Tämä Legendaarinen, Ällistyttävä, Tosi Sankareiden Äksönkertomus (LÄTSÄ (tm)) sai alkunsa Esgarothista 11.7. Erûn vuonna 1640 Kolmatta Aikaa.
[Seuraava osa] [Edellinen osa]
Detlef: Noidanmetsästäjä Tharbadista, joka jahtaa noitiaan Broadswordillaan. Kantaa mukanaan näkymättömäksi tekevää käsikirvestä. Tuttu myös Legendaarisista Lausahduksista. Ei näköjään uhkaile turhaan. Pääsi onnellisesti Ivaloon, josta muu ryhmä haki hänet, kun paha noita oli kuollut.
Shek-var: Puoliarabi. Näyttää kokoarabilta. Osaa tehdä maagisia +5 kamoja sopivaa maksua vastaan. Olkapäällä musta korppi. Sai hobitilta hienon kepin, jolla voi (hänen mukaansa) tehdä vaikka mitä. Osaa ilmiselvästi taikoa levitaation ja 'G:si on tasan 0 N'-loitsun. Erittäin salamyhkäinen; kukaan ei saa tietää hänestä mitään. Ei edes havaintobonusta, paitsi Herb Loren saa muut tietää. Tykkää katsella kun muut tekevät elementaaliloitsuja.
Bruenor: Kääpiötaistelija Sumuvuorilta. Hampaitaan kiristellen pakeni yhdessä Eioon kanssa örkkejä, jotka valtasivat lautan, jossa he seilasivat alas Celduinia. Vannoi kostoa noille örkeille. Osoitti taistelukuntonsa moneen otteeseen tappaessaan hämähäkkejä ja noitaa. Sai lonkkaansa haamuilta.
Samah: Éothraim - palkkionmetsästäjä. Edesmenneen Hamasin lähes identtinen veli. Tuli veljensä jälkiä pitkin Kardavanin kylään, ja havaitsi tämän kuolleen. Porukassa onneksi sattui olemaan vapaa paikka. Haamut imi ruumiinrakennetta.
Moraeg: Nomen est Omen. Yllään rengaspaita ja metsänväriset haltiavaatteet, selässään sarvijousi ja vyöllään hieno haltiamiekka Moraeg näyttää tavalliselta metsänhaltialta. Sedän pitäisi löytyä Riavodista, ja hänet pitäisi löytää. Menetti nenänsä Detlefin toimesta. Nysväsi noitatappelun.
Aradrine: Naispuolinen maallikkoparantaja Umbarista. Etsi miestä nimeltä Shek-var, ja löysi tämän Buhr Mahrlingista. Nyt matkaa kohti seuraavaan määränpäätään, Riavodia. Ihmettelee itsekseen hiljaa muun ryhmän toimia, mutta parantaa kuitenkin kaiken minkä pystyy.
Adna: Hippipuolituinen Konnusta. On jotenkin huumehuuruissaan eksynyt Sumuvuorten tälle puolelle. Pulisee ja höpisee kauheasti kaikille, joskus jopa soittaa huuliharppua. Ei pysty puhumaan sateella, mutta soittamaan pystyy aina. Ei kärsi enää vierotusongelmista, ja olut maittaa. Puhaltelee pikkunuolia puhallusputkellaan joka paikkaan, ja sai tuurilla niillä osumiakin.
Durthang: Dorwinadanalaisnuorimies, joka löytyi tajuttomana yllään resuiset vaatteet ja vyöllä oudon näköinen kirves. Ystävien kesken Dimmu. Haamut imi rakennetta. Sai himolootin. "Se sydän oli kauheen evil, mutta mä onnistuin hallitsemaan sitä".
Moraeg huomasi (kuten Bruenorkin), että örkit olivat epätavallisen isoja, noin 6' korkeita. Kääpiö ja haltia kertoivat muille myös senkin, etteivät nämä örkit viitsineet ottaa kilpiä selästään. Tämä ja ryhmän hevoset koituivat örkeille kohtaloksi. Hevoset tappoivat kavioidensa alle 5 örkkiä, ryhmä tappoi 6 ja kaksi pääsi karkuun. Tosin Aradrine makasi maassa tajuttomana, kuten myös Detlef. Osa hevosista oli saanut hieman osumia, ja oli joku muukin saanut haavoja. Örkeiltä ei löytynyt juuri sen kummempia tavaroita.
