Tämä Legendaarinen, Ällistyttävä, Tosi Sankareiden Äksönkertomus (LÄTSÄ (tm)) sai alkunsa Esgarothista 11.7. Erûn vuonna 1640 Kolmatta Aikaa.
[Seuraava osa] [Edellinen osa]
Detlef: Noidanmetsästäjä Tharbadista, joka jahtaa noitiaan Broadswordillaan. Kantaa mukanaan näkymättömäksi tekevää käsikirvestä. Tuttu myös Legendaarisista Lausahduksista. Ei näköjään uhkaile turhaan.
Shek-var: Puoliarabi. Näyttää kokoarabilta. Osaa tehdä maagisia +5 kamoja sopivaa maksua vastaan. Olkapäällä musta korppi. Sai hobitilta hienon kepin, jolla voi (hänen mukaansa) tehdä vaikka mitä. Osaa ilmiselvästi taikoa levitaation ja 'G:si on tasan 0 N'-loitsun. Erittäin salamyhkäinen; kukaan ei saa tietää hänestä mitään. Ei edes havaintobonusta. Tykkää katsella kun muut tekevät elementaaliloitsuja.
Mahdi: Puoliarabi, kuten Shek-varkin. Näyttää melkein samanlaiselta, mutta on rumempi. Leveä miekka ja kilpi, siinä on kaikki mitä tarvitaan seikkailemiseen. Ei luota Detlefiin yhtään tämän tekemän tempun jälkeen.
Hamas: Éothraim - palkkionmetsästäjä. Saapui kylään etsimään sitä joukkoa, joka auttoi hänen heimoaan. Eräs tästä joukosta erästä, joka oli hänen ryhmänjohtajansa, ja hän tuli ilmoittautumaan palvelukseen.
Aldrach: Kreaattori Umbarista. Osaa parantaa ja ampua jousella. Raahautuu ryhmän mukana lähes tahdottomana zombiena, ja aina silloin tällöin taistelun aikana hänen olemassaolonsa unohtuu täysin.
Moraeg: Nomen est Omen. Yllään rengaspaita ja metsänväriset haltiavaatteet, selässään sarvijousi ja vyöllään hieno haltiamiekka Moraeg näyttää tavalliselta metsänhaltialta. Sedän pitäisi löytyä Riavodista, ja hänet pitäisi löytää. Menetti nenänsä Detlefin toimesta.
Aradrine: Naispuolinen maallikkoparantaja Umbarista. Etsi miestä nimeltä Shek-var, ja löysi tämän Buhr Mahrlingista. Nyt matkaa kohti seuraavaan määränpäätään, Riavodia. Ihmettelee itsekseen hiljaa muun ryhmän toimia, mutta parantaa kuitenkin kaiken minkä pystyy.
Adna: Hippipuolituinen Konnusta. On jotenkin huumehuuruissaan eksynyt Sumuvuorten tälle puolelle. Pulisee ja höpisee kauheasti kaikille, joskus jopa soittaa huuliharppua. Ei pysty puhumaan sateella, mutta soittamaan pystyy aina. Ei kärsi enää vierotusongelmista, ja olut maittaa. Puhaltelee pikkunuolia puhallusputkellaan joka paikkaan, muttei saa niillä mitään aikaan.
Seuraavana aamuna aamiaispöydässä Adna muistutti Detlef iä siitä, että hänen pitäisi mennä noidan luo. Detlef ei vastannut mitään. Aamupalan jälkeen ryhmä päätti lähteä kyselemään vähän lisää asioita muita kylän asukeilta. He suunnistivat Tavlo Maladovin viinitilalle, ja juttelivat hänen kanssaan kaikenlaisista asioista. Tavlo todisti Davnosin sanat itsensä ja Leigosin veljyydestä. Hän tosin sanoi toimineensa talon parhaaksi, eikä nähnyt asiassa mitään petosta. Heidän isänsä oli vain vanhuuden höperöittämänä antanut tilan väärälle pojalleen perinnöksi. Tavlo siis halusi vain toimia suvun parhaaksi.
