Tämä Legendaarinen, Ällistyttävä, Tosi Sankareiden Äksönkertomus (LÄTSÄ (tm)) sai alkunsa Esgarothista 11.7. Erûn vuonna 1640 Kolmatta Aikaa. Tämä osa alkaa pelipäivämäärästä 1.11.1641 Kolmatta Aikaa.
Durthang: Metsämiesnuorimies, joka löytyi tajuttomana. Nimeksi on vakiintunut Dimmu. "Se sydän oli kauheen evil, mutta mä onnistuin hallitsemaan sitä". Osaa taikoa Firewalleja, ja sittemmin on myös erilaiset boltit lentäneet. Tuliset pallot ovat myöskin saaneet suuren suosion. "Tää on Jedimiekka." Alkaa jo kyllästyä muiden ruikutukseen. Tuliset vasamat ovat vaihtuneet keltavihreäoransseihin. On melkoinen örkinsurma. Dimmun Riimuja haluavat kaikki!
Urho Kaataja: Suomalaisparantaja, joka lähti henkilökohtaisista syistä hieman etelämpään. Hämmästyttävän nopeasti oppi perusparantamisen alkeet, ja nyt sujuukin jo hieman vaativammat operaatiot. Pitkäjousi on suosikkiase. Urheasti kaatui yhdestä iskusta maahan leikkien kuollutta lopputaiston ajaksi. Osaa kirurgoida murskaantuneita luita vaikka kenttäolosuhteissa - joten kuten. Viime aikoina ainoastaan laahannut ryhmän perässä sanomatta mitään.
Dil-Vilya: Harmaahaltia Taur Rómenista. Tuli oppiin Or-Sarniin isänsä käskystä, ja sai heti vastuullisen tehtävän pitää huolta yhdestä Laen-sauvasta. Tikari on lempiase. "Ootsää muka mun opettaja?!" Taikoi omat taikavoimansa kauas pois pariksi viikoksi. Taistelee lentäen, ja lentelee taistellen. Kylmäpallo on kiva taika!
Gilin Gaarm: Kääpiö rautavuorilta. Tuli Järvikaupunkiin etsimään seuralaisia matkalleen kohti ystävänsä kotia, joka sijaitsi jossain Varjovuorilla. Olipa hänellä jopa karttakin mukana, jonka avulla perillepääsy on varmasti helppoa ja vaivatonta. Lohikäärmeiden suosikkikohde.
Dínen Faroth: Harmaahaltia Synkmetsästä. Henkilökohtaisista syistä etsiytyi Järvikaupunkiin, tavoitteenaan päästä Varjovuorille. Tykkää ampua jousella, ja tuntee haltioiden historiaa melko hyvin. Väitteli Scathan kanssa ja selvisi hengissä siitä. Haluaa tunkea haltiakorvansa joka paikkaan, painaa jokaista nappia ja vääntää jokaista vipua.
Ari-Mhûn: Gondorin armeijan tiedustelija, joka sittemmin luopui palveluksesta ja vaelteli kohti Järvikaupunkia. Haistaa vaikka mitä vaikka miten pitkän matkan päästä, ainakin jos tuulenvire on sopiva. Välillä tulee outojakin hajuja nenään.
Brad Northrod: Sivistynyt (?) ylhäisöluokan edustaja. Järvikaupungin kauppakillan johtajan poika, jonka pitäisi päästä isänsä mielestä näkemään maailmaa, mutta turvallisesti kuitenkin. Selkeästi isän mielipidettä ei ole noteerattu. Arvailuloitsuun luotetaan sokeasti.
Paldamir: Metsäläis-pohjalainen Hyvyyden soturi. Varsin pätevä heiluttelemaan miekkaa ja pärjää taistelussa isompiakin otuksia vastaan. Osaa myös parantaa pieniä vammoja. Olisi kovasti halunnut jäädä taistelemaan lohikäärmeen kanssa, vai oliko se pelkästään miekan tahto...
Adunavar (NPC): Puolhaltiabardi, joka on asunut Buhr Thurasigissa useita vuosia ja erikoistunut tutkimaan siivekkäitä petoja. Tietääkin niistä jotain, kunhan joku vaan häneltä kysyisi niistä. Suosikkiaseena leveä miekka, joskin yrittää pysyä taistoista sopivan etäisyyden päässä. Kuitenkin niin, että jälkeenpäin pystyy kirjoittamaan tarinan tai laulun.
Oli jo pitkälle iltapäivä kun viimein päätettiin jättää luolaston
tutkiminen. Takaisin kaupunkiin ei enää päivänvalolla ehtisi joten ryhmä
jäi yöksi torniin. Aamun valjetessa palattiin kaupunkiin, etsittiin
Adunavar ja alettiin suunnittelemaan matkaa läheiselle linnalle, jossa
kiristäjän epäiltiin olevan. Taisteluun valmistautuminen tarkoitti
lähinnä riimujen laittamista ryhmän aseisiin. Parin päivän päästä ryhmä
oli valmis lähtemään matkaan ja Adunavar tuli ryhmän mukaan oppaaksi ja
muutenkin auttamaan sekä taidoillaan että paikallistuntemuksellaan.
Kaupungin ulkopuolelle päästyään hän kertoikin vanhan runon jonka
epäilee liittyä ratkaistavaan tehtävään. Runo kuului näin:
"Alla hämyisten pilvien /
jotka hajottavat valon /
Pimeydessä yön /
syvyyksissä tulen palon /
Jäänkirkkaat kiteet muodostavat muotit ja mallit /
metallille jonka virtaavan sallit.
