla, ja tulleet siinä ohessa rikkoneeksi erinäisiä killan eettisiä ohjeistuksia. Saarella tapahtuneiden luonnonmullistusten jäljiltä karkotettujen seppien olinpaikka, Amon Lind, oli nykyisin pieni luoto saaren itärannikolla. Heiltä palavaa hopeaa voisi saada. Ryhmää johti seppä nimeltä Sulkano. Artamo lupasi vielä järjestää heille venekyydin takaisin saarelle. Ost-In Edhil sijaitsee mereen laskevan joen rannalla, noin 300 virstan päässä saaresta.

Omituinen hiippari

Lähtö oli sovittu aamuksi, joten loppupäivän ryhmä piti vapaa. Rentoutui kylpylöissä tahi kapakoissa, kaupusteli tavaroita joita saarelta tuskin koskaan löytäisi ja sen sellaista. Illallisen aikana ryhmän pöytään istuutui kaunispiirteinen liehuvalettinen haltiamies, kovasti aiemmin tavatun Danilin kaltainen. Nuo pojat olisivat saaneet pahasti pataan Garethin karuilla kujilla. Mies esittäytyi Aulëndiliksi, ja ojensi kuningas Bogolle kiiltävän sileän kultasormuksen. Hän kertoi sen auttavan pitämään hänen korkeutensa hengissä. Kun Wainamrun oli varmistanut, ettei sormuksessa ollut mitään ylimääräisiä voimia, Boggo sujautti sen sormeensa.

Aulëndil alkoi kertoa kuinka hän ja osa muista nuoremmista sepistä olivat kovasti huolissaan Artamosta. Kuninkaiden portin kautta palattuaan ja nimensä vaihdettuaan hän oli vain uppoutunut työhönsä, mutta pajavasaran paukkeessa ei enää ollut iloa. Eikä hän kyennyt ymmärtämään Sulkanon ja muiden tienraivaajien tekemää työtä uuden löytämiseksi. Hän koetti kovasti vakuuttaa ryhmää siitä että heidän Galadrielin tavatessaan kannattaisi kertoa mistä Celebrimborin löytäisi, jotta tämä voisi puhdistaa nimensä, koska ei taatusti ollut syyllistynyt häntä vastaan esitettyihin syytöksiin. Palavasta hopeasta voisi nykytietämyksen mukaan lentolaitteen lisäksi rakentaa myös miekan joka läpäisisi kaikki tunnetut panssarilaadut ja maagiset puolustukset. Ja jos ryhmä nyt Amon Lindiin sattui olemaan matkalla, niin voisivatko millään yrittää löytää hänen kahta palvelijaansa, hobitteja nimeltä Smeagol ja Deagol, jotka olivat kadonneet viedessään viestiä sinne. Ryhmä murahteli vastaukseksi jotain jonka saattoi halutessaan ymmärtää myöntymisen merkiksi.

Aulëndil tuntui tietävän kaiken mitä Artamon kanssa oli puhuttu, ja ainut ylimääräinen siinä huoneessa oli ollut Danil.

Väistöliikkeitä

Aamiaisen aikana majatalon isäntä toi vielä pöytään suuren paketin, siinä oli tervehdys Aulëndilta. Maaginen leveämiekka sekä loitsunlisääjä. Kaverihan on ihme joulupukki. Satamassa heitä odotti kapteenin ja yhden merimiehen ohjaama joutsenlaiva, joka ilman purjeita lähti vauhdikkaasti matkaamaan kohti saarta.

Juuri kun Amon Lind tuli näkyviin ilmestyi Musta Helmi taivaanrannasta, selvästi hyökkäysaikeissa. Ryhmä koetti turhaan herättää Varpusen huomion. Piraattilaivan kannelta Penuil ampui kolme vesitorpedoa kohti joutsenlaivaa. Elric sai yhden niistä harhautumaan suunnasta, mutta kaksi muuta tekivät nyrkin mentävät aukot laivan kylkiin. Heikosti ohjailtava laiva käännettiin kulkemaan kohti Mustaa Helmeä jotta Cúlindë yltäisi tarvittaessa heittämään tulimyrskyn sen niskaan. Juuri ennen kuin taistelu rävähti käyntiin, Jaska tunnisti vinhasti kansainvälisiä käsimerkkejä huitovan Bogon ja käski laskea pääkallolipun.