Tavlo kertoi, ettei hänkään tiennyt mitään Leigosin tämänhetkisestä sijainnista. Hän myönsi ettei häntä oikeastaan edes kiinnostanut oliko Leigos hengissä vai ei. Ryhmä huomasi pienen ivallisen äänensävyn Tavlon kertoessa tapahtumista. Hän ei myöskään koskaan hymyillyt, eikä päästänyt ketään itsensä lähelle. Siitä pitivät huolen hänen neljä henkivartijansa ja heidän leveät miekat. Loppujen lopuksi Tavlo osoittautui kaikin puolin vieraanvaraiseksi mieheksi. Heidän keskustellessaan hän tarjosi ryhmälle viiniä ja ruokaa. Ryhmää tosin ihmetytti yksi asia. Miksi Tavloa ei haitannut tämän syksyn viinisadon pilaantuminen metsiin, koska kukaan ei uskaltanut mennä keräämään sitä? Tavlo kuittasi asian sanomalla että hänen varastoissaan olisi riittävästi myytävää viiniä tulevankin talven varalle. Ei hänen taloutensa ollut yhdestä sadosta riippuvainen. Muiden viinitilallisten tilanteesta hän ei halunnut sanoa yhtään mitään. Eräs kaikkia ärsyttävä seikka keskustelun ajan oli ryhmän hobitti. Huolimatta hänen sinänsä asiallisista puheista, tunsi Adna koko keskustelun ajan pakonomaista tarvetta muistuttaa Detlefiä noidasta ja noidan esittämästä pyynnöstä. Tätä hän hokikin aina sopivassa välissä.
Seuraavassa jälleen lainataan
Moraegin päiväkirjaa: Palatessamme tapaamiseta päätimme Mahdin kanssa tukkia hobitin suun ja lähdimme viemään Detlefiä tapaamaan noitaa. Detlef alkoi epäröidä lähestyessämme mökkiä ja yksissä tuumin päätimme kantaa hänet perille. Detlef uhkasi että meihin sattuu jos emme päästä irti. En tietenkään uskonut moista uhkausta alakynnessä olleelta mieheltä. Otettuamme muutaman askeleen kohti mökkiä jokin välähti ja tunsin valtavaa tuskaa kasvoissani maailman pimetessä. Kuulin noidan huutavan jotain ja hetken päästä Detlef huusi tuskissaan.Muu ryhmä näki, kuinka sekunnin päästä siitä kun Detlef oli tehnyt loitsunsa, noita astui mökkinsä ovelle ja hänen kädestään lähti jokin todella nopeasti lähestyvä, tulisen vasaman muotoinen leimahdus. Tulivasama osui Detlefiä selkään, ja tämä kaatui maahan huutaen tuskasta. Hamas, jolle Detlef oli myös maksanut rahaa, kieritteli pökertynyttä pomoaan lumessa saaden tämän sammumaan. Shek-var seurasi tapahtumia hieman kauempaa ja ihasteli näkemäänsä: miten hieno loitsu! Noidan kehottaessa muita poistumaan lähistöltä kaikki tottelivat noidan komentoa ja poistuivat majataloon enemmän ja vähemmän hyvässä järjestyksessä. Ainoastaan Mahdi ja Moraeg jäivät paikoilleen, kukin samasta syystä. Noidan saapuessa epäonnisten luo hän mutisi jotain ja kehotti Mahdia seuraamaan tovereitaan. Moraegin hän ottaisi mökkiinsä.
Jossain vaiheesssa iltaa Detlef teki taas itsensä näkymättömäksi, ilmeisesti tarkkaillakseen muita. Mahdi oli miettinyt sopivaa hetkeä kostaa tempun, ja nyt hän näki tilaisuutensa tulleen, kun Detlef seisoskeli näkymättömänä majatalon oven vieressä. Detlef huomasi kuinka Mahdi lähti lähestymään häntä suoraan kohti. Hän luotti näkymättömyyteensä, eikä väistynyt mihinkään; olihan hän oven vieressä, ja ehkä Mahdi oli menossa ulos. Kuitenkin Mahdi tarrautui hänen olkapäähänsä ja samalla kuului pieni sähköinen räsähdys. Detlef tunsi olkapäässään pienen sähköiskun, ja kuuli Mahdin kuiskaavan hänelle jotain. Tämän jälkeen Detlef mietti asioita. Hän tuli siihen tulokseen, että koska ei halunnut olla noidan lähellä eikä tappaa ryhmää, hän lähtisi pois.