Mestari /
puhut sanasi mahdin /
muotoillaksesi tyhjyyden /
ja tunnin tahdin /
Henkäiset unelmasi yli pyörteisen aineen /
ja asetat loitsun syvän /
ajatuksen aiheen.
Ketjun kudot /
kautta salaisen hohdon /
ottaaksesi haltuusi /
pedon siivekkään tahdon /
Jotta hän joka uskoo pimeyteen /
voisi syöstä pedon sielun /
orjuuteen."
Adunavar oli varma että runo liittyi haltiaseppään nimeltään Alderial. Hän oli takonut pedon lumouksen pronssiseen amulettiin voimakkaan maagin tilauksesta. Amuletti asettaa linkin pedon sielun ja käyttäjän sielun välille ja siten petoa pystytään hallitsemaan. Alderial kuitenkin pelkäsi että pedon tahto olisi voimakkaampi kuin käyttäjän tahto ja amuletti olisi muutenkin todella vaarallinen väärissä käsissä, joten hän ei toimittanut amulettia tilaajalleen vaan pakeni se mukanaan. Myöhemmin Alderial oli löydetty Sumuvuorilta kuolleena, mutta amuletti oli kadonnut. Adunavar uskoo että amuletti on nyt löytynyt ja kiristäjä käyttää sitä siivekkään pedon hallitsemiseen. (Alderial oli Adunavarin esiesiesi-isä, siksi hän tunsi ko. sepän niin hyvin. -GM huom.)
Matkalla yövyttiin ja seuraavana päivänä saatiin linnoitus näkyviin. Linnoitus oli sijoitettu pystysuoran kallion kylkeen kahden kukkulan väliseen laaksoon, jossa kulki ryhmän käyttämä polku. Ulkoapäin linnoitus ei ollut iso, vain 25 m leveä, mutta sehän saattaisi jatkua kallion sisään vaikka kuinka pitkälle. Ensin aiottiin mennä katsomaan linnoitusta kukkulan puolelta koska silloin linnoitus nähtäisiin läheltä ja voitaisiin seuraavaa siirtoa miettiä rauhassa. Kukkuloiden viertä kulkikin joen uoma jota pitkin päästäisiin huomaamatta kukkulalle jolla linnoitus oli. Vähän matkaa joen uomaa kuljettuaan ryhmä huomasi linnoitusta vastapäätä olevan kukkulan juurella luolan suuaukon. Luola oli aivan polun vieressä ja luolan lähettyviltä näytti nousevan savua joten luola olisi todennäköisesti vartiopaikka.
Päätettiin ensin mennä tutkimaan luola, koska se oli niin kaukana linnoituksesta ettei sieltä luolaan menoa voinut havaita. Luolaa lähestyttäessä nähtiin ympäriinsä heitetyt kalutut luut ja Ari haistoi peikkojen hajun. Ari taiottiin näkymättömäksi ja lähetettiin luolaan tutkimaan olisiko peikkojen lisäksi siellä muita ja montako peikkoa siellä oli? Kolmehan niitä oli pienen luolan seinustaa vasten nukkumassa joten päätettiin hyökätä sisälle. Osa ryhmästä hiipi hiljaa luolaan sisälle ja yhtaikaa löivät nukkuvia peikkoja. Taistelu oli hyvin lyhyt eikä yksikään peikko ehtinyt edes herätä. Luola oli sotkuinen: luita ja puoliksi syötyjä lihanpaloja lojui ympäri lattiaa. Yhdessä nurkassa oli tulisija ja pieni puuvarasto. Koska mitään kiinnostavaa ei löytynyt ryhmä päätti jatkaa edellisen suunnitelman mukaisesti linnan lähestymistä.
Kukkulan päällä huomattiin toinen luola joka oli linnoituksen näköpiirissä, joten sinne ei pääsisi ilman että linnoituksessa ryhmä huomattaisiin. Ryhmän haltiat lähtivät kurkistamaan jyrkänteen laidalta alas linnaan jotta tiedettäisiin vartioitiinko sitä ja voisiko sinne hyökätä katon kautta. Linnoitushan oli 20 m korkean jyrkänteen alla melkein laakson pohjalla ja jos vartioita ei olisi pääsisi sinne köysiä pitkin laskeutumaan tai vartijat voisi tappaa nopeasti ennen kuin linnaan laskeutuisi. Linnoituksessa oli 4 eri kokoista tornia joita yhdisti muuri. Tornien ja kallioseinän välisellä alueella oli kalteva katto. Muureilla oli vartiossa kaksi örkkiä. Linnaan ei haluttu hyökätä ennen kuin tiedettäisiin missä siivekäs peto on koska se olisi kova vastus surmausriimuista huolimatta. Siispä päätettiin mennä tutkimaan toinenkin luola vaikka luolaan meno todennäköisesti nähtäisiinkin linnasta. Ennen kuin luolaan asti päästiin nähtiin kolmas luola. Tällä kertaa luola oli linnoituksen vieressä pystyjyrkässä kallioseinämässä eikä sinne ollut minkäänlaista kulkureittiä ainakaan ulkoapäin. Siitä luolasta voisi olla yhteys linnoitukseen tai ainakin siellä voisi olla siivekäs peto. Ari haistoi myös tuntemattoman hajun luolan lähettyvillä joten toiveet oikean luolan löytymisestä oli korkealla.
