Kampanja osa 11.

Tämä Legendaarinen, Ällistyttävä, Tosi Sankareiden Äksönkertomus (LÄTSÄ (tm)) sai alkunsa Esgarothista 11.7. Erûn vuonna 1640 Kolmatta Aikaa.

[Seuraava osa] [Edellinen osa]

LÄTSÄ:n (tm) Sankarit:


Detlef: Noidanmetsästäjä Tharbadista, joka jahtaa noitiaan Broadswordillaan. Kantaa mukanaan näkymättömäksi tekevää käsikirvestä. Tuttu myös Legendaarisista Lausahduksista. Ei näköjään uhkaile turhaan. Pääsi onnellisesti Ivaloon, josta muu ryhmä haki hänet, kun paha noita oli kuollut. Ilaninissa odottaa päästä 20 kr palkkio.


Askar: Merirosvo, joka on ruma. Tosi ruma. Sai onneksi lahjaksi Dimmulta kommandopipon, tietenkin kylmyyttä vastaan.


Bruenor: Kääpiötaistelija Sumuvuorilta. Hampaitaan kiristellen pakeni yhdessä Eioon kanssa örkkejä, jotka valtasivat lautan, jossa he seilasivat alas Celduinia. Vannoi kostoa noille örkeille. Osoitti taistelukuntonsa moneen otteeseen tappaessaan hämähäkkejä ja noitaa. Sai lonkkaansa haamuilta. Hienolla sotavasaralla on kiva tappaa örkkejä. Loistaakin vielä.


Samah: Éothraim - palkkionmetsästäjä. Edesmenneen Hamasin lähes identtinen veli. Tuli veljensä jälkiä pitkin Kardavanin kylään, ja havaitsi tämän kuolleen. Porukassa onneksi sattui olemaan vapaa paikka. Haamut imi ruumiinrakennetta.


Moraeg: Nomen est Omen. Yllään rengaspaita ja metsänväriset haltiavaatteet, selässään sarvijousi ja vyöllään hieno haltiamiekka Moraeg näyttää tavalliselta metsänhaltialta. Sedän pitäisi löytyä Riavodista, ja hänet pitäisi löytää. Menetti nenänsä Detlefin toimesta. Nysväsi noitatappelun, mutta ammuskeli gargoyleja.


Aradrine: Naispuolinen maallikkoparantaja Umbarista. Etsi miestä nimeltä Shek-var, ja löysi tämän Buhr Mahrlingista. Nyt matkaa kohti seuraavaan määränpäätään, Riavodia. Ihmettelee itsekseen hiljaa muun ryhmän toimia, mutta parantaa kuitenkin kaiken minkä pystyy.


Adna: Hippipuolituinen Konnusta. On jotenkin huumehuuruissaan eksynyt Sumuvuorten tälle puolelle. Pulisee ja höpisee kauheasti kaikille, joskus jopa soittaa huuliharppua. Ei pysty puhumaan sateella, mutta soittamaan pystyy aina. Ei kärsi enää vierotusongelmista, ja olut maittaa. Puhaltelee pikkunuolia puhallusputkellaan joka paikkaan, ja sai tuurilla niillä osumiakin. Sai valkoisen joulun (ja uudenvuoden).


Durthang: Metsämiesnuorimies, joka löytyi tajuttomana yllään resuiset vaatteet ja vyöllä oudon näköinen kirves. Ystävien kesken Dimmu.. Haamut imi rakennetta. Sai himolootin. "Se sydän oli kauheen evil, mutta mä onnistuin hallitsemaan sitä".


Strayhold ja eka tehtävä

Harhalinna osoittautui vilkkaaksi paikaksi ryhmän päästessä sinne. Aivan aluksi, ehkäistäkseen eksymisen tähän isoon kaupunkiin ryhmä osti kartan kaupungista. Parantajaa etsittyään ja hänet löydettyään ryhmä suuntasi kulkunsa majataloon. Majatalossa eräs Dúnadan -heppu tahtoi ryhmän hakevan hänelle kirjan eräästä kaupasta, ja antoi vielä 20kr rahaakin reissua varten. Epäluuloistaan huolimatta ryhmä lähti tekemään tehtävää. Harhailtuaan aikansa eräs isokokoinen mies alkoi haastamaan kärjen takana kulkeneelle Detlefille riitaa. Detlef varoitti häntä lähestymästä, mutta eihän mies moista uskonut. Niinpä hän sai ikäänkuin sähköshokkeja kunnes taju lähti. Ympyrän muotoon menneet kaupunkilaiset panivat tämän hyvinkin tarkkaan merkille...

