Kampanja osa 29

Tämä Legendaarinen, Ällistyttävä, Tosi Sankareiden Äksönkertomus (LÄTSÄ (tm)) sai alkunsa Esgarothista 11.7. Erûn vuonna 1640 Kolmatta Aikaa. Tämä osa alkaa pelipäivämäärästä 25.10.1641 Kolmatta Aikaa.


[Seuraava osa] [Edellinen osa]
[Ohita hahmokuvaukset]

LÄTSÄ:n (tm) Sankarit:


Durthang: Metsämiesnuorimies, joka löytyi tajuttomana. Nimeksi on vakiintunut Dimmu. "Se sydän oli kauheen evil, mutta mä onnistuin hallitsemaan sitä". Osaa taikoa Firewalleja, ja sittemmin on myös erilaiset boltit lentäneet. Tuliset pallot ovat myöskin saaneet suuren suosion. "Tää on Jedimiekka." Alkaa jo kyllästyä muiden ruikutukseen. Tuliset vasamat ovat vaihtuneet keltavihreäoransseihin. On melkoinen örkinsurma. Dimmun Riimuja haluavat kaikki!


Urho Kaataja: Suomalaisparantaja, joka lähti henkilökohtaisista syistä hieman etelämpään. Hämmästyttävän nopeasti oppi perusparantamisen alkeet, ja nyt sujuukin jo hieman vaativammat operaatiot. Pitkäjousi on suosikkiase. Urheasti kaatui yhdestä iskusta maahan leikkien kuollutta lopputaiston ajaksi. Osaa kirurgoida murskaantuneita luita vaikka kenttäolosuhteissa - joten kuten.


Dil-Vilya: Harmaahaltia Taur Rómenista. Tuli oppiin Or-Sarniin isänsä käskystä, ja sai heti vastuullisen tehtävän pitää huolta yhdestä Laen-sauvasta. Tikari on lempiase. "Ootsää muka mun opettaja?!" Taikoi omat taikavoimansa kauas pois pariksi viikoksi. Taistelee lentäen, ja lentelee taistellen.


Gilin Gaarm: Kääpiö rautavuorilta. Tuli Järvikaupunkiin etsimään seuralaisia matkalleen kohti ystävänsä kotia, joka sijaitsi jossain Varjovuorilla. Olipa hänellä jopa karttakin mukana, jonka avulla perillepääsy on varmasti helppoa ja vaivatonta. Lohikäärmeiden suosikkikohde.


Dínen Faroth: Harmaahaltia Synkmetsästä. Henkilökohtaisista syistä etsiytyi Järvikaupunkiin, tavoitteenaan päästä Varjovuorille. Tykkää ampua jousella, ja tuntee haltioiden historiaa melko hyvin. Väitteli Scathan kanssa ja selvisi hengissä siitä.


Ari-Mhûn: Gondorin armeijan tiedustelija, joka sittemmin luopui palveluksesta ja vaelteli kohti Järvikaupunkia. Haistaa vaikka mitä vaikka miten pitkän matkan päästä, ainakin jos tuulenvire on sopiva.


Brad Northrod: Sivistynyt (?) ylhäisöluokan edustaja. Järvikaupungin kauppakillan johtajan poika, jonka pitäisi päästä isänsä mielestä näkemään maailmaa, mutta turvallisesti kuitenkin. Selkeästi isän mielipidettä ei ole noteerattu.


Paldamir: Metsäläis-pohjalainen Hyvyyden soturi. Varsin pätevä heiluttelemaan miekkaa ja pärjää taistelussa isompiakin otuksia vastaan. Osaa myös parantaa pieniä vammoja. Olisi kovasti halunnut jäädä taistelemaan lohikäärmeen kanssa, vai oliko se pelkästään miekan tahto...