Suuaukon lähettyvillä muutkin haistoivat todella pahan mädäntyneen hajun. Luolaan päätettiin mennä laskeutumalla kahta köyttä myöten, sillä siten saataisiin useampia taisteluun kerralla jos peto olisi luolassa. Käytävä jatkui parikymmentä metriä ja päättyi isoon onkaloon jonka lattialla oli sikin sokin kuparirahoja ja yhteen nurkkaan oli kasattu erilaista romua. Siivekästä petoa ei näkynyt joten ryhmä oli päässyt sen pesään silloin kun se ei ollut kotona. Aarreläjästä löytyi ainoastaan muutama kiinnostava esine ja vain 10 kultarahaa ja saman verran hopeaa. Onkalon perältä jatkui kapea käytävä syvemmälle kukkulan uumeniin. Kiemurtelevaa käytävää kuljettiin pitkän matkaa kunnes yhtäkkiä nurkan takana näkyi yli 2 metrinen örkki jolla oli sapelit molemmissa käsissä. Ensimmäisenä kävelevä kääpiö ei aikaillut vaan löi sitä kaikin voimin vain huomatakseen että patsashan se siinä on eikä oikea örkki. Käytävä johti lopulta ulos laakson tasalta lähempää linnoitusta.
Sitten pitäisi päättää mitä seuraavaksi tehtäisiin. Vaihtoehtoja oli kolme: joko voitaisiin käydä viimeisessä tutkimattomassa luolassa, voitaisiin yrittää valloittaa linnoitus koska nyt siellä ei välttämättä ollut pääpahis paikalla tai sitten voitaisiin jäädä luolaan odottamaan siivekkään pedon paluuta ja tappaa se ensin. Päätettiin tappaa ensin siivekäs peto joten tehtiin väijytys sen pesäonkalon suulle. Oletettiin että peto liikkuu vain öiseen aikaan koska sitä ei koskaan oltu nähty kaupungissa ratsastajan kanssa ja luultavasti se olisi liikkeellä ratsastajan kanssa.
Ensimmäisenä yönä ei tapahtunut mitään muuta kuin 10 karvaista valkoista örkkiä tuli valkoisilla susilla ratsastaen linnoitukseen. Dimmu tunnisti örkit jääörkeiksi. Muut ryhmän jäsenet eivät kyseisistä örkeistä olleet koskaan kuulleet yhtään mitään. Loppuyönä ei tapahtunut mitään ja aamulla siirryttiin lepäämään ja illalla takaisin väijytyspaikoille. Illalla auringon laskiessa samat örkit lähtivät takaisin samaan suuntaan mistä olivat tulleetkin. Loppuyöstä vartijana toiminut Ari tuli ilmoittamaan että siivekäs peto on lentänyt linnoitukselle päin selässään vihreisiin vaatteisiin ja harmaaseen viittaan pukeutunut mies, joten pian petoa voisi odottaa tulevaksi. Vähän ajan kuluttua kuultiinkin jotain isoa laskeutuvan luolan suuaukolle ja löyhkä paheni entisestään. Kääpiö ilmoitti kun peto oli luolan sisällä ja lyhdyn edestä voitiin ottaa himmentimet pois jolloin kaikki iskivät petoa yhtä aikaa. Ensimmäisillä iskuilla peto ei vielä kuollut, mutta haavoittui vakavasti ja sen lopettaminen oli helppoa. Tämän jälkeen muodostettiin puolustusasemat luolaston alasisäänkäynnille jos tieto pedon surmaamisesta jotenkin olisi päässyt linnoitukseen asti. Mitään ei kuitenkaan kuulunut joten päätettiin levätä puolille päiville ja jatkaa alueen tutkimista sitten.
Seuraavana kohteena oli viimeinen tutkimaton luola koska vieläkään ei linnoitukseen uskallettu mennä. Siellä oli pelkästään aseettomia eri-ikäisiä örkkilapsia jotka tapettiin sen kummemmin säälimättä. Linnoituksessa oli huomattu ryhmän meneminen luolaan pitkästä etäisyydestä huolimatta joten nyt viimeistään ryhmän olemassaolo oli vastapuolellekin selvillä. Tarkkasilmäisimmät huomasivat että muurin harjalla kävi sama henkilö joka oli lentänyt siivekkäällä pedolla tarkistamassa tilanteen, mutta koska ryhmän liikkeisiin reagoitu muulla tavalla kuin lisäämällä vartioita päätettiin palata linnoituksen yläpuolella olevalle kielekkeelle. Sieltä olisi helppo ammuskella vartiossa olevia örkkejä.
