Tämä Legendaarinen, Ällistyttävä, Tosi Sankareiden Äksönkertomus (LÄTSÄ (tm)) sai alkunsa Esgarothista 11.7. Erûn vuonna 1640 Kolmatta Aikaa.
[Seuraava osa] [Edellinen osa]
Detlef: Noidanmetsästäjä Tharbadista, joka jahtaa noitiaan Broadswordillaan. Kantaa mukanaan näkymättömäksi tekevää käsikirvestä. Tuttu myös Legendaarisista Lausahduksista. Ei näköjään uhkaile turhaan. Pääsi onnellisesti Ivaloon, josta muu ryhmä haki hänet, kun paha noita oli kuollut.
Askar: Merirosvo, joka on ruma. Tosi ruma.
Bruenor: Kääpiötaistelija Sumuvuorilta. Hampaitaan kiristellen pakeni yhdessä Eioon kanssa örkkejä, jotka valtasivat lautan, jossa he seilasivat alas Celduinia. Vannoi kostoa noille örkeille. Osoitti taistelukuntonsa moneen otteeseen tappaessaan hämähäkkejä ja noitaa. Sai lonkkaansa haamuilta.
Samah: Éothraim - palkkionmetsästäjä. Edesmenneen Hamasin lähes identtinen veli. Tuli veljensä jälkiä pitkin Kardavanin kylään, ja havaitsi tämän kuolleen. Porukassa onneksi sattui olemaan vapaa paikka. Haamut imi ruumiinrakennetta. Elämä pyörätuolissa ei houkuttele.
Moraeg: Nomen est Omen. Yllään rengaspaita ja metsänväriset haltiavaatteet, selässään sarvijousi ja vyöllään hieno haltiamiekka Moraeg näyttää tavalliselta metsänhaltialta. Sedän pitäisi löytyä Riavodista, ja hänet pitäisi löytää. Menetti nenänsä Detlefin toimesta. Nysväsi noitatappelun, mutta ammuskeli gargoyleja.
Aradrine: Naispuolinen maallikkoparantaja Umbarista. Etsi miestä nimeltä Shek-var, ja löysi tämän Buhr Mahrlingista. Nyt matkaa kohti seuraavaan määränpäätään, Riavodia. Ihmettelee itsekseen hiljaa muun ryhmän toimia, mutta parantaa kuitenkin kaiken minkä pystyy.
Adna: Hippipuolituinen Konnusta. On jotenkin huumehuuruissaan eksynyt Sumuvuorten tälle puolelle. Pulisee ja höpisee kauheasti kaikille, joskus jopa soittaa huuliharppua. Ei pysty puhumaan sateella, mutta soittamaan pystyy aina. Ei kärsi enää vierotusongelmista, ja olut maittaa. Puhaltelee pikkunuolia puhallusputkellaan joka paikkaan, ja sai tuurilla niillä osumiakin. Kumpa saisi Gorttia jostain.
Durthang: Metsämiesnuorimies, joka löytyi tajuttomana yllään resuiset vaatteet ja vyöllä oudon näköinen kirves. Ystävien kesken Dimmu. Haamut imi rakennetta. Sai himolootin. "Se sydän oli kauheen evil, mutta mä onnistuin hallitsemaan sitä".
Matkan aikana ryhmä onnistui kohtaamaan rosvoja, valkoisia susia, sotasusia, ja lisää rosvoja. Éothraimeilta saadut raskaat sotahevosetkin piti lopussa uhrata että ryhmä säilyisi hengissä. Muuten matka sujui kivasti. Jokin kumma lämpöaalto aiheutti sen, että lumi alkoi sulaa pois. Ryhmä pysähteli aina Ivalossa, Olvissa ja Pardfanissa. Majataloissa oli turvallisempaa nukkua kuin ulkosalla, sen he olivat huomanneet.