Kääpiöitä ja jalokiviä

Kaupunkiin päästyään ryhmä ryntäsi Valittavan Tuulen majataloon varaamaan huoneet, syömään ja kylpemään. Majatalon pitäjä oli kiinnostunut mitä ryhmälle oli tapahtunut ja oliko Bairanax saatu tapettua? Sen verran isäntä saikin ryhmästä tietoja irti, että kyseisen lohikäärmeen lisäksi oli toinenkin tapettu, yksi oli päässyt karkuun ja yhdeltä oltiin pelastuttu täpärästi, mutta yksityiskohtiin päästäisiin vasta illalla hyvän aterian jälkeen. Illalla ryhmän juttuja olikin kuuntelemassa jo isompi joukko kaupunkilaisia. Muutaman tuopin jälkeen juttu alkoikin luistaa huomattavasti paremmin ja Bairanaxin tappamisesta ja muista lohikäärmeistä kerrottiin useampaankin kertaan. Ryhmän jutustellessa mukavia kaupunkilaisten kanssa joukkoon liittynyt kääpiö nimeltään Glorin alkoi kysellä ryhmän seuraavaa matkanpäätä joksi ilmoitettiin Järvikaupunki. Tämän kuultuaan kääpiö ilmoitti itsekin olevansa menossa samaan suuntaan ja kysyi voisiko ryhmä saattaa hänet Baraldrinin Portille ja takaisin koska hänellä oli tärkeitä asioita kyseisessä kylässä.

Glorinin pitäisi tavata Järvikaupungista tullut henkilö kylässä, mutta tarkemmin asioitaan kääpiö ei suostunut majatalossa ulkopuolisten kuullen kertomaan, lisäksi hän mainitsi että voi maksaa palkkion tehtävästä. Ehdotusta mietittiin hetken aikaa ja koska kylään ei ollut kuin korkeintaan kahden päivän matka suostuttiin kääpiön saattueeksi. Kääpiöltä kyseltiin myös matkan vaarallisuudesta koska joidenkin mielestä tuntui kummalliselta että noin lyhyelle matkalle tarvitaan saattue. Tässä asiassa kääpiö kehotti kääntymään huomenna vartioston päällikön kapteeni Vergandriegin puoleen, jonka kanssa kääpiö oli jo matkajärjestelyjä tehnyt. Osa ei vieläkään luovuttanut vaan kyseli Glorinilta heidän kaivoksesta saatavista malmeista saadakseen jotain tietoa kauppojen laadusta, johon kääpiö totesi ylimalkaisesti että rautaa sieltä suurimmaksi osaksi löytyy. Toivottavasti Vergandrieg olisi puheliaammalla tuulella.

Illan kuluessa seikkailusta kiinnostui myös puolhaltiabardi Adunavar, joka halusi tehdä uroteosta tarinan. Ryhmä tietenkin suostui tähän ja kertoi tarinan vielä kertaalleen uudestaan, Beornanin osuutta unohtamatta. Adunavarilta kyseltiin myös paljon paikkakunnan tapahtumista ja mahdollisista ongelmista joissa ryhmä voisi auttaa. Tämä sen vuoksi, koska Maglor oli jättänyt majatalon isännälle viestin Dil-Vilyalle jossa luki "Auttakaa Adunavaria". Puolhaltia kertoikin kaupunkiin kohdistuneesta kiristyksestä: kaupungin on täytynyt toimittaa tiettyjä tavaroita ennalta määrättyyn paikkaan tai siivekäs peto tulee tuhoamaan tietyn rakennuksen. Muutamia kertoja ehtoihin ei oltu suostuttu ja kyseinen peto oli tuhonnut rakennuksia. Kiristäjä oli aina lähettänyt vain sanansaattajan joten mitään tuntomerkkejä hänestä ei ollut. Siivekästä petoa vastaan kaupunkilaiset eivät uskaltaneet alkaa taistelemaan. Paikka alkoi tuntua huomattavasti mielenkiintoisemmalta ja asiasta luvattiin ottaa selvää. Adunavar tiesi vanhan tornin jonkin matkaa kaupungista koilliseen päin, eli siinä suunnassa jonne siivekäs peto oli aina tuhotöiden jälkeen mennyt. Hän myös lupasi tulla ryhmän mukaan jos siivekästä petoa ja kiristäjää yritettäisiin tappaa. Asia saisi hetken aikaa kuitenkin odottaa koska ryhmä oli luvannut saattaa Glorinin lähikylään.