Vajaan tunnin kuluttua Moraeg ilmestyi majataloon. Sisään tullessaan hän näki Detlefin, joka ilmoitti koko ryhmälle, että hän lähtisi tästä kylästä pois, vaikka sitten yksinään, jos niikseen tulisi. Tätä ennen, nähdessään Moraegin nenättömän naaman, hän pyysi tältä anteeksi. Koska kukaan ei halunnut lähteä hänen mukaansa, hän lähti yksin kohti Ivalon kylää, jonne oli matkaa noin 20 virstaa. Lähes koko muu ryhmä toivotti hänelle hyvää matkaa, ja ehkäpä he joskus vielä tapaisivat. Muille Moraeg kertoi, että noita oli palauttanut hänen näkönsä jollain yrttijuomalla. Illalla Fregian kanssa käydyissä jatkokeskusteluissa paljastui eräs tekijä, mitä Fregia ei ollut aikaisemmin muistanut. Lähellä kylää, noin 200 metrin päässä metsän reunasta, oli ikivanha, valtavankokoinen puu. Sitä ei tosin erottanut muusta metsästä, koska se oli ilmeisesti katkennut joskus kauan kauan sitten.
Aamulla ryhmä lähti Fregian opastuksella tutkimaan tuota puuta. Adna tosin jäi majataloon nauttimaan oluesta. Shek-var ja Aradrine jäivät metsän reunaan. He eivät yksinkertaisesti uskaltaneet mennä tuohon metsään, missä oli eläviä puita huolimatta muiden suostutteluista. Niinpä Fregia, Mahdi, Hamas, Aldrach sekä Moraeg lähtivät keskenään metsään. Eipä mennyt montaakaan minuuttia, kun he saivatkin oudon tiheän kohdan metsästä näkyviinsä. Fregian mukaan se ympäröi vanhaa puuta. Mutta näkyvissä oli myös muutakin, nimittäin kahdeksan isoa hämähäkkiä, jotka olivat hyökkäämässä ryhmän kimppuun.
Taisteluhan siitä kehkeytyi, ja ryhmä yritti tehdä piirimuodostelmaa. Suunnitelma epäonnistui, kun ensimmäinen hämähäkki tiputti Aldrachin maahan puraisullaan. Tämän jälkeen Fregian kimpussa oli kaksi, Mahdin kimpussa ja Hamasin kimpussa kolme hämähäkkiä. Moraeg sai vain yhden vastustajan. Shek-var kuuli taistelun äänet, kirosi pelkoaan ja lähetti korppinsa tiedustelemaan. Kuitenkin taistelu oli niin nopeasti ohi ettei korppi ehtinyt palata retkeltään. Moraeg oli päässyt onnekkaasti pakoon saamattaa haavaakaan, Fregian käsi oli purtu irti heti ensimmäisen hyökkäyksen aikana. Mahdi oli yrittänyt taistella, mutta hämähäkit osasivat kiertää taakse ja sivuille. Niinpä Mahdi koki kohtalonsa takaapäin tulleessa puraisussa, joka suisti hänet maahan niskassaan ja kädessään ammottavat haavat. Hamas yritti parhaansa mukaan auttaa tovereitaan, muttei mahtanut mitään ylivoimaa vastaan. Hamasia oli yksinkertaisesti purtu niin monta kertaa, että hänkin oli menettänyt tajuntansa.
Moraegin tullessa takaisin ryhmän jäljellä olevat jäsenet aloittivat kriisipalaverin pitämisen. Tällä hetkellä he olivat menettäneet ryhmästään kaksi parasta taistelijaa, toisen huorneja vastaan ja toinen oli lähtenyt pois kylästä. Lisäksi viisi jokilautturia oli saanut surmansa heidän kanssaan matkatessaan, kuten myös viisi metsästäjää. Tästä seurauksena oli luontainen kiukku. He kaikki olivat kurkkuaan täynnä tätä kirottua kylää ja sen kirottua metsää, ja alkoivat suunnitella siirtymistä muualle. Vaikka sitten Detlefin perään. Ehkä hän olikin tehnyt viisaasti jättäessään kylän.
Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen GM Mikko Kakkonen.