Kun siinä joku tovi oli vaihdettu ’ystävällisiä’ tervehdyksiä, ryhmä sai Jaskan tajunnanvirrasta sen verran selville että Colombon joukot olivat valloittaneet heidän satamansa, ja nyt he purjehtivat vailla vakituista satamaa. Ja että neiti Joutssen oli ollut kovasti levoton sen jälkeen kun ryhmä niin kovin pikaisesti poistunut heidän leiristä. Naiset.

Ryhmä jäi paikkailemaan alustaan ja odottamaan että Mustan Helmen masto katosi taivaanrannan taakse ennen kuin suunta otettiin jälleen kohti Amon Lindiä. Kapteenin kysyvään katseeseen Boggo vastasi mutisemalla jotain rannikkovartiostosta.

Sisäänkäynti pieneen linnakkeeseen oli kymmeniä metrejä korkean pystysuoran seinämän yläpuolella. Oli sinne joskus siltakin kulkenut, mutta luonnonmullistukset olivat sen sorruttaneet. Kun siinä hetki oli huudeltu yksi linnan henkilökunnasta tuli lennättämään ryhmän linnoituksen pihalle. Sulkano otti heidät vastaan linnan pihalla. Asiaan päästiin tällä kertaa nopeasti. Kaksi kiloa celeburia turvalliseen lyijyarkkuun pakattuna maksaisi reilut 5000 kultarahaa. Kultana tai vastaavina jalometalleina, ei palveluksina tai tavara. Sigurd kuiskutteli Bogon korvaan että kuningaskunnan aarrekammiossa oli viimeisimmän inventaarion mukaan 21 kultalanttia. Ryhmä kiitteli Sulkanoa, ja sanoi että koska matkakassassa ei juuri nyt tuollaista summaa sattunut olemaan niin he palaisivat tuota pikaa takaisin käytyään noutamassa tarvittavat varat.

Palveluskunta lennätti ryhmän takaisin rantaan josta joutsenlaiva tuli heidät noutamaan. Suunnaksi otettiin Galadrielin leiri. Venematkalla oli aikaa pohtia mistä moinen massimäärä saataisiin. Ensimmäisenä tuli mieleen Kuolleiden kulkuteillä olleet eogilla päällystetyt pylväät, jotka olivat säteilleet pelkoa aiheuttavaa valoa. Pari sellaista kun saisi kaadettua matkaan, niin niillä jo jotain makselisi. Ja olihan kartalla muutama valtaamaton linnake ja lohikäärmeen luola, mutta eipä niidenkään kaappaaminen nyt ihan läpihuutojuttu olisi. Kuningatar ei ollut paikalla, joten sinne ei ollut tarvetta sinne pidemmäksi aikaa jäädä tarinoimaan. Mutta ainakin tiedustelujoukkojen upseereiden ilmeistä päätellen ryhmän arvostus oli noussut muutaman pykälän. Tuskin uskoivat että Kuolleiden kulkutielle lähtenyt sekalainen sakki palaisi mantereelta käsin joutsenlaivalla hienoissa haltiavaatteissa, ja vieläpä pikkuisella kruunu päässä.

Viivyttelyyn ei muutenkaan olisi mahdollisuutta, Arwenin laskettu aika oli käsillä ja Annaa poltteli halu päästä mitä pikimmin takaisin linnoitukselle. Kotimatkalla ei mitään ylimääräisiä esteitä tai hidasteita tullut vastaan. Algor päivitettiin tilanteen tasalle ja tälle annettiin malli vaakunasta jonka tästä lähin tulisi koristaa linnakkeen lippuja ja joukkojen univormuja. Linnakkeella ei mitään mainittavaa ollut tapahtunut.

Seuraavana yönä Arwen synnytti terveen tyttövauvan. Hän sai nimen Amarië. Jalomielinen kuningas lupasi Annalle kokonaisen päivän isyysvapaata, sitten olisikin taas aika lähteä turvaamaan kuningaskunnan tulevaisuutta…

Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen Heikki Jokinen. Kuittaa höperöi jotain tarkennuksia ja lisäyksiä.