Kiertomatka Baraldrinin Portille

Seuraavan päivänä ryhmä meni tapaamaan Vergandriegia. Ensimmäisenä puheeksi tuli palkkion suuruus (niinpä tietenkin.. -GM huom.) ja hän ilmoitti että palkkio olisi 10 kultarahaa jokaiselle ryhmän jäsenelle. Moisen summan maksaminen pelkästä saattueena olemisesta aiheutti niin paljon kummastusta, että Vergandriegin täytyi hieman selvittää asioita. Usein kylästä lähteneisiin saattueisiin on hyökätty varsinkin silloin jos mukana on jotain erityisen arvokasta. Hänellä on epäilyksiä, että kylässä on ilmiantaja joka kertoo minkä saattueen kimppuun kannattaa hyökätä tosin hyökkääjiä oli edellisillä kerroilla kuvailtu hyvinkin eri tavalla joten matkan varrella voisi olla useampikin rosvojoukko. Lisäksi kääpiöllä on todellakin jotain arvokasta: hän on viemässä nyrkinkokoista hiottua emeraldia Järvikaupungista asti tulleen ammattilaisen arvioitavaksi.

Tässä vaiheessa joku laskeskeli kuinka paljon kyseisen kokoinen kivi voisi maksaa ja päätyi tähtitieteelliseen 15000 kultarahan summaan. Tämän jälkeen 10 kultarahan palkkiota pidettiin ihan kohtuullisena vaaraan verrattuna. Lisäksi mukaan saataisiin paikallisesta vartiokaartista neljä henkilöä. Kaupungissa ei ollut Vergandriegin mukaan hevosia tai poneja myytävänä joten matka jouduttaisiin tekemään jalan. Matkan varrella olevista paikoistakin kyseltiin, mutta muuta ihmeellistä matkan varrella ei ollut kuin vanha torni johon ei ollut löytynyt mitään sisäänkäyntiä, ja tornin viereisellä kukkulalla oli luolia joista ei myöskään ollut löytynyt mitään kiinnostavaa. Päätettiin levätä vielä päivä ja lähteä seuraavana aamuna matkaan.

Aikaisin aamulla oltiinkin valmiina lähdössä liikkeelle ja joukkoon liittyivät Glorin ja vartiostosta Roginor, Otogorth, Thandrain ja Lisgaria. Roginorilla oli lyhytmiekka aseenaan, Otogorthilla oli kahdenkäden taistelukirves, Thandrainilla oli käsikirves ja Lisgaria käytti leveämiekkaa. Lisgaria oli nainen ja puhelias sellainen. Tosin hän osasi vain gramuikia joten suurin osa ryhmästä ei ymmärtänyt hänen jutuistaan mitään. Pian päästiinkin matkaan ja ensimmäisen viiden tunnin aikana ei tapahtunut mitään erikoista ja päästiin Vergandriegin mainitseman tornin ja luolien lähettyville. Tämän jälkeen pidettiin kaksi tuntia taukoa, koska Paldamir valitteli kovasti ettei pystyisi kävelemään kuin viitisin tuntia kerrallaan. Tauon jälkeen jatkettiin matkaa.

Paikassa jossa tie kulki tornin ja metsän välistä saattueen kimppuun hyökättiin. Metsässä oli ollut piilossa suuri joukko jousin varustautuneita miehiä, jotka pääsivät yllättämään seurueen täysin. Ensimmäisten nuolien jälkeen he vaativat seuruetta pudottamaan aseensa ja luovuttamaan arvoesineensä. Dimmu ja Thandrain olivat saaneet pahat osumat (Dimmuun sai kerrankin E-kriittisen, mutta eipä siitäkään tullut mitään erikoista. -GM huom.) ja Urholle riitti töitä yrittäessään parantaa Dimmua nopeasti taistelukuntoon. Sillä välin osa ryhmästä siirtyi taemmas virittelemään jousiaan ja osa jäi eteen suojaamaan kilvillä tulevilta nuolilta. Tällä taktiikalla ei olisi pitkälle pärjätty, mutta Dil-Vilyan, Dínenin ja Dimmun katoaminen paikalta aiheutti vihollisissa hermostuneisuutta. Parin nuolikuuron jälkeen ensimmäinen kylmäpallo harvensi vihollisten rivejä ja hetken päästä tullut kuumapallo viimeisteli tuhoa. Tämän jälkeen vihollisista oli kuolleina vajaa puolet ja loput päättivät viisaasti vetäytyä paikalta. Dil-Vilya ennätti kuitenkin yhden rosvon perään ja sai tämän antautumaan.

