Valmistauduin kohtaamaan kaksi hukkaa meidät piirittäneestä laumasta. Pikaisen arvioni mukaan hukkia oli suunnilleen 50. Asetin kilpeni toista vastaan, ja liekehtivää kynacia apunani käyttäen yritin välttää toisen pedon hampaat. Vierelläni näin, kuinka Klain keskittyi johonkin. Hänenkin kimppuunsa näytti tulevan kaksi hukkaa. Vasemmalla puolellani ei näyttänyt olevan ketään, mutta kuitenkin luotin siihen, että Goti olisi siinä pysäyttämässä ne hukat jotka uhkasivat kiertää selkääni. Hammasta purren käänsin ajatukseni omiin vihollisiini.
Ensimmäinen isku tuli täysin yllättäen. Tunsin suunnatonta kipua oikealla puolella lonkkaani. Näin, kuinka toiselta Klainin kimppuun tulleista susista tippui verta maahan sen hampaista. Minun vertani. Massini repesi myös, ja kaikki siellä olleet kultarahat sinkoilivat maahan. Hyökkäys sai minut pois tasapainosta niin pahasti, että kilpeni ei ollutkaan juuri oikealla kohdalla. Toinen hukka tuli kilven alta ja puri minua kylkeeni. Tunsin viiltavää tuskaa ja huomasin kuinka hukan irrottaessa hampaansa rei'istä purskahti verta. Minun verta. Silmissäni alkoi sumentua.
Sitten kolmas hukka iski. Se tuli suoraan kohotetun kynacini alta purren sääreeni todella pahan haavan. Tunsin, kuinka polveni pettivät, ja viimeiset näkemäni asia oli lihanriekaleet hukan hampaissa, kädestäni maahan tippunut, liekehtimätön kynac ja säärestäni suihkuava verijuova. En tuntenut enää iskua maahan, vaan kaikki oli niin mukavan lämmintä. Taistelun äänet hiipuivat jonnekkin taustalle, kun pimeys täytti tietoisuuteni. Jossain kaukaisuudessa kuulin Gotin huutavan nimeäni. Hymyilin hänelle.
Matkasin pimeydessä jonkin aikaa. En tiedä kuinka kauan. Pikkuhiljaa aloin näkemään valoa.. Hahmottamaan maisemia - tuttuja maisemia! Tuossahan on kylä, jossa olen syntynyt! Ja tuossahan on lapsuuteni ystävä, Musti. Heh, minähän leikin Mustin kanssa! Ja äitinikin on tuolla, minua syömään huutamassa.
Katson itseäni. Vaatteeni ovat veren tahrimat, ja huomaan kolmet hampaanjäljet. Kuitenkaan en tunne kipua. Mutta mitäs nyt .. Monipenni! Rakas vaimoni! Ja tyttäremme, Moniraha! Ah kuinka olenkaan kaivannut teitä! Lennän heidän ylitseen. Yritän pysäyttää vauhtia, mutta jostain syystä joku minua suurempi voima vetää minua kohti aurinkoa. Kuinka kirkas se onkaan! Vauhtini kiihtyy koko ajan, enkä enää pyristele vastaan. Aurinko suurenee silmissäni, ja tuulenvire keinuttaa minua hennosti.
Päivänvalo koskee silmiini. Avaan ne, ja näen aluskasvillisuutta. Olen hevoseni Roccon selässä, sidottuna kiinni siten etten putoaisi. Varovasti nosta päätäni, ja tervehdin vieressäni matkaavaa Gotia. Goti katsoo minua hetken, ja hänen naamansa menee uskomattomaan virneeseen. Hän pysäyttää koko muun porukan, ja minäkin yritän hymyillä. Barty tulee lähelle naama korviin asti ulottuvassa hymyssä. Jopa Moran hymyilee.
"Kah, terve taas!" sanon minä, ja voimieni palautuessa kysyn koko taistelun kulun. Me olimme voittaneet, mutta Tazh ja Tonto olivat kuolleet. Huomasin myös Ilfirinin puuttuvan, mutta hän oli myös hevosensa selkään sidottu. Hänen sielunsa oli kuulemma tallessa Moranin korussa. Päivän päätteeksi saavumme korokkeelle, ja kutsumme Ránan parantamaan Ilfiriniä ja koko muuta ryhmää. Itse otan pienen Brandyhörpyn, ja alan miettimään Bartyn ja Gotin kanssa keinoa puhdistaa vaatteeni. Tästä lähtien olen kaikille suuressa kiitollisuudenvelassa, ja toivon, että pystyn sen joskus maksamaan takaisin.
Todellakin, piti sitten käydä huono tuuri ja kohdata kolme hukkaa kahden sijasta. Toisaalta, koska Klaen oli keskittyneenä loitsuun, ei hänkään olisi ollut täysin turvassa kahdelta hyökkäykseltä. Niinpä tavallaan autoin ryhmää arvaamattoman paljon 'saadessani' toisen Klaenin kimppuun tulevista hukista. Ja tietenkin se ennätti vielä puraisemaan ensiksi... Kuulemma minut saatiin "preservoitua" juuri viimeisellä mahdollisella kierroksella, ennenkuin sielu olisi karannut. Siihenkin vaadittiin yläpäästä avointa heittoa yrttien käytössä. Mutta hyvä näin, en valita, expaa tuli kivasti ja muutenkin tuli todistettua että meidän ryhmä pärjäsi 46 hukkaa vastaan. Tiukkaa se tosin teki.