Riavod oli noin 1000 asukkaan kaupunki. Ensimmäisenä etsittiin yrttikauppa, josta löytyikin niin luunparannus- kuin koomastaherättämisyrttejä. Kumpiakin lähes kolminkertaiseen hintaan, tietenkin. Mithril-kolikoista oli hyötyä, ja katseli kauppiaskin silmät suurina näitä rikkaita matkalaisia. Samahille syötettiin ja juotettiin yrtit, ja muutaman tunnin kuluttua kääpiö popsi yhden pähkinän ja alkoi ajatella Samahia. Hän heräsikin koomasta, ja hämmästyi kuullessaan mitä oli tapahtunut.
Aradrine oli tiedustellut isästään Aldarianista. Hän oli kuulemma mennyt muutamia viikkoja sitten erääseen torniin nimeltä Minas Falath, eikä häntä ole kuulunut takaisin. Tyytyväisenä näihin tietohin ryhmä päätti lähteä takaisin Forodrimiin örkkejä jahtaamaan. Niinpä isä jäi etsimättä.
Paluumatkalla taas kohdattiin susia ja hukkia, ja Pardfanista löytyi ryhmän mukaan Askar-niminen heppu. Hevos-, muuli- ja ponitäydennyksiä tehtiin myös aina kun se oli mahdollista. Lisäksi ryhmä kohtasi Sagath-partion, joka etsi miestä nimeltä Detlef. Hänet oli nähty Ilaninissa erään kidnappauksen aikoihin, ja hänen seurassaan oli nähty pieni poika ajamassa vankkureita. Detlefin päästä oli luvattu 20 kultarahan palkkio. Elävänä tai kuolleena. Detlefkin kuuli tämän ja hamuili välittömästi näkymättömäksi tekevää nuijaansa. Loppumatkan hän oli näkymätön. Ryhmä päätti käydä morjestamassa Renciliä ja houkutella tätä mukaansa Forodrimiin. Rencil ei voinut lähteä, sillä nyt kun pedot (ja örkit) olivat kuolleet, Karfasin läpi kulki yhä enemmän kauppiaita. Hänellä oli kädet täynnä työtä muutenkin. Niinpä matkaa jatkettiin kohti Forodrimiä.
Forodrimiin päästyään ryhmää odotti pienen mutta vilkkaan uudisasukaskylän sijasta pienen mutta kuolleen uudisasukaskylän rauniot. Osa ryhmästä tunsi sääliä, osa oli innoissaan ettei tartte tehdä mitään, mennään kaupunkiin! (hobitti), osa aloitti lootin etsimisen ja osa aloitti eloonjääneiden etsimisen. Touhun kuitenkin keskeytti kahden nuorukaisen ilmaantuminen raunioiden takaa. Nuorukaiset kantoivat ruumista kohti suurta ruumispinoa. Huomattuaan muukalaiset he säikähtivät aluksi, mutta ryhmä onnistui rauhoittamaan heidät. Kävi ilmi, että örkit olivat ryöstäneet kylän, tappaneet lähes kaikki ja loput vieneet mukanaan.
Aikansa kyseltyään nuorukaisilta (mm. missä mahtoi olla majatalo, että pääsisi loottaamaan kellarin ym yhtä fiksua, paljonko maksatte palkkiota, muuten ei tehdä mitään jne... (Näitä kyselivät vain Moraeg, Adna ja Askar)) eri asioita paikalle saapui kolme haltiaa ratsujen selässä, vanha mies ja nuori tyttö. Haltiat esittelivät itsensä. Moraeg tunnisti yhden haltian Caranfiniksi, (S. "Punahius"), Kuningas Thranduilin tiedustelujoukkojen upseeriksi. Haltiat kertoivat nähneensä palavaa savua täältä päin, tulleet paikalle ja havainneet örkkilauman jolla oli vankeja. He olivat tappaneet yhden hukan ja tämän ratsastajan, ja pelastaneet nämä kaksi vankia. Saattueen suuntana oli ollut länsi. Kun ruumiit oli haudattu (kellaria ei löytynyt) ja tiedusteltu hengissä olevilta kyläläisiltä kaikenlaista, päästiin matkaan. Nuorukaiset, Sethrian ja Mikel vaativat mukaanpääsyä, ja eivät olleet kuullakseen ryhmän kieltoja. Haltiatkin myöntyivät ajatukselle.