Urho paransi ryhmästä ne jotka pystyi, sillä Thandrainin kyynärpää oli murskaantunut ja sille a href="urho.htm">Urho ei osannut tehdä mitään. Vankia myös kuulusteltiin ja pienen väkivallan käyttämisen jälkeen hän kertoikin heidän leirin sijainneen metsän keskellä jo useamman vuoden. Myös rosvojoukon johtajien nimet saatiin selville. Ennen kuin vanki päästettiin menemään Dimmu halusi tietää miksi niin monet olivat ampuneet häntä? Rosvojoukon johtaja oli antanut joillekin käskyn ampua tuntomerkkeihin sopivaa henkilöä. Vapaaksi pääsemisestään iloisena rosvo varoitti ryhmää läheisellä suolla olevista todella suurista hyönteisistä. Niitä ei kannattaisi häiritä.

Matkaa jatkettiin ja vaikka ryhmä kulki suon ohi tietä myöten tuli sieltä 7 isoa (siipien kärkiväli oli yli metrin) ampiaisen näköistä hyönteistä. Dimmu taikoi suuren tulipallon ennen kuin ampiaiset olivat ehtineet ryhmän viereen ja muutama amppari kuoli siihen. Pari sai nuolesta ja loput pääsivät yrittämään onneaan kokeneita taistelijoita vastaan. Dimmun tuliseinän ja taistelijoiden miekkojen avustuksella loput ampiaiset kuolivat nopeasti. Matka jatkui kohti Baraldrin Porttia eikä loppumatkasta sattunut mitään kummallista. Kylään päästiin reilusti pimeäntulon jälkeen ja välittömästi suunnattiin paikalliseen majataloon. Aamulla etsittiin jalokivien arvioija ja ryhmä näki ensimmäistä kertaa kääpiön hallussa olleen upean jalokiven. Jalokiven arvo ei heittänyt kovin paljoa ryhmän arvioimasta 15000 kultarahasta. (Itse asiassa pelaajat sen arvion tekivät, eivät hahmot. Ei ryhmän joukossa ole ketään joka osaisi arvioida jalokiviä. :) -GM Huom.) Tämän jälkeen kääpiö halusi välittömästi lähteä takaisinpäin, vaikka se merkitsi yöpymistä matkan varrella koska päivä oli jo pitkällä.

Paluumatkalla kohdattiin ainoastaan kaksi karhua ja nekin nähtiin vain kaukana tallustamassa eri suuntaan kuin saattue. Ryhmän palatessa Buhr Thurasigiin Vergandriegin maksoi palkkion ja hänelle kerrottiin rosvojoukosta kaikki mitä tiedettiin. Hänen epäilyksille kaupungissa olevasta ilmiantaja oli saatu vahvistus, mutta kukaan ei edelleenkään tiennyt hänen henkilöllisyyttään. Rosvojoukosta tosin ei vähään aikaan olisi vastusta hyvin varustautuneille saattueille, mutta sen johtajat olivat yhä hengissä ja varmasti jatkavat rosvoamista.

Urho tarjoutui operoimaan Thandrainin murskautuneen kyynärpään ja olihan hänellä jo kokemustakin vastaavasta leikkauksesta. Tällä kertaa ei ollut mitään muita puudutusaineita saatavilla kuin alkoholia joten sitä juotettiin Thandrainille runsaasti ennen leikkausta. Leikkaus sujuikin paremmin kuin viime kerralla, tosin täydellisyydestä se vieläkin oli kaukana. Toipuminen tulisi kestämään kauan. Urho lupasi käydä tarkistamassa potilaan kunnon muutaman päivän kuluttua sillä seuraavana aamuna oli tarkoitus lähteä tutkimaan matkan varrella nähtyä tornia ja luolia. Adunavarin auttaminen saisi jäädä vielä muutamaksi päiväksi.

