Adnan tarina

Adnan �iti piti Konnussa rohdoskauppaa ja oppi jo nuorena, ett� tietyill� kasveilla saa itsens� mielenkiintoiseen olotilaan. Rahoittaakseen k�yt�n, sill� Adnan �iti kielsi poikansa p��syn kauppaansa er��n Adnan tekem�n pienen huolimattomuus virheen johdosta, h�n tutustui ja toimi oppipoikana er��n ongelmanratkojan firmassa. Valitettavasti Adnan kannalta h�nelle tarjottiin suurehkoa rahasummaa tuon miehen luottamuksen pett�misest� ja yll�tt�en Adna teki teon joka johti h�nen mestarinsa kuolemaan. Valitettavasti muut tuon pienen ammattikunnan edustajat saivat selville Adnan teon ja h�n joutui poistumaan rakkaasta Konnustaan melkoisessa kiireess�.

Adnan is� puolestaan oli taiteilija, muusikko, runoilija, tarinankertoja ja muuten vaan kapakoitten kanta-asukki.

Kapakissaan isi siis opetti Adnalle suunsoittoa, musiikkia ja muita hobitille niin t�rkeit� asioita. Samalla Adna oppi ettei loukkaus j�� koskaan kostamatta (isukkia kuitenkin loukattiin mielipiteist��n ja taiteestaan silloin t�ll�in) t�m� sin�ns� kunnioitettava mielipide sai Adnan huumeh�yryisess� p��ss� hivenen massiiviset mittasuhteet ja johti siihen, ett� Adna tappaa h�nt� loukanneet henkil�t. Ei ehk� juuri sill� hetkell� mutta joskus...

Jouduttuaan maanpakoon Adna samalla joutui pakolliseen gortin loppumisesta johtuvaan huumevieroitukseen, mutta juuri t�ll� hetkell� Adnan pinna on niin tiukalla, ett� pienikin t�n�isy ajaa h�neen takaisin huumeiden kauniiseen maailmaan.

Adna oli onnistunut salaamaan �idilt��n puoli vuotta jatkuneen gortin k�yt�n, eik� ollut viel� ajautunut salamurhaajan oppipojaksi. Er��n� iltap�iv�n� Adna ty�skenteli yksikseen �itins� yrttikaupassa, kun h�nen yst�v�ns� polun v��r�lt� puolelta astuivat sis��n. Eik� noilla kelvottomilla yst�vill� ollut muuta mieless� kuin ilmainen paukku pilve�. Tunnollisena kauppiaana Adna ei voinut luovuttaa tuotteita, mutta nerokkaan p��ttelyketjun seurauksena he p��tyiv�t fantastiseen ratkaisuun. Tarvittiin vain suurehko metalliastia, joka t�ytettiin kessulla, gortilla ja er�ill� muilla heinill�. T�m� seos pistettiin palamaan yrttikaupan lattialle ja avot, joka kodin gorttiluola oli valmis. Annostus taisi kuitenkin ampua yli, sill� seuraavana aamuna kaupasta yksi kuollut ja kolme muuten vain sekaisin olevaa hobittinuorukaista. Inventaario osoitti, ett� tuon railakkaan illan aikana Adnan �iti oli menett�nyt yli puolen vuoden samoilun Konnun kunnailla ja nummilla. T�ss� valossa Nariman ratkaisu h��t�� nuorin poikansa kotoaan tuntuu ymm�rrett�v�lt�.

Kaksi viikkoa Adnan rahat riittiv�t majataloissa nukkumiseen ja ryypp��miseen, mutta sitten h�net heitettiin j�lleen pihalle. Itse asiassa Adna heitettiin pihalle jokaisesta kotikyl�ns� kapakasta ja majatalosta seuraavan surkean kuukauden aikana.

Er��n� iltana Adna harhaili er��n sillan alle, ja joutui todistamaan kuinka l�hes puolitoistametrinen hobitti kidutti ja lopulta teloitti er��n ihmisen. Suuri hobitti apureineen �ll�si Adnan ja otti t�m�n vangiksi. He antoivat t�lle kaksi vaihtoehtoa: kuoleman tai liittymisen heihin. Suurikokoinen hobitti oli Konnun tunnetuin tappaja ja salamurhaaja nimelt�ns� Mort. SE mit� Adna ei tiennyt oli, ett� Mort oli palveluksen velkaa Adnan is�lle ja t�m� oli pyyt�nyt Morttia ottamaan Adnan suojelukseensa. Seuraavat kuusi kuukautta Adna eli ja ty�skenteli ja oppi l�hes tulkoon kaiken osaamansa Mortin joukoissa, kunnes ahneus ajoi Adnan kurimukseen.