Parantajan tultua tajuihinsa hän havaitsi, että Detlef on koomassa. Hänestä tulikin uusi matkustaja ennestään aika täysiin vankkureihin. Bruenor manasi pitkän aikaa taistelun jälkeenkin sitä, ettei pystynyt osallistumaan taisteluun lonkkavammaisena. Tämän taistelun jälkeen siis jaettiin Dimmun attunoimat tavarat.
Donu-jokea seurailemalla ryhmä saapuikin parin päivän päästä asutuksen pariin. Ensimmäisenä ihmisenä he kohtasivat kaksi paksuihin vaatteisiin pukeutunutta miestä, jotka siivosivat ilmeisiä vankkurinrojuja pois metsän laidalta. He kertoivat uteliaalle ryhmälle, että viime yönä eräs kauppias ja toinen hänen henkivartijansa tapettiin tässä, ja toinen henkivartija pääsi karkuun. Hän juoksi hysteerisenä suoraan Kaukarannalle majataloon. Kauppias oli ilmiselvästi kiertämästä läheistä tullipistettä, mutta joku tai jokin katkaisi hänen matkansa. Todellakin, vankkurit olivat aika palasina, eikä ruumiita näkynyt. Sen sijaan näkyi muutama iso säkki.
Tullivartijat (ne kaksi paksuihin vaatteisiin pukeutunutta miestä) kertoivat, että säkissä oli kauppiaan ja toisen henkivartijan jäännökset. Aikansa udeltuaan ryhmä sai käskyn mennä tapaan tullivartijoiden päällikköä, Rencil Opinellaa. Tämän piti löytyä Karfasin kaupungista, joka oli vajaan kilometrin päässä Kaukarannasta.
Ryhmä päätti oikaista metsän poikki polkua pitkin. Metsä kasvoi Karfasin ja Kaukarannan välissä, mutta matkanteko tyssäsi siihen, ettei metsän läpi virtaavan puron ylittävä silta ollut riittävän leveä vankkureille. Lisäksi Bruenor kuuli sillalla ollessaan todella korkeataajuksisen, kimeän vihellyksen. Niinpä ryhmä päätti palata takaisin ja mennä Karfasiin Men Romenia pitkin.
Karfasissa he kartoittivat koko paikan heti alkuun. Tämän jälkeen aloitettiin majatalojen vertailu. "Juopotteleva Olifantti" kuulosti parhaimmalta, ja sinne koko muu ryhmä majoittautui Detlefiä lukuunottamatta. Samah roudasi hänet Kaukarannalle "Telakkarotta"-majataloon. Joku muisti Rencilin, ja niinpä lähdettiin tapaamaan häntä.
Rencil osasikin kertoa kauhistuttavan tarinan näistä oudoista
olennoista, joiden Logathigin kielinen nimi on Mordrekia (mon.). "Muutamia
viikkoja sitten tullivartijat löysivät lähimetsästä erään kauppiaan
ruumiin. Ruumiissa oli syviä viiltohaavoja, sitä oli raadeltu ja osittain
syöty. Sudet ovat olleet seudulla vakava ongelma. Toisaalta yksikään susi
ei ripusta uhriaan puuhun roikkumaan 6 metrin korkeudessa. Sudet eivät
myöskään polta vankkureita ja suurinta osaa sen sisällöstä, eivätkä
lajittele tavaroita erillisiin pinoihin. Ainoat arvokkaat esineet olivat
läjä vastataottuja lyhyitä miekkoja, hienoja veistoksia ja joitakin
kankaita. Rosvot eivät varmaankaan jättäisi näin arvokkaita tavaroita
taakseen. Örkit voisivat ehkä syödä uhrinsa, mutta tuskin hekään
ripustaisivat uhriaan puuhun puhumattakaan hyvien miekkojen hylkäämisestä.