Tornin mysteeri

Tornille päästyä aloitettiin sen tutkiminen ja samalla pidettiin metsän reunaa silmällä. Dimmu huomasi tornin juurella sammaleen ja muun aluskasvillisuuden seassa selvät oven ääriviivat ja Dínen huomasi tornin viereisellä kukkulalla umpeenkasvaneen luolan suuaukon. Kyseisellä kukkulalla oli kolme muutakin luolaa, joten sekin käytäisiin tutkimassa tornin jälkeen. Tornissa oleva ovi avautui työntämällä ja sisäpuolella olevan lyhyen käytävänpätkän täyttivät paksut hämähäkinseitit. Jonkin aikaa mietittiin minkä kokoinen hämähäkki tarvittaisiin tuollaisten seittien tekemiseen ja vieläkö ne olisivat tornissa hengissä. Tällä välin Dínen päätti ettei asiaa saada selvitettyä muuten kuin kokeilemalla ja alkoi miekalla huitoa seittejä poikki. Pian ensimmäinen jalkapallon kokoinen hämähäkki ilmaantuikin puolustamaan verkkoa. Dínen näytti taistelijankykynsä ja huitaisi hämähäkin puoliksi. Loputkin paikalle ilmaantuneet hämähäkit kuolivat hänen tarkkoihin iskuihin.

Tornin sisällä oli n. 12 m halkaisijaltaan oleva avara tila jonka reunoilla kiersivät n. 60 cm kapeat portaat tornin huipulle. Keskellä lattiaa oli lehtiköynnöstä esittävä mosaiikki. Seinustalla olevaa kirjahyllyä lukuun ottamatta salissa ei ollut huonekaluja. Tilaa tutkittaessa Dínen huomasi että mosaiikin keskellä yksi palanen oli muita korkeammalla, lattiassa oli pieni reikä ja mosaiikki näytti siltä kuin se voisi avautua keskeltä. Tämän arvoituksen annettiin jäädä vielä vähäksi aikaa ja siirryttiin Dínenin johdolla tutkimaan yläkertaa. Matkalla oli viritetty lanka portaiden poikki ja yksi laatta näytti epäilyttävästi ansalta. Lisäksi jos seinällä riippuvaa koristeellista kilpeä yrittäisi ottaa antaisi kilven edessä oleva laatta periksi ja uhri tippuisi alas. Tämän jälkeen pelinjohtaja kyllästyi heittelemään porukalle yläpäästä avoimia havainnointeja ja antoi meidän heittää loput tornissa tapahtuvat havainnoinnit. Tosin taisi kaikki mahdollinen olla jo havaittu. :) (Kaikki näkyvissä oleva varmaankin ehkä, mutta entäs silmiltä kätketyt asiat...? -GM Huom.)

Ylhäällä oli lukitsematon ovi ja sisäpuolelta salvattu kattoluukku. Oven takana oli huone, joka kiersi koko tornin ympäri tornissa olevan levennyksen kohdalta. Huoneessa oli huonossa kunnossa olevia sänkyjä, pöytiä ja muutamia lukittuja arkkuja. Arkkuja tiirikoitiin ja yhdestä löytyikin puolimätien vaatteiden joukosta muutamia hopearahoja ja kultainen rannerengas. Dimmu havaitsikin rannerenkaan mahdollistavan vähäisen illuusion taikomisen kerran kolmessa päivässä. Kattoluukku johti tornin huipulle, jonne oli rakennettu kivestä paikka merkkitulen polttamiselle. Dínenin havaitsema luola näkyi ylhäältä huomattavasti paremmin kuin tornin juurelta.

Enää tornista oli tutkimatta kummallinen mosaiikki. Dínen osoitti taas kerran (uhka)rohkeutensa ja tarjoutui painamaan pientä kohoumaa lattiassa. Muu ryhmä katseli hänen toimintaa mahdollisimman lähellä seinänviertä. Välittömästi kun Dínenin miekka oli painanut kohoumaa tapahtui kaksi asiaa: mosaiikki avautui nopeasti kahtia ja pienestä reiästä tuli pilvi vihreää kaasua. Dínen syöksyi kohti oviaukkoa, mutta hän oli jo hengittänyt kaasua ja hän tunsi tukehtuvansa. Onneksi Urho osasi parantaa pahan myrkytyksen nopeasti ja tilanteesta selvittiin säikähdyksellä. Kaasun hälvettyä käytiin tutkimaan avautunutta salalokeroa. Sieltä löytyi kirja jossa Dimmu tunnisti olevan loitsulistat light/sound ways tasolle 10 asti vaikkei kieltä osannutkaan. Tämän jälkeen tornista poistuttiin luolien suuntaan ja ovi laitettiin kiinni ettei alueella asusteleva rosvojoukko löytäisi sisäänkäyntiä.