Vartiossa olleet 4 örkkiä päästiinkin yllättämään ja niistä kolme kuoli ensimmäiseen nuoliryöppyyn. Viimeinen ehti valitettavasti päästä tornin katon suojiin. Tämän jälkeen mietittiin seuraavaa siirtoa ja kaivettiin köyttä esille linnoitukseen laskeutumista varten kunnes yhtäkkiä vihreisiin vaatteisiin ja harmaaseen viittaan pukeutunut mies ja mustaihoinen haltia jolla oli pitkät miekat molemmissa käsissä ilmestyi kielekkeelle. Ennen kuin mitään ehdittiin tehdä oli ryhmän päälle taiottu kylmäpallo ja haltia oli saanut Paldamiriin pahan osuman. Ryhmän jäsenistä Dimmu pystyi reagoimaan nopeimmin tilanteeseen ja pian harmaaviittainen maagi oli kuollut. Sillä välin haltia ei saanut mitään vahinkoa aikaan ja yksin jäädessään hänellä ei enää ollut mitään mahdollisuuksia ryhmää vastaan. Kuollessaan haltian ruumis haihtui ilmaan jättäen jälkeensä vain miekat, joten nokkelasti pääteltiin että se oli jonkin sortin demoni, tosin kenelläkään ei ollut hajuakaan mikä demoni voisi tulla kysymykseen. Lyhyen, mutta verisen, taistelun jälkeen Urholla riitti töitä ryhmän paikkaamisessa, sillä linnoitukseenkin pitäisi päästä vielä saman päivän aikana. Örkit olisivat kova vastus aukeassa maastossa, ainakin jos niillä on susia mukanaan.
Hetken tuumailun jälkeen joku Adunavar ehdotti, että ehkä heidän olisi viisaampaa mennä keskustelemaan tulevista suunnitelmistaan jonnekkin muualle, ja siirtyä sinne muualle näkymättömänä. Näin esim. mahdollisesti ryhmää näkymättömänä seurailevat örkit tai mustaihoiset haltiat eivät pysyisi perässä ihan niin helposti. Dimmu tunsi voimiensa riittävän hyvin tarvittavien loitsujen tekoon, varsinkin kun haltiat osasivat itse tehdä itsensä näkymättömiksi. Kun kaikki olivat näkymättömiä, tajuttiin että liikkuminen jonomuodostelmassa vuoristomaastossa voisi olla hankalahkoa, ja niinpä tajuttiin etsiä köysi, taikoa sekin erikseen pois näkyvistä. Köydestä kiinni pitäen jono saatiin säilytettyä, ja sen kireydestä tiesi aina päätellä kuinka lähellä edessäoleva oli.
Pitkällisen pohdinnan ja arvioinnin jälkeen päätettiin mennä siihen luolaan, missä oli ollut pentuja ja naaraita. Lemu oli siellä valtava, mutta samanlainen se olisi ollut peikkojenkin luolassa. Toisaalta peikkojen luolassa olisi ollut kätketty kynnys, mutta taas leveämpi suuaukko. Merkittävin örkkiluolan valitsemista puoltava tekijä oli kuitenkin näkyvyys Linnaan. Luolaa hieman siivoiltiin. Ruumiita kannettiin yhteen nurkkaan, likaa, ruuantähteitä, ulosteita ja muita mielenkiintoisia esineitä/pienolioita siirreltiin edestakaisin. Lopulta päätettiin, että nukkuvat nukkuisivat keskellä lattiaa, koska siinä oli ilmeisesti ollut _vain_ tulisija.
Puolustusaseman tekemistä puolsi sekin seikka, että auringonlaskuun olisi aikaa enää vajaa tunti. Yöllä Linnaan olisi turha hyökätä. a href="urho.htm">Urho
ja Ari-Mhûn jätettiin hyökkäyssuunnitelman teosta tylysti ulkopuolelle, koska he haistoivat parhaiten, eli näinollen olisivat parhaita vahtimiehiä, eivätkä sitä paitsi osanneet juuri puhua samoja kieliä muiden kanssa. Illan hyökkäyssuunnittelupalaverin tulos olikin henkeäsalpaavan nerokas: tehdään hyökkäyssuunnitelma aamulla!Yön aikana Paldamir heräteltiin silloin tällöin vetelemään miekkaansa tupesta. Miekka ei kuitenkaan välähdellyt - ilmeisesti näkymättömiä pimeyden olentoja ei ollut miekan "näköpiirissä". Yön sujui kuitenkin melko rauhallisesti, ainoastaan äännekkäimpien kuorsaus häiritsi toisten unta hieman. Kylmäkin tosin sitä paitsi oli, joten uni ei ollut ihan nautinnollista. Luolaa kun oli lämmitetty ties milloin viimeksi, ja marraskuun pakkaset Varjovuorilla ovat varsin 'kuuleja'. Joskus ennen auringonnousua vartiossa oleva haltia näki kahden örkin ilmestyvän tornista rintavarustukselle tutkimaan ympäristöä. Ja kohta nousi aurinkokin. (Yöllä kohtaamistaulukon mukaan paikalle olisi sattunut wighti. Päätin, että yksikään niistä tason nolla örkkipennuista tahi naaraista ei halua kummitella. Sellainen olisi tappanut ryhmän korkeintaan nauruun. -GM:n asiaankuulumaton sivuhuom.)
Itse linna oli hieman ulospäin kaareutuvaa kallionseinämää vasten. Linnaan kuului neljä tornia, joista kolmessa näkyi olevan useampiakin kerroksia. Tornien välissä kulki neljä metriä korkea rintavarustus. Rintavarustuksen ja kallion välissä oli noin kolmen metrin korkeudessa kivinen hieman kalteva katto. Ensimmäinen neljästä tornista oli viisi metriä korkea, ja se sijaitsi suoraan pääuloskäynnin kohdalla. Kahden seuraavaan tornin huiput olivat kuusi metriä katon tason yläpuolella, ja viimeinen vielä näistä muutaman metrin korkeampi. Toinen näkyvissä oleva örkki oli toisen ja kolmannen tornin välissä, toinen kolmannen ja neljännen tornin välissä.