Ja loppujen lopuksi; mikään ei selitä puolen tuuman syvyisiä kynnenjälkiä
vanhassa tammipuussa."
Rencil kertoi myös hengissä jääneen henkivartijan tarinan. "Hänen mukaansa heidän kimppuun oli hyökännyt siivekkäitä ihmisiä sylkeä valuvin torahampain ja kammottavasti vääntynein kasvoin. Kynnet olivat kuin tikarit ja iho harmaa ja ryppyinen kuin ränsistynyt ja pilaantunut nahka. Ällistyttävällä nopeudella olennot repivät hänen esimiehensä raaja raajalta, ja söivät tätä tämän vielä eläessä. Nuorukaisen sanojen mukaan hän oli sivaltanut yhtä otuksista suoraan rintaan, mutta ilman mitään näkyvää tulosta."
"Tullivartijat olivat tutkineet aluetta tapahtumien jälkeen, mutteivat olleet löytäneet mitään jälkiä mistään oudosta. Kun he illan hämärtyessä palasivat retkeltään, heistä tuntui että synkkä varjo seurasi heitä metsän laitaan."
"Lisäksi läheisiltä maatiloilta on kadonnut ja tapettu karjaa. Omituisia ihmishahmoja on nähty tanssivan pelloilla. Eräs Dorwinadanalaisnainen vannoi nähneensä ikkunansa takana kauhistuttavan naaman. Kun hän meni hätistelemään tunkeilijaa hiilihankonsa kanssa, hän näki kuinka demoninen olento nousi hitaasti ilmaan ja lensi talon yli. Täyttä kuuta vasten lentävästä olennosta hän erotti hännän, ja kasvot olivat kuin vanhan miehen, mutta kammottavasti vääntyneet."
"Kansakin alkaa käydä levottamaksi, eikä syytä. Huhutaan Fennil Dur-Zaranin kirouksesta. Että kaikki olisi täydellistä, itse Shrel-Kainin maaherra on antanut käskyn, että tapahtumien syy pitää selvittää. Hän on lähettänyt avustajansa tänne, ja hänen pitäisi tulla kolmen päivän päästä. Mutta tämä riittää tällä erää. Jos olette asiasta kiinnostuneita, niin käykää jututtamassa Baradi Farania hänen kaupassaan. Hänellä saattaa olla jotain tietoa asiasta. Ainakin minä olen antanut, hänen suosituksensa mukaan, hopeoida kaikki aseet. Hänen mukaansa tavalliset aseet eivät vaikuta olentoihin, eikä maagistenkaan aseiden toimivuudesta ole täyttä varmuutta."
"Ai niin, tornissa on muuten myös örkkejä. Kun kävimme tiedustelemassa siellä eräänä päivänä, kimppuumme hyökkäsi pieni örkkilauma. Onneksi selvisimme ehjin nahoin takaisin."
Baradi Faranin kauppa löytyikin vaivatta. Aikansa udeltuaan ötököistä ryhmästä osa päätti hopeoida aseensa. Nuolille hän ei pystynyt tekemään mitään. Terät olivat kuulemma liian pieniä. Baradi tosin kehotti käymään luonaan, sillä hän saisi varmasti lisää tietoa olennoista, kunhan ehtisi tutkia niitä lisää. Hopeointi maksoi 5 kultarahaa / esine, mutta siihen sisältyikin loitsun luku. Varmistuakseen asiasta Samah jäi ikkunan taakse kyttäämään mitä Baradi tekisi, kun oli saanut ryhmän ulos kaupasta ja rahat kouraan. Baradi aloittikin mahtavan rituaalin (niin Samah luuli), nosteli käsiään, hyppi ja pomppi, messusi ja muljautteli silmiään. Samah vakuuttui tästä ja palasi takaisin ryhmän mukana Olifanttiin.