Ohjeita kadulta kyseltyään kirjakauppias löytyikin, ja kirja ostettiin. Takaisintulomatkalla ei ollut mitään ongelmia, ja Dúnadan kiitti kovasti. Hän vaikutti kuitenkin ilmeisen höperöltä, koska oli näkevinään Dimmussa jotain ihme värejä, ja lopuksi mies alkoi hourimaan jotain jostain Rivendellistä.

Hobitti

Onnistuneen tehtävän myötä ryhmä päätti jäädä majataloon ryyppäämään ja polttelemaan Gorttia. Nuorukaiset, kuten Dimmu menivät harjoittelemaan Yatzya, kunhan ensin palkkasivat pikkuvekaran ostamaan noppia. Adna tapasi majatalosta kaksi oikein miellyttävää miestä, jotka jopa tarjosivat hobitille Piipusta Jotain Hyvää! Kun miekkoset halusivat, että Adna lähtisi heidän mukaansa katselemaan sopivaa hobittityttöstä, ei Adna voinut vastustaa kiusausta. Päästyään muutaman korttelin verran eteenpäin eräällä pimeällä kujalla Adna tunsi kovan iskun niskassaan ja maailma pimeni.

Muu ryhmä ei piitannut hobitin poissaolosta kuin vasta puolen päivän aikoihin. Sopivasti kyseltyään ryhmä sai selville, että kaupungissa toimii orjakauppiaita, ja ehkäpä hobitti olisi siellä. Detlef suuntasi Samahin ja Bruenorin varmistassa kohti tuota pahuuden tyyssijaa. Aikansa puheltuaan Detlef päätyi "ostamaan isännelleen pientä poikaa, niin juuri, tuo tuossa näyttää hyvältä". Hintanakin oli vain 20 kultarahaa, ja siihen sisältyi talutushihna. Ulkopuolella odotelleet Samah ja Bruenor onnistuivat vaivoin hillitsemään itsensä. Toki Detlef sai hieman kuittailua osakseen.

Tietenkään hobitilla ei ollut mitään muuta tavaraa kuin rääsyiset vaatteet päällään, mutta asenne ei ollut kadonnut mihinkään. Asennetta on vähän paha ryöstää. No, saivat rosvot kuitenkin useita kymmeniä kultarahoja. Muu porukka oli illalla kuulevinaan, että Adna vannoi kostoa noille orjakauppiaille...

Moraeg ja orjakauppiaat

Tämän jälkeen pääteltiin odotella haltian heräämistä tajuihinsa. Aikaa vierähtikin sellaiset sopivat puolitoista viikkoa. Tällä aikaa kääpiö oli käynyt takomassa itselleen varasotavasaran, Dimmu oli yrittänyt innostaa Aradrinea pelaamaan Yatzya itsensä ja muutaman muun kanssa, ja muut olivat joko ryypänneet, pelanneet Yatzya tai harjoitelleet. Tai kaikkea edellämainittua. No, tulihan se Moraegkin tajuihinsa, ja niin päästiin tutkimaan kaupunkia lisää. Kun Moraeg tuli Vihaisen Hevosen Tavernaan, häntä odotti siellä joku viesti. Ensiksi Moraeg sai kuulla kaikesta tapahtuneesta, ja halusi itselleen orjan. Bruenor, Samah, Adna, Aradrine ja Askar lähtivät mukaan katselemaan ja ihmettelemään.

Moraegilla kävi 1/5000:sta. Hän löysi halvan naispuolisen Noldo-orjan itselleen. Hintana oli 70 kr, josta Moraeg sai tingittyä vielä 5 kultaa pois. Hinta oli niin halpa koska orjakauppiaat eivät olleet saaneet naisesta mitään irti, ja halusivat päästä tästä eroon. Kahleet Moraeg luovutti hobitille. Aluksi tosin vartijat ihmettelivät, että onko hobitti livistänyt isännältään ja että ovatko muut tuomassa hobittia takaisin, mutta muut ystävällisesti selittivät asian oikean laidan. Aradrine ja Askar katselivat vahvaa miesorjaa itselleen, ja eräs Corsair-mies löytyikin. Hinta tosin oli liian korkea, ja kaupat jäivät tekemättä.