Aamulla jatkettiin hyökkäyssuunnitelmapalaveria. Kahvia eikä pullaa ei ollut tarjolla, sen sijaan kylmiä kiviä riitti sitäkin enemmän. Örkkien ruuantähteitä ei kenenkään kiinnostanut natustella. Repuissa onneksi oli sopivasti ruokaa, ja mussutuksen ohella kehiteltiin toinen toistaan hienompia suunnitelmia. Hyökkäystavat vaihtelivat sen mukaan mitä missäkin olisi, sillä kaikki tajusivat etteivät juuri voisi kommunikoida itse Linnan lähettyvillä. Vartijathan saattaisivat vaikka kuulla jotain. Mutta tässä itse suunnitelmat (niinkuin Brad ne käsitti):
Mahtavien hyökkäyssuunnitelmien ideana oli että ryhmä kiipeää muurin harjalle, jonka jälkeen Dìnen hiippailee tutkimaan tornit ja ilmoittaa ryhmälle mitä tehdään. Linnaan kiivetään ison tornin ja kallioseinän väliselle muurille, Dínen ensin ja muu ryhmä köyttä pitkin perässä. Tarkoituksena on hyökätä pelkästään suurimpaan torniin ja sen viereiseen torniin koska pienemmissä torneissa tuskin olisi kovin paljoa porukkaa.
Plan A: Tämä toteutetaan jos isossa tornissa on jonkin verran (<5) porukkaa ja viereisessä tornissa ei ole juuri ketään. Dínen menee tappamaan kauimmaisen örkin, Gilin tappaa lähimmän ja Paldamir menee ison tornin ovelle heti vartioiden kuoltua ensimmäiseen iskuun, ettei sitä ehditä laittamaan kiinni. Dil-Vilya menee keskelle linnan kattoa ottamaan vastaan katon kautta mahdollisesti tulevat vahvistukset. Muu ryhmä tulee isoimman tornin viertä auttamaan taistelussa isossa tornissa.
Plan B: Tämä toteutetaan jos molemmissa torneissa on jonkin verran (<5) porukkaa. Tässä suunnitelmassa kauimmainen örkki jätetään vähäksi aikaa henkiin ja keskitytään muuriosuuteen joka on lähempänä. Dínen tappaa lähemmän örkin ja sen kuoltua yllätysiskuun menevät Paldamir suuremman tornin ja Gilin viereisen tornin ovelle. Muu ryhmä hyökkää sen jälkeen suurempaan torniin ja Gilin pitää viereisen tornin ovea, ettei sieltä kukaan pääse ryhmän selustaan ja Dil-Vilya ottaa vastaan katon kautta mahdollisesti kiertävät örkit.
Plan C: Sitten jos toisessa tai molemmissa torneissa olisi 5 tai yli puolustajaa toteutetaan seuraava suunnitelma. Tämä on muuten sama suunnitelma kuin A, mutta tässä Dínen ilmoittaa mihin torniin heitetään plasmapallo ja mahdollisesti kylmäpallokin. Plasmapalloa päätettiin käyttää sen vuoksi että örkkien tiedettiin vastustavan kuumaa ja kylmää erittäin hyvin.
Plan D: Suunnitelma oli hyökätä vain suurimman tornin vieressä olevaan torniin jos suurimman tornin ovi olisi kiinni tai se olisi tyhjä. Tässäkin hyökkäyksessä sovellettaisiin suunnitelmaa A, ja lisäksi olisi plasmapallo-optio. Viimeisenä vaihtoehtona oli että peräydytään hyvässä järjestyksessä ja suunnitellaan uudestaan, tosin tästä oli erimielisyyksiä porukan sisällä ja jotkut kannattivat sitä että sovelletaan paikan päällä. Eli tässä kohtaan suunnittelu alkaisi tökkiä jos puolustajia olisi vastassa Dínenin mielestä liikaa.
Dínen kiipesi ylös ensimmäisenä. Välittömästi ylhäällä hän kuunteli tarkoin ja tutki hieman. Kuinka ollakkaan! Korkeimpaan torniin johti rintavarustukselta salaovi, ja kalliossakin näytti olevan salaovi. Hän kuiskaili tiedon muillekkin, ei tosin monisanaisesti, koska turhaa äänenkäyttöä kannatti välttää. Kun kaikki olivat kiivenneet ylös, Dínen aloitti tiedustelureissunsa. Korkeimman tornin ikkunasta hän näki, että sisällä oli kaksi ketjupanssariin pukeutunutta örkkiä (toisella taistelukirves ja toisella sapeli), sekä kaksi normaalia örkkiä molemminpuolin ovea vartiossa. Huoneessa oli lisäksi kierreportaat ylös ja alas, ja noin neljäsosa huoneesta oli paksun samettiverhon takana. Dínen jatkoi matkaansa, ja huomasi kuinka varustuksella oleva örkki äkisti käänsi päätään Dínenin suuntaan. Örkki ei kuitenkaan tuntunut havaitsevan Díneniä, ja tämä jatkoi matkaansa.