Dimmu päätti illan tullen lorettaa, josko saisi jotain tietoa ötököistä. Kuin ihmeen kaupalla hän saikin niistä lisää tietoa! Tuntui kuin tiedot olisivat tulleet suoraan sydämestä. Tätä hän ei muille kertonut. (Prkl. Absurd, ja tämä sankari heittää erikoisonnistumisen. -GM huom.) No, illan jälkeen olennoista tiedettiin seuraavaa:
MORDREKIA
Odotettiin kunnes kääpiön lonkka olisi kunnossa, ja sen jälkeen suunnattiinkin kohti tornia ( Detlef ei ollut herännyt koomasta). Kirous ei heitä pelottanut, sehän vain sanoi ettei yksikään kansa pystyisi pitämään tornia hallussa pitkään. Rohkeasti kääpiö suostui menemään eturintamaan, Samah vierellään. Dimmu tuli näiden takana orcslaying-keihäänsä kanssa. Muut tulivat satunnaisessa järjestyksessä näiden takana.
Keeppi ei ollut vaikea löytää, ja sillankin ohi päästiin turvallisesti. Ei siis yli, vaan ohi. Sisällä keepissä olikin örkkivartija, jonka Moraeg tappoi nuolellaan. Bruenor oli varmistamassa tapahtunutta, mutta pettyi, kun hän ei saanutkaan lyödä örkkiä päähän. No, ei hätää. Örkkejä löytyi keepistä vaikka kuinka paljon lisää, eikä niistä ollut juurikaan vastusta ryhmälle. Mutta häivähdystäkään näistä "Mordrakioista" ei näkynyt, vaikka Adna ansiokkaasti scouttailikin muun ryhmän edellä kolmikerroksista tornia.
Koska ilta oli jo myöhäinen, päättivät he jatkaa puhdistusoperaatiota seuraavana päivänä. Aamulla ryhmä sai kutsun Rencilin luo. Shrel-Kainin maaherran avustaja, Drel Saladi oli tullut Karfasiin. Ryhmä pääsi Drelin puheille välittömästi. Hän oli tyytyväinen ryhmän toimiin, mutta halusi saada ongelman poistettua mahdollisimman nopeasti. Ryhmä lupasi tehdä parhaansa.
Takaisin torniin tultua ja muutamaa kuollutta örkkiä myöhemmin ryhmä sai ensikosketuksen näihin olentoihin, kun Aradrine mieliskannaili tornia ja laski siellä olevat henkilöt. Hän sai 10 muuta kontaktia muun ryhmän lisäksi. Kontaktit tosin alkoivat huveta. 6. 4. 0. Sitten ei enää mitään. Bruenor, Dimmu ja Samah lähtivät kiipeämään toiseen kerrokseen, missä nuo kontaktit olivat olleet. Tullessaan huoneeseen he näkivät 10 örkin ruumiit, osa vielä vasta pentuja. Kuikuillessaan huoneessa jokin hyökkäsi Dimmun ja Bruenorin kimppuun. Kummallekkaan ei käynyt stunnia pahempaa, ja niinpä heitä vastassa oli lähes kaksimetrinen, siivekäs, kivenharmaan ihon omaava nelikätinen olento, jolla oli lisäksi häntä. Edellä mainitut sankarit aloittivat taistelun tätä vastaan. Moraeg ammuskeli nuoliaan takarivistä. Hyvin nopeasti ryhmä huomasi, että otus pystyi hyökkäämään kaikkien kolmen edessäolevan kimppuun samanaikaisesti. Julman taistelun jälkeen ryhmä oli hengissä, ja olento tapettuna. He ottivat pään mukaansa todisteiksi.
Ryhmä näki toisenkin olennon, kun Shek-var in korppi (joka lenteli yläilmoissa varoittamassa vaaroista) suistui yht'äkkiä kohti maata. Ne muutamat, jotka olivat jo alhaalla, ehtivät nähdä vastaavannäköisen olennon kaartamassa erääseen huoneeseen. Korpilla oli kaksi haavaa selässä, ja selkärankakin tuntui olevan poikki.