Luolassa, mutta missä on lohikäärme...?

Luolastoon päätettiin mennä sisälle Dínenin löytämästä pienestä aukosta. Käytävä jatkui eteenpäin hyvin kapeana pitkän matkaa ja ryhmä joutui tunkemaan läpi kapeasta halkeamasta. Lopulta päästiin leveämpään käytävään ja ensimmäinen huomasikin 3 kultarahaa lattialla käytävän vierellä. Pienen ihmettelyn jälkeen huomattiinkin suurehko kivi 6 metriä kultarahojen yläpuolella ja oivallettiin että tässähän on ansa. Kultarahat jäi tällä kertaa saamatta ja matkaa jatkettiin. Matkan edetessä syvemmälle luolastoon näkyi lepakoita käytävän katossa enenevässä määrin ja luolassa koko katto oli niiden peitossa. Luolaa tutkittiin ja koska sieltä ei löytynyt mitään mentiin risteävää käytävää pitkin seuraavaan luolaan.

Vähän ennen luolaa Ari ilmoitti että siellä haisee omituiselle, jotenkin pistävän ja makean sekoitukselle ja luolaan päästyään ryhmän muutkin jäsenet haistoivat sen. Luolan keskellä oli vanha nuotionpohja, takaseinällä oli pieni syvennys ja ympäri luolan seiniä ja kattoa näkyi erivärisiä malmisuonia. Syvennyksen ympärille oli kaiverrettu eri asennoissa olevia hoikkaa sarvipäistä olentoa esittäviä kuvia. Dimmu tutki seiniä ja huomasi että koko paikka on suojattu toisen tason wardilla. Gilin puolestaan sai selville että luolasto on suurimmaksi osaksi luonnon muovaama ja pienet muutokset joita sinne on tehty näyttävät kääpiötyöltä. Siirryttiin seuraavaan käytävänpätkään joka oli niin pieni että siitä pääsi läpi ainoastaan ryömimällä. Ensin Ari meni tiedustelemaan olisiko edessä vaaroja ja huomasi että yksi käytävän seinistä oli illuusio joka aiheutti käytävän näyttävän vielä pienemmältä kuin se oikeasti on. Käytävästä ryömittiin läpi ja lopulta päästiin leveämpään käytävään jossa oli vanhoja tynnyrinpalasia. Edempänä käytävä oli sortunut.

Dimmu huomasi että sortuman lähellä wardi oli neljännen tason ja sortuma oli jonkinlainen portti josta pääsisi läpi jos tietäisi oikean avaussanan. Sortumaa vastapäätä olevan luolan takaseinään oli kaiverrettu tunnistamaton symboli. Koska sortumasta ei päästy eteenpäin päätettiin tutkia loppu luolasto ennen kuin yritettäisiin arvailla avaussanaa. Yhdestä luolasta löytyi 5 pientä kivipatsasta jotka esittivät samanlaisia sarvipäisiä olentoja kuin aikaisemmassa paikassa. Patsaita otettaessa tuli seinästä pieni nuoli ja Dínen saikin nuolesta myrkytyksen, jonka Urho paransi. Luolastosta löytyi enää kuivunut kaivo ja huone jonka reunoja kiersi kiveen hakatut penkit. Tämän jälkeen ryhmä siirtyi takaisin tutkimaan sortumaa. Kaikenlaisia avaussanoja kokeiltiin ja loitsuilla yritettiin saada selville kieltä jolla avaussanat pitäisi sanoa, mutta mikään ei auttanut ja sortuneesta käytävänpätkästä ei päästy läpi. Lopulta kokeiltiin painaa sortuman lähellä olevaa symbolia. Kun Dínen painoi sitä niin näkyi kirkas valonvälähdys ja hän kuuli sanat: "Palauttakaa Bulor-Ilg hänen alttarilleen". Koska kukaan ryhmästä ei tiennyt kuka tai mikä Bulor-Ilg on saati missä hänen alttarinsa sijaitsee jäi tämäkin arvoitus ratkaisematta.

Jatkuu seuraavassa osassa!


Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen Tuukka Kotiranta. Kursivoidut kommentit ovat GM Mikko Kakkosen kehitelmiä.