Kolmannen tornin ikkunasta Dínen piti sen verran etäisyyttä, ettei nähnyt kuin samanlaiset kierreportaat. Hän vielä jatkoi kierrostaan tarkistaen olisivatko rintavarustuksilta torneihin johtavat ovet kiinni. Olivathan ne, paitsi korkeimpaan torniin johtava ovi ja molemmat kolmanteen torniin johtavat ovet. Dínen kävi uhkarohkeasti kurkkaamassa vielä vähän lähempää avoimista ovista, mutta koska kolmannen tornin ovet avautuivat kallioon päin, hän ei nähnyt niistä mitään. Neljänen tornin ovi sen sijaan avautui laaksoon päin, mutta siellä ei kuitenkaan näkynyt mitään uutta. Niinpä hän päätti palata, kuiskasi suunnitelman kirjaimen (joka oli C, ja vielä että plasmapallon päämääränä oli isoin torni) ja lähti toteuttamaan sitä.
Koska oli käytännössä mahdotonta, että kolme näkymätöntä henkilöä osaavat iskeä täsmälleen samaan aikaan omia kohteitaan, suunnitelma oli jo pissiä käsille siinä vaiheessa. Vaan koska iskut tulivat melkolailla lähellä toisiaan, eivätkä örkkiraukat juuri ehtineet toimia ennenkuin olivat jo saaneet iskua ja plasmaa. Suurimassa tornissa olleet örkit ottivat plasmasta jo melkolailla paljon vahinkoa, ja melkein heti perään Darkbane tuli häiritsemään keskittymistä. Keskellä olevassa tornissa saatiin jonkinlaista vastarintaa aikaiseksi, ei mitään vakavaa kuitenkaan. Korkeimmassa tornissa oli örkkien lisäksi jälleen yksi mustaihoinen haltia, jota Dínen tai Dimmu eivät olleet nähneet kurkatessaan huoneeseen sisään. Darkbanen ansiosta kukaan isossa tornissa ei saanut iskuakaan aikaiseksi kohti ryhmää, ja se olikin puhdistettu melko nopeasti.
Keskellä olevaan torniin päätettiin hyökätä kahta kautta; etu- ja takapuolelta. Örkit olivat kuitenkin tehneet väijytyksen takaovelle, ja ensimmäisenä sisään syöksynyt Gilin tunsikin kovaa kipua selässään, ja sen jälkeen jalat pettivät alta eivätkä kädetkään siirtyneet ottamaan kaatumista vastaan. Örkkien riemu oli vain hetkellistä, ja vahvistuksista huolimatta örkit kokivat pian selvän tappion. Örkit jopa yrittivät pidätellä etuovella ryhmää pääsemästä sisään (yksi örkki oli kyyryssä kilpi edessä ja torjuen Paldamirin iskuja, toinen tämän takana jousen kanssa) mutta koska Darkbane sattui silmiin ihan liikaa, vastarinta oli vain hetkellistä. Ryhmästä ainoan osuman oli ottanut kääpiö, ja Urhon diagnoosi oli synkkä: selkäranka murtunut ja kääpiö halvaantunut kaulasta alaspäin.
Korkein torni tutkittiin toisten vielä taistellessa kolmannessa tornissa. Ylä- tai alakerroissa ei ollut kuitenkaan mitään joka olisi käynyt ilmi Presence -loitsulla. Tarkemmin huoneita ei kuitenkaan tutkittu. Kun viimeinkin örkki oli surmattu kolmannesta tornista, koko paikan ylle laskeutui omituinen hiljaisuus... Ketään ei tuntunut olevan enää missään.
Seuraavaksi päätettiin tutkia linnoitus perusteellisesti. Koska kääpiö oli halvaantunut, täytyi osan porukasta jäädä hänen luokse vartioimaan - sillä saattaisihan linnassa olla vielä örkkejä, tai ainakin kallioon johtavan salaoven kautta saattaisi tulla lisää vihollisia. Muu ryhmä jäi suurimpaan torniin Dìnenin, Dimmun, Paldamirin ja Adûnavarin mennessä tutkimaan loppua linnoitusta. Ensin tutkittiin tietenkin suurin torni. Ylemmässä kerroksessa oli pöydällä kirja ja pöydän laatikoissa erilaisissa pusseissa, purnukoissa ja säiliöissä monia erinäköisiä yrttejä. Kirjassa kerrottiin yrteistä enemmänkin, tosin sellaisella kielellä, ettei kukaan voinut sitä kovin hyvin ymmärtää.
Ylimmässä kerroksessa pöydällä lojui tutun näköinen musta kolmio ja kaapissa oli kaksi sauvaa, joista toinen oli maaginen. Dimmu tarkasteli sauvaa ja huomasi, että siitä voi heittää salaman viisi kertaa päivässä. Salaman pystyi heittämään tosin vain neljän kierroksen välein. Tornin alimmassa kerroksessa oli lukittu ovi, jonka vieressä kello, josta meni naru oven toiselle puolelle.
Seuraavassa tornissa oli yläkerrassa sotkuinen huone, jonka arveltiin kuuluneen jollekin linnassa asustaneelle örkille. Alakerrassa oli vankityrmä, jossa virui yksi hyvin laiha mies. Miehen repaleisissa vaatteissa oli vielä tunnistettavissa Buhr Thurasigin vartiokaartin tunnukset. Hän ihmetteli pitkään joukkoa joka oli tullut portaita alas, eikä aluksi meinannut uskoa että pääsee vapaaksi. Olihan hän ollut vankina jo todella pitkään. Hän kertoi, että "heitä tuli linnoitukseen viisi neuvottelemaan kaupunkiin kohdistuneesta kiristyksestä, mutta pian sisälle päästämisen jälkeen heidät oli otettu vangeiksi. Häntä oli käynyt kuulustelemassa mm. mustiin vaatteisiin pukeutunut mies jonka kasvoja ei näkynyt hupun alta. Mukana hänellä oli ollut mustaihoinen haltia." Vartioiden puheista mies oli saanut selville, että örkkejä linnakkeessa olisi alle 30 ja että portin luona olisi aina vartiossa muutama. Linnan huoneista hän tiesi, että sisäänkäynnin jälkeen muurin ja kallioseinämän välisellä alueella on kolme isoa huonetta.