Adnan kotikaupunki oli saanut uuden sheriffin ja t�m� otti henkil�kohtaisista syist��n Mortin vangitsemisen el�m�nteht�v�kseen. Kerran sheriffi l�hestyi Adnaa t�m�n t�ristess� gort krapulassaan pieness� kapakassa laitakaupungilla. Ketku lupasi Adnalle 30 hopearahaa, jos t�m� johdattaisi Mortin ansaan. Ja n�in tapahtui. Valitettavasti kaikki ei mennyt ihan putkeen. Syntyi taistelu, jossa Mort Adnan tietojen mukaan menetti henkens� ja sheriffi paljasti Adnan osallisuuden kavallukseen. Mortin yst�v�t ja ty�toverit naulasivat Adnan kuvan tikkatauluksi toimistonsa, eli Salamurhaajien killan, sis�oveen. He ovat vannoneet kostavansa joskus jonain p�iv�n�.

Adna itse l�hti saman tien pakomatkalle, joka jatkuu edelleen. Juuri nyt Adna on ryhm�ns� kanssa teilaamassa �rkkej� pieness� kyl�ss� tuolla jossain, mutta halu kohti it�� ja poisp�in Konnusta palaa Adnan sis�ll�. Ainoa muistoesine, jonka Adna ehti ottaa mukaansa oli h�nen is�lt��n saamansa huuliharppu.

Adnan Is�

Seuraavaksi pikkuinen kuvaus Adnan is�st� Waltista, joka suuresti on vaikuttanut Adnan luonteeseen ja maailmankatsomukseen.

Walt oli siis taiteilija, muusikko, alkoholisti ja ennenkaikkea tarinankertoja. Walt on onnistunut rakentamaan ymp�rilleen mystisyyden muurin kertomalla, ett� h�nell� on hallussaan kirja maailman todellisista ensiaskelista. Kirjoja on h�nen mukaansa j�ljell� vain muutamia ehk�p� vain t�m� yksi kappale, jota kukaan muu kuin h�n ei ole n�hnyt, ei edes Adna tai h�nen vaimonsa Narima. Muut kirjat on Waltin mukaan tuhottu haltioiden, k��pi�iden ja muiden varhaisten ja suurten kansojen toimesta, koska se sis�lt�� kiusallisia totuuksia rotujen synnyst�. Waltin mielest� haltioiden historiankirjoitukset ovat valheellisia sankaritarinoita, joilla ei ole yhtym�kohtaa h�nen kirjansa tai totuuden kanssa.

N�m� mielipiteet ovat tehneet Waltista eritt�in ep�suositun ja toisaalta pel�tyn muiden rotujen kuin hobittien joukossa. Useammin kuin kerran ovat eri rotujen edustajat pelotelleet, uhkailleet, kirist�neet ja lahjoneet h�nt� saadakseen h�net tuhoamaan kirjansa, mutta turhaan. Walt on ainoastaan kertonut heille valitun tarinan tuon kyseisen rodun varhaisista vaiheista Keski-Maan p��ll�.

Vaikka monet kielt�ytyv�t uskomasta moisen kirjan olemassa oloon, ja v�itt�v�t sen olevan Waltin mielikuvituksen tuotetta, t�yttyv�t kapakat ja Waltin taskut miss� tahansa Konnun alueella h�n kiert��kin kertomassa tarinoitaan.

Ehk� nyt ymm�rr�t miksi Adna on millainen on. Eih�n kukaan voi olla aivan normaali, jos lapsuutensa joutuu kiert�m��n is�ns� kanssa kapakoita ja maistelemaan marjoja �idin ( se yrttikauppias ) pitkin metsi�. Seuraavaksi seuraa er�s kuuluisimmista Kadonneen Kirjan taruista. Se kertoo siit� kuinka haltiat saivat pitk�t korvat.

Seitsem�n haltiaa

Olipa aikojen alussa kaksi peikko veljest�, joista toisella oli kahdeksan lammasta ja toisella kahdeksan haltiaa. Se peikko, jolla oli lampaat, nimelt��n Uru, keritsi lampaitaan aina kev�isin ja s�i karitsoiden lihaa syksyisin ja oli onnellinen.

Toinen peikoista nimelt��n Oleg sen sijaan oli tyytym�t�n haltioihinsa, koska n�ist� ei ollut mit��n hy�ty�. Ne vain makasivat karsinoissaan p�iv�t pitk�t tekem�tt� yht��n mit��n. T�m�n lis�ksi Olegia otti p��h�n se ettei h�n tunnistanut haltioitaan toisistaa. Aikansa ongelmaa pohdittuaan h�n p��tti kys�ist� neuvoa veljelt��n, joka erotti lampaansa toisitaan. Ylpe�n� Uru esitteli veljelleen kuinka h�n oli merkinnyt lampaat korviin teht�vill� merkeill�.

Oleg otti neuvosta heti onkeensa ja v�litt�m�sti kotiin p��sty��n h�n valitsi haltioista suurikorvaisimman yksil�n. Se ei kuitenkaan ollut helppo valinta, sill� siihen aikaan haltioilla oli kauniit soikeat korvat. Oleg siis otti suuren peikkopuukkonsa ja aloitti tekem��n kaunista kolmion muotoista merkki� haltian korvaan. Haltian kannalta on valitettavaa, ettei Oleg ollut kovin taitava puukon k�sittelij�, sill� siin� h�t�k�ss� haltia menetti p��ns�. Ja niin Olegilla oli en�� seitsem�n haltiaa.