Orjan oston jälkeen palattiin takaisin Vihaisen Hevosen Tavernaan, ja hetken pähkäiltyään osa jengistä lähti varusteostoon. Varusteita ostettiin, kääpiö kävi arvioimassa mm. aseita ja haarniskoja ja tuli siihen tulokseen, että ne ovat aseita ja haarniskoja. Joku pikkuvaraskin elää loppuelämänsä onnellisesti, saaliinaan Aradrinen yli 100 kultarahaa sisältänyt massi. Tämän jälkeen Aradrinella on rahat vähintään viidessä eri paikassa. Tapauksen jälkeen muutkin sijoittelivat omaisuuttaan mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin... Adnakin kävi kaupassa Samahin kanssa ja tuli takaisin kahden viiden litran öljynassakan kanssa.

Koska ryhmä halusi pois kaupungista, kun kerran Varkaiden Marketissakaan ei ollut keskellä päivää mitään toimintaa, päätettiin viimeinen ilta viettää kunnolla. Alkuillasta Samah palkkasi erään nuoren hurjapään, Hilleri-nimisen kaupunkilaispojan aseenkantajakseen ruhtinaallisella 2 pronssin päiväpalkalla. Hieman puolenyön jälkeen Adna ja Samah, ja hieman taaempana Bruenor ja Askar päättivät lähteä kostamaan orjakauppialle. Adna levitteli öljyä pitkin rakennuksen puisia seiniä, ja Samah näytteli humalaista ja toikkaroi paikalle. Suoritettuaan tarpeensa hän 'vahingossa' pudotti soihdun öljylammikkoon ja aiheutti itselleen mukavan palovamman sääreensä. Talokin syttyi palamaan, ja eipä aikaakaan kun kaupunkilaiset alkoivat muodostaa jonoa 50 metrin päässä olevalle joelle. Ryhmä poistui paikalta 'reippain' askelin.

Poistuessaan he olivat kuulevinaan huutoja tyyliin "Kuka tämän teki?", "Saakeli se saa maksaa tästä", "Odottaakaahan kun Maagi saa kuulla tästä"... Aikansa kierreltyään ryhmä palaili majataloon, kertoi muille tekonsa. Noldo (nimi oli paljastunut Fëanim:ksi) katseli hobittia erityisen hyisesti kuullessaan tämän teon. Oikeastaan hän katseli hyisesti kaikkia ja puhui vain muutamia sanoja kielellä jota kukaan ei ymmärtänyt ja tämän huomattuaan Sindariniksi. Moraegin tarjoama ruoka kuitenkin kelpasi. Lisäksi hänen vaatteensa, jotka Moraeg lupasi ostaa, maksoivat jotakuinkin 7,85 hopearahaa. Pitkää miekkaa kukaan ei hänelle tosin ostanut. Moraeg lupasi Noldolle, että kaupungista lähdettyään hän saisi tehdä mitä lystäisi.

Örkkijahtiin

Aamulla kello kahdeksan lähdettiin kohti >nimi< pikkukylää, jossa kuulemma olisi örkkejä. Dimmu ja Bruenor varsinkin olivat hyvin kärsimättömiä matkaanlähdön kanssa. Hillerikin oli paikalla sovittuun aikaan. Päivän matka suijuikin leppoisasti, tosin eräs pieni Sagath -partio seuraili ryhmää jonkun tunnin verran. Pieni rupattelu Samahin kanssa sai ryhmän kiivaaseen laukkaan kohti länttä. (Kylä oli idässä).

Yöllä vartiomiehet eivät voineet olla kuulemasta ulvontaa. Nopeasti he herättivät koko leirin, ja Moraeg, Aradrine, Askar, Fëanim ja Adna kiipesivät puuhun. Moraeg antoi Fëanimille kantamansa haltiapitkäjousen. Ja kas, kahdeksan lähes 2½ metristä suttahan siellä oli. V-muodossa, kärki edellä ne lähestyivät varovasti. Eräs jäi hieman taaemmaksi. Ja taisteluhan siitä tuli. Ihan aluksi Detlef aiheutti loitsullaan yhden suden menon pökerryksiin, ja kun sudet olivat iskuetäisyydellä, Dimmu jyräytti kolmeen suteen tulisen seinämän. Taistelu kesti useita minuutteja, ja loppujen lopuksi kahdeksan Sotasutta makasivat kuolleina. Tosin Hilleri oli tajuton, kuten oli myös Dimmu, ja Samahin suolet olivat ulkona ja Samah kuollut. Fëanim oli lauleskellut taistelun aikana yhden suden nukuksiin, ja Adna oli kiivennyt katkaisemaan sen kurkun. Muutkin olivat saaneet osumia, mutta Aradrinen ja Detlefin loitsuilla ryhmä oli nopeasti taas suurin piirtein kunnossa.