Vanki vietiin muun ryhmän kanssa samaan paikkaan odottamaan, kun muutamat jatkoivat linnan tutkimista. Seuraavan tornin alakerrasta pääsi ensimmäiseen isoon huoneeseen. Huone oli tyhjä ja pääportti, joka oli ollut linnaan tultaessa kiinni, oli nyt auki. Ilmeisesti vartiossa olleet muutamat örkit olivat ajatelleen olevan terveellisempää olla pelkureita kuin kuolleita. Portti laitettiin kiinni ettei linnaan pääsisi lisää vihollisia. Seuraavassa isossa huoneessa oli pöytiä ja tuoleja ja viimeinen huone näytti nukkumatilalta. Huoneista johti lukitut ovet kahteen torneista ja lisäksi tilassa oli kaksi pienempää huonetta syrjässä kuulustelemista tai jotain muuta tarkoitusta varten. Yksi ovista johti ulos salakäytävää pitkin. Enää linnasta oli tutkimatta kallioon johtava salakäytävä.
Salakäytävää tutkittaessa huomattiin että siinä on avaimenreikä ja tiirikointiakin yritettiin. Kukaan ei tuntunut onnistuvan, kunnes Ari tuli näyttämään miten lukkoja tiirikoidaan ja sai oven avautumaan. (Ilman kykyä, tiirikkaa tai mitään muutakaan. Tätä kutsutaan tuuriksi. -GM Huom.) Sisäpuolella näkyi lyhyen käytävänpätkän jälkeen portaat, jotka johtivat syvemmälle kallioon. Tavarat ja kääpiö raahattiin salaoven sisäpuolelle turvaan ja matkaa jatkettiin pimeää käytävää pitkin alaspäin. Kovasti yritettiin etsiä omituisia asioita, kuten ansoja, mutta mitään ei löydetty pitkistä ponnisteluista huolimatta. Vaan ensimmäisten saapuessa portaiden alapäähän tippui katosta kiviä heidän päällensä. Ensimmäinen ansa oli löydetty ja sen jälkeen matkaa jatkettiin huomattavasti varovaisemmin. Käytävä jatkui tikkaita myöten alaspäin ja niiden alapäässä oli tasanne. Tasanteelta käytävä jatkui kohtisuoraan alaspäin n. 20 metriä. Seinässä kuilun yläpuolella oli symboli, jonka Dimmu tunnisti olevan levitaatioon liittyvä. Symboliahan tietenkin kokeiltiin painaa ja huomattiin että sen jälkeen pystyi turvallisesti levitoimaan kuilun pohjalle. Alhaalla oli samanlainen symboli jota koskettamalla puolestaan pääsi kuilun ylös.
Alhaalla käytävä leveni hieman ja kaksi henkilöä pysyi kävelemään siinä rinnakkain. Käytävä haarautui muutamaan kertaan, mutta aina toinen käytävänhaara oli umpikuja vähän matkan päässä. Ryhmän kävellessä eteenpäin yhtäkkiä molemmilta puolilta käytävää iski tulisuihku ensimmäisiin epäonnisiin. Käytävän seinissä oli ollut pienet aukot joista tulisuihku pääsi tulemaan ja ne olivat jääneet huomaamatta. Luolan toinen ansa oli löydetty ja tämänkin jälkeen parantajalla riitti töitä.
Tulisuihkun ohi pääseminen osoittautui ongelmalliseksi, koska sen polttoaine ei osoittanut loppumisen merkkejä, vaikka miekkaa heiluteltiin suihkujen kohdalla pitkän aikaa. Myöskin suihkujen ali ryömiminen olisi hankalaa, koska alimmat suuttimet olivat niin lähellä lattiaa. Lattialla huomattiin jonkinlainen mekanismi ennen tulisuihkua joka liittyi ansaan, mutta myös suuttimien kohdalta ansa tunnisti liikkeen. Yritettiinpä ansaa purkaakin Dínenin toimesta, mutta yritys ei onnistunut ja hän joutui melkein tulisuihkuun uudestaan. Viimein Dimmu päätti tehdä lattiaan sopivankokoisen syvennyksen jotta ansasta päästäisiin alitse. Lattia murenikin Dimmun taian voimasta ja tulisuihkut jäivät valaisemaan käytävää, sillä niiden laukaisumekanismi oli tuhoutunut yhtä aikaa lattian kanssa.
