Epilogi, osa II
[Edellinen osa] [Seuraava osa]

Rakas veljeni Tyrion,

Toivoakseni voit olosuhteisiin nähden hyvin. Olen antanut vartijoille ohjeen kohdella sinua äpäräkuninkaan arvolle kuuluvalla tavalla.

Et kai tosissasi kuvitellut valtaavasi Saartani sillä pohjanmiehistä ja hylkiöhaltijoista koostuvalla armeijallasi? Isäsi poika kuitenkin olet kun sait sellaisen joukon uskomaan itseesi. Viimeiset kymmenen vuotta tiedottajani ovat lähettäneet raportteja joukkojesi koostumuksesta ja suunnitelmista. Ei sinulla koskaan ollut edes pienintäkään mahdollisuutta voittaa.

Myönnettäköön, en olettanut sinun valtaavaan Kuunkiven kaupunkia, ja vielä niin helposti. Salaisuutesi paljastui kun piirityksen jälkeen tutkimme sataman suun ketjulla suojanneet tornit. Vaikka miehesi jälkiä olivatkin yrittäneet piilottaa, löysimme mereen pudonneista ruumiista pimentohaltioiden vasamia. Et kai mennyt myymään sieluasi pirulle? Tiedän ettei sinulla ole ollut kultaa ostaa moista palvelusta, joten olet varmasti mennyt lupaamaan osuuden tulevasta voitostasi. Ja jonain päivänä se velka tulee maksuun. Suhtaudu siis miehiin ovesi edessä vartijoiden sijasta suojelijoinasi. Sieltä kellarin kätköistä kukaan ei sinua löydä ja pääse perimään saataviaan.

Tuollaiset velat seuraavat pitkään. Muistat varmaan kuinka isä lähti äidin hautajaisten jälkeen sen palkkasoturin – Iso-Jiin, kuten isä häntä kutsui – matkaan. No, ei se mikään ystävänpalvelus ollut. Aamuhämärän Laaksossa Surmaamisen päivänä tarvittu pullollinen kääpiön verta tuli maksuun. Lieneekö koskaan kääpiön hurmeella ollut moista hintaa?

Vaikka luulen isän lähteneen sille reissulle, oli velkaa tai ei. Kaijit olivat murtautuneet pimentohaltioiden valtakuntaan, ja vaikka haltiat olivat saaneet nämä eristettyä tietylle alueelle, linjat eivät olisi kauan kestäneet, ja sen murruttua möröt olisivat saaneet lähes rajattoman pääsyn maan päälle. Miksi sitten pyytää apuun harmaantunut hobitti? Koska kaijit tottelevat lohikäärmeiden lailla Iskua, Huutoa ja Muotoa. Ja ehkä isä vielä kerran halusi haistaa veren ja tuntea taistelun kiihkon. Siksi Mantereen kuninkaat tulivat myöhemmin kumartamaan isän Keisariksi, kiitokseksi siitä että hän oli jälleen kerran pelastanut maailman. Sain tietää tämän kaiken pari vuotta kruunajaisteni jälkeen, mutta en vieläkään tiedä mitä kaikkea maanalaisissa valtakunnissa tapahtui.

Olisin halunnut itse johtaa piiritystä ja rynnäkköä Kuunkiveä vastaan, mutta neuvonantajieni mukaan ei olisi ollut Keisarinna arvon mukaista sekaantua pieneen paikalliseen kärhämään. Joten annoin Maaherra Elanorin hoitaa asian. Ja ihan kelvokkaastihan hän sinut ja joukkosi laittoi nippuun. Vain kovasti valitettavaa että olit sallinut miestesi mellastaa sillä lailla siviiliväestön keskuudessa. Ryöstöjä, raiskauksia, teloituksia. Olit niistä teoista tietoinen tai et, kapinajohtajana sinä maksat niistä hinnan. Sisaruksellisen armon nimessä en kävelytä sinua kansa toiveiden mukaisesti Padolle vaan saat odottaa sellissäsi elämäsi päättymistä. Olkoon odotus pitkä.

Lämpimin terveisin sisaresi,

Keisarinna Xena I Kiiltävä

Bogon Linnakkeessa, 06.09.3779


Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen Keisarinna Xena I Kiiltävä.

[Edellinen osa] [Seuraava osa]