Haudattuaan Samahin ja lepäiltyään päivän ryhmä jatkoi matkaa kohti >nimi<. Tunnin kuljettuaan he saivat näkyviinsä rauniokylän muurin, ja lähemmäksi tultuaan erinäisten Presence-loitsujen ja Bruenorin vasaran avulla paikansivat useita örkkejä ja tappoivat ne. Osa örkeistä kun sattui nukkumaankin vielä. Muutamalla todella isolla örkillä tuntui olevan hyvän laatuista tavaraa, jotka Bruenor havaitsi välittömästi. Ainakin niiden ketjuhaarniskat olivat laadukkaita ja vähäteräksestä tehtyjä.

Itse kylä oli suureksi osaksi raunioina, ja sammalta kasvoi monien raunioiden päällä. Huomattavin paikka koko kylässä oli iso temppelirakennus, jonka ovi oli jopa lukossa. Avaimia ei yhdeltäkään örkiltä löytynyt. Nopeasti Adna tiirikoi lukon auki, ja isossa huoneessa oli sammuneiden kynttilöiden reunustama väylä. Pölyä lattialla oli noin tuuman verran. Huoneen ainoat esineet olivat vastakkaisella seinällä oleva ovi ja melkein keskellä huonetta oleva rautainen pylväs.

Tuomion temppeli II

Adna sai taas vaihteeksi koettaa tiirikoida lukkoa, mutta yksinkertainen lukko riitti sekoittamaan hobitin Gort-huuruisen aivosolun täysin. Niinpä Dimmu kokeili taikojaan, ja jo toisella yrittämällä lukko kilahti auki. Oven takaa paljastui suuri huone, jossa oli keskellä matto ja maton molemmin puolin penkkejä. Maton päässä oli alttari, josta ei kuitenkaan löytynyt mitään erikoista. Huoneessa oli myös portaat alas. Lattailla oli samankokoinen pölykerros kuin huoneeseen johtaneessa käytävässä.

Portaat menivät noin 5 metriä maan alapuolelle. Tultiin pienehköön huoneeseen, jossa oli neljä rautapylvästä ja portaat alaspäin, nyt hieman eri kohdassa kuin yläpuolella. Dimmu päätti power perceptoida erästä rautapylvästä, ja kappas, se hohtikin sinistä valoa. Juuri kun hän rupesi attunoimaan, pylväs alkoi muuttaa muotoaan rautaiseksi ihmishahmoksi. Välittömästi Detlef tuli paikalle ja otti kohti tulevan iskun vastaan. Kääpiö siirtyi hakkaamaan pylvästä, ja Dimmu tuttuun tapaan kääpiön taakse. Moraeg ja Askar ammuskelivat hetken hahmoa nuolilla, kun ryhmä kauhukseen havaitsi, että toinenkin rautapylväs alkoi muuttaa muotoa. Moraeg pudotti jousensa ja otti miekkansa ja kilpensä, ja siirtyi hahmon eteen. Fëanim ja Hilleri juoksivat uuden otuksen taa, ja alkoivat hakkaamaan sitä.

Ensimmäinen otus havaitsi Detlefin puolustuksen liian kovaksi, ja kääntyi kohti kääpiötä. Eipä aikaakaan, kun kääpiö olikin otuksen hellässä syleilyssä. Onnekkaasti kääpiön raivokas rimpuilu aiheutti sen ettei otus saanut kunnolla rutistettua kääpiötä. Samalla muut saivatkin hakattua sen maahan. Toinen otus onnistui kerran läpäisemään Moraegin puolustuksen, muttei saanut otetta. Pian sekin oli maassa makaava rautaromukasa.

Jatkuu seuraavassa osassa.


Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen GM Mikko Kakkonen.