Matkaa jatkettiin seuraavalle ansalle: lattiassa oli syviä halkeamia, joihin voisi tippua jos kävelisi varomattomasti. Tällä kertaa ansa saatiin vältettyä, mutta jo seuraavan mutkan takana oli uusi. Käytävään oli kasattu usean metrin matkalle kiviä siten että niiden yli pääsee ryömimään, mutta tästä aiheutuisi varmasti ääntä joka kuultaisiin kivikasan toisella puolella. Mahdollista hyökkäyssuunnitelmaa mietittiin ja päädyttiin lähettämään Dil-Vilya tiedustelemaan Presence-loitsu päällä, että tiedetään onko heti sortuman takana vihollisia. Haltia ryömikin mahdollisimman hiljaa muutamat metrit sortuman toiselle puolelle ja tunsi että loitsun havaitsemisalueella on kaksi olentoa. Dil-Vilya ehti kuitenkin nähdä että käytävä kääntyi sortuman takana ja avartui huoneeksi. Arveltiin että vastassa saattaisi olla lisää samanlaisia demoneja kuin ylhäälläkin, joten hyökkääminen olisi erittäin hankalaa. Tässä vaiheessa Dínen otti muiden hämmästykseksi taskustaan varvun, jolla saa selville onko lähettyvillä demoniportteja tai vastaavia, ja ilmoitti että 15 m päässä olisi semmoinen avoinna.
Jälleen kerran tehtiin mahtava hyökkäyssuunnitelma: Aikomuksena oli heittää hiljalisuus-loitsu kivikasaan, jolloin sen ylittämisestä ei kuuluisi ääntä. Dil-Vilya lentäisi näkymättömänä ja Dínen ryömisi sortuman puoleenväliin, jolloin Dínen kutsuisi täyslevyhaarniskaan pukeutuneet taistelijat hyökkäämään edellä kapeaa käytävää pitkin edessä olevaan huoneeseen. Tällä välin Dil-Vilya olisi ehtinyt lentää jo huoneeseen ja Paldamir olisi ehditty siirtää sinne Dimmun toimesta. Tämän jälkeen muut seuraisivat perästä ja auttaisivat taitojensa mukaan sekä Dimmu kutsuisi ison ilmaelementaalin mukaan taistelemaan.
Suunnitelma toimikin hyvin ensimmäiset 10 sekuntia! Ensimmäisten saapuminen huoneeseen niin nopeasti oli ilmeisesti yllättänyt puolustajat etteivät ne ehtineet reagoida tulijoihin. Tosin ensimmäiset huomasivat vihollisten olevan näkymättömiä joten lohtu yllätyksestä ei ollut pitkäaikainen. Myöskään tällä kertaa Paldamirin miekasta, jonka varaan suunnitelma osaksi perustui, ei ollut hyötyä. Pian Paldamir ja Dil-Vilya tunsivatkin ensimmäiset iskut ja kaksi mustaihoista hopeahiuksista haltiaa ilmestyi heidän eteensä. Tässä vaiheessa Dil-Vilya oli keskellä huonetta ja Paldamir sisääntulokäytävän kohdalla, joten Dínenin sotilaat hyökkäsivät Paldamirin avuksi.
Dil-Vilya ei puolestaan ollut niin onnekas: toinenkin demoni tuli hänen kimppuunsa, tällä kertaa takaapäin, ja sai viillettyä miekoillaan haltian molemmat jalat melkein irti. Tällä välin Paldamir oli esitellyt voimiaan ja lyönyt vastassa olleen demonin kahtia ja ryhmä pääsi etenemään Dil-Vilyan avuksi. Toinenkin demoni kuoli Paldamirin hyvin tähdättyyn iskuun ja kaikki ryntäsivät viimeisen demonin kimppuun, mukaan lukien Dimmun kutsuma ilmaelementaali. (a href="urho.htm">Urho ryntäsi Dil-Vilyan luo parantamaan häntä, sillä hän todellakin pystyi parantamaan hänen vammansa.) Silloin huoneeseen taiottiin suuri kylmäpallo. Muutamat ottivat pallosta hieman vahinkoa ja eivät pystyneet osallistumaan taisteluun vähään aikaan. Se ei kuitenkaan muuttanut tapahtumien kulkua, koska samalla hetkellä viimeinenkin demoni saatiin tapettua ja enää oli jäljellä pallon taikonut mustiin pukeutunut mies. Ryhmän parhaat taistelijat hyökkäsivät ilmaelementaali vahvistuksenaan yksinäisen miehen kimppuun ja tappoivat hänet nopeasti.
Miehellä (eli Lothgûrilla, joka oli hänen nimensä) oli päällään musta kaapu, viitta, lyömämiekka, huppu ja kruunu ja avainnippu. Ainoastaan avaimet ja viitta eivät olleet maagisia. Kaapu suojasi käyttäjäänsä erittäin hyvin, huppu teki käyttäjänsä pään kohdalle illuusion tyhjyydestä ja kruunusta saisi heitettyä erilaisia loitsuja, tosin kukaan ei pystynyt käyttämään sitä saamatta sähköiskuja. Myös amuletti, jota oltiin tultu hakemaan, löytyi mieheltä. Huoneesta löytyi myös salaovi kalustettuun sivuhuoneeseen, jossa oli ruokaa, vettä ja arkku. Arkusta löytyi muutamia rahoja ja jalokivin koristeltu pitkämiekka. Myöhemmin huomattiin, että viitan avulla oli helppoa piiloutua pimeässä, mutta valossa se suorastaan kiinnitti huomion itseensä.
Jatkuu seuraavassa osassa...
Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen Tuukka Kotiranta ("Pedonsurma!", "Lisää Luolia - ja louhikäärmeitä?", "Plan 9 from outer space" ja "Pääpahiksen kohtaaminen") sekä GM Mikko Kakkonen ("HYÖKKÄYS!!11!"). Yhteistyönä tehtiin kappaleet "Lisää Urotöitä" ja "Ansoja, demoneja ja himoloottia".