Suuressa viisaudessaan Oleg tajusi, ett� h�nelt� loppuisivat haltiat ellei h�n oppisi merkitsem��n niit� n�pp�r�mmin. Niinp� h�n sitoi seitsem�n haltiaa pitk��n tammiriukuun roikkumaan korvistaan ja p��tti, ett� siin� ne saisivat roikkua, kunnes korvat olisivat merkitt�v�ss� kunnossa.

Sattuipa samaan aikaan alueella vaeltelemaan er�s hobitti, nimelt�ns� Tulup Tomera. Ja niin sattui er��n� kauniina aamuna Tulup tulemaan Olegin m�kille ja n�ki haltioiden roikkuvan pitk�ss� tammikepiss�. Suuresti ilahtui Tulup haltioiden metkasta ulkon��st� ja alkoi niit� himoita seitsem�lle pojalleen tuliaisiksi matkaltaan. Ja niin alkoivat Tulup ja Oleg hieroa haltioista kauppaa. Kovasti molemmat tinkiv�t ja toistensa omaisuutta penkoivat l�yt��kseen l�hes samanarvoiset tavarat, joiden kylki�isen� haltiat voitaisiin vaihtaa. Lopulta he p��tyiv�t ly�m��n vetoa haltioiden kohtalosta. Tulup laittoi pottiin yhden nuijan, johon Oleg oli mieltynyt ja Oleg haltiat sek� matkavarusteita.

Kilpailu, jossa he voimiaan mitteliv�t oli oluen juominen. Sovittiin, ett� se kumpi viimeisen� olisi jalkeilla saisi potin itsell��n pit��. Olegin veli Uru noudettiin tuomariksi. Ja niin he alkoivat juomaan. Kolme p�iv�� ja kolme y�t� he joivat ja joivat toisiaan silmiin tuijotellen. Nelj�nnen p�iv�n aamuna �kkiarvaamatta Oleg lyyhistyi sammuneena p�yd�n alle.

Uru ei kuitenkaan veljens� tappiota hyv�ksynyt, vaan niin joutui Tulup uuteen mittel��n samassa lajissa. Tulupin onneksi Uru ei ollut veljens� mittainen mies, vaan jo toisena y�n� h�n kellistyi veljens� viereen, joka ei ollut siihen hetkeen menness� osoittanut virkoamisen merkkej�.

Niin otti tavaransa ja sitoi haltiat liekanaruun ja vei kotona odottaville pojilleen muistoksi seikkailustaan. Suuresti veljet pitk�korvaisista haltioistaan ilahtuivatkin ja n�itten kustannuksella monet naurut saivat. Lopulta j�tti Tulupista aika ja h�nen poikansa l�htiv�t haltioineen etsim��n omia seikkailujaan. Siin� matkan varrella joku unohti oman haltiansa, toinen hylk�si tarpeettomana ja niin edelleen. N�in levisiv�t haltiat Keski-Maahan ja n�in saivat haltiat pitk�t korvat.

T�m�n tarinan h�n oli kertonut Beinille leiriss� y�n� ennen kuolemaansa.

Karvaton K��pi�

Niin koitti se p�iv� kun Tulup Tomera palasi retkilt��n takaisin kotikyl��ns�. Ja suuri oli kotiv�en into kun Tulup esitteli sit� kaikkea kultaa ja mirhamia jota h�n oli pitk�lt� retkelt��n ker�nnyt. Ja tulivatpa siihen naapurikyl�n k��pi�tkin kotiinpalannutta sankaria tervehtim��n. K��pi�t olivat jonkin verran hobittia isompia kauniskasvoisia olentoja, joiden suurin ylpeydenaihe olivat t�ydelliset virheett�m�t kasvot.

N�hdess��n Tulupin ker��m�t rikkaudet syttyiv�t heid�n silm�ns� kirkaaseen loistoon ja suuri kateus ja ahneus t�ytti heid�n mielens�. Ja niin he alkoivat vaatia Tulupilta omaa osuuttaan rikkauksista. Viisaana miehen� Tulup ymm�rsi v�ltt�� suoraa yhteenottoa tulistuneiden k��pi�iden kanssa ja lupasi antaa n�ille osuutensa illan suuressa kotiinpaluu juhlassa.

Ja niin tuli ilta ja suuren sankarin juhlat. Siin� juotiin maljoja Tulupin kunniaksi ja kaikilla oli suuresti mukavaa, mutta eiv�t k��pi�t tienneet ett� Tulup oli maljansa maustanut maailmalta tuomillaan marjoilla. Ja hyvinkin pian alkoivat k��pi�iden silm�t tuntua todella raskailta...

Ja koetti se aamu kun k��pi�t her�siv�t. He her�siv�t huoneesta jonka kaikki sein�t olivat peilien ymp�r�im�t ja se mit� he peileist� n�kiv�t ajoi heid�t hulluuden tuolle puolen. Syv�t arvet ja haavaumat peittiv�t noita ennen niin t