Heti alussa kävi selväksi, ettei ryhmä pysynyt millään haltioiden vauhdissa. Niinpä haltiat erkanivat omaksi ryhmäkseen tavoitteenaan saavuttaa örkit ja hidastaa niitä sen verran että ryhmä saisi ne kiinni. Kävi myös selväksi se, etteivtä Sethrian ja Mikel olleet mitenkään hyviä ratsastajia, kuten ei osa ryhmästäkään.
Muutamien päivien ratsastuksen (ja kohtaamisien) jälkeen (reitti kulki Men Romenin poikki pellon ja rotkojen reunaa pitkin kohti länttä) yön aikana haukansilmäinen vartiohaltiamies huomasi pohjoisesta tulevan oudon ilmestyksen. Tulija näytti olevan porojen vetämässä kelkassa istuva harmaisiin puettu mies, jolla oli pitkä, tuuhea parta. Kelkan takaosassa oli iso säkki. Huolimatta arvailuista mies ei osoittautunut Gandalfiksi. Taatta kertoi olevansa pohjoisesta eräältä tunturilta. Hän oli tullut paikalle jakamaan antamaan kaikille kilteille hahmoille lahjan. Ohessa on mitä kukakin sai:
Jotenkin ryhmä toivoi usein, että haltiat ja örkit tappaisivat toisensa. Haltioiden varusteet kun kiehtoivat suuresti ryhmän ahnaampia jäseniä. Koska he eivät olleet nähneet ketään muita kuin susia ja pari pikku örkkilaumaa, he uskoivat näin käyneen. Tai sitten he olivat jäljittäneet väärään suuntaan. Kaikesta huolimatta ryhmä sai odottamatonta apua. Heidän joukkoonsa liittyi 10 Samahin kaltaista miestä, ja kuullessaa jahdista he innostuivat tavattomasti. Vaivoin heidät saatiin matkaamaan ryhmä kanssa, mutta lopulta kuitenkin suostuivat siihen.
Miesten teho tuli todistettua eräässä örkkitappelussa, jossa 16 örkistä 9 kuoli ensimmäisessä rynnäkössä joko miesten keihäisiin tai hevosten kavioihin. Loput olivat helppoa riistaa, ja Dimmu sekä Bruenor kilpailivat örkeistä.
Ikuisuudelta tuntuvan ajan kuluttua ryhmä havaitsi liikettä. Haltiathan sieltä tulivat 21 kyläläisen kanssa! Mukana oli myös 7 Dúnadan-ratsastajaa. Kohtaaminen oli iloinen (tai ainakin kaikki yrittivät näyttää iloista ilmettä). Haltiat kertoivat Dúnedainin avustuksella tuhonneen koko örkkilauman. Ensimmäisellä kolmella nuolella oli Vardan avustuksella kuollut kaksi hukkaa ja niiden ratsastajat olivat loukkaantuneet. He olisivat voineet vannoa, että taivaista kuului sellaista omituista, epäuskoista murahtelua, mutta muut eivät tätä olleet kuulleet. Ihankuin joku olisi ihmetellyt heidän uskomatonta _taitoaan_. Dúnedain olivat ammuskelleet örkkejä aiheuttaen näihin vuotavia haavoja ja tappaenkin muita. Vimmoissaan örkit olivat alkaneet surmaamaan vankeja, mutta eivät olleet ehtineet surmata kuin 10. Mutta liikaa sekin. Ryhmä ei oliskaan ollut halukas saattamaan kyläläisiä takaisin, eikä heidän tarvinnutkaan. Adna tiedusteli lootista, mutta Caranfinin muutamat nasevat sanat myötätunnosta ja ärsyttävistä pikku ukkeleista hiljensivät hänet. Koska Moraeg muisti, että lähellä oli kiva Strayholdin kaupunki, suuntasi ryhmä kulkunsa sinne.
Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen GM Mikko Kakkonen.