Alastullessa Shek-var päätti heittää landing-loitsun juuri kun oli aloittamassa alastulon. Loitsu epäonnistui pahasti, ja Shek-var putosi päälleen muutaman metrin. Aradrinen diagnoosi oli kallonmurtuma ja kuolema. Äkkiä he laittoivat sielunsäästökorun Shek-varin kaulaan, ja poistuivat masentuneina paikalta. Shek-var dumpattiin huoneeseensa.
Drel ei aluksi uskonut mitään mistään Mordrekioista, mutta kun ryhmä näytti irtileikkaamaansa päätä, muutti hän mielensä. Hän vaati ryhmää tuhoamaan välittömästi loputkin olennot, ja lupasi palkita ryhmän. Hän myös sanoi, että lähin parantaja, joka mahdollisesti pystyisi korjaamaan aivoja löytyisi joko Minas Anorista tai Fornostista. Ryhmää ei huvittanut lähteä kumpaankaan paikkaan, Sumuvuoret eikä Mordor olleet ensimmäisiä paikkoja joiden läpi he haluaisivat mennä. Ryhmä lähti miettimään strategioita Olifanttiin, toivonaan Riavodin yrttimarkkinat.
Aamun koittaessa suunnattiin taas kohti keeppiä. Ryhmä saikin hengiltä kaksi olentoa lisää, mutta lootatessaan toisen olennon pesää lattia pettikin Dimmun, Bruenorin ja Samahin painon alla. Dimmu heitti loitsun ja tuli ehjänä alas, Bruenor selvisi parilla murtuneella kylkiluulla, ja Samah onnistui katkaisemaan selkärankansa ja menemään koomaan. Eipähän tarvinnut ainakaan murehtia alastuloa. Taistelussa olentoja vastaan oli tullut muitakin vammoja, niin ryhmä päätti jäädä lepäämään Olifanttiin kunnes luut olisivat ehjiä.
Majatalossa olikin hyvää aikaa attunoida esineitä. Ryhmän aiemmin avaamasta arkkukombosta (sisäkkäin 4 eri arkkua, jokaisen lukko oli vaikeampi tiirikoida kuin ylemmän arkun, viimeinen oli Absurd, ja eiköhän Dimmu taio senkin arkun auki..) löytämä sotavasara oli kiinnostava. Se hohti punaisena, kun Dimmu power perceptoi sitä, muttei pystynyt attunoimaan sitä. Rahojen ja jalokivien lisäksi saadut kolme isoa hopeapalaa osoittautuivatkin mithrilkolikoiksi.
Ryhmän parannellessa vammojaan he saivat odottamattomia vieraita. Eräänä aamuna eräs iso ja arpikasvoinen mies halusi puhua heidän kanssaan keepistä ja sen otuksista. Kävi ilmi, että ryhmä oli palkkasoturijoukkio, joka oli menossa tappamaan otukset. Moraeg lupasi maksaa muutaman hopearahan ja tarjota koko illan, jos he kävisivät todella tekemässä asian heidän puolestaan. Niinhän siinä sitten kävi, että soturit tappoivat loputkin kaksi olentoa. Tämän päivän jälkeen Keski-Maan ensimmäiset ja viimeiset 5 Gargoylea olivat kuolleet. Saatuaan runsaat kiitokset ja tarjottuaan illan ryhmä kuuli ohimennen, että etelässä, pienessä Forodrimin kylässä olisi ollut havaintoja örkeistä. Dimmu ja Bruneor innostuivat asiasta valtavasti, mutta lopulta päätyivät koomanpoistoyrttien etsintään. Heillä oli noin 10 päivää aikaa matkata Karfasista Riavodiin, matkaa oli noin 250 mailia.
Yhdessä vaiheessa matkaa joku tajusti, että Shek-var haisee. Sitten kaikilla välähti. Mitähän mahtaa tapahtua ruumille, kun se saa maata lämpimässä huoneessa 10 päivää... Ai niin, matkan aikana Detlef tuli tajuihinsa koomasta, ja sai kuulla mitä oli tapahtunut.
Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen GM Mikko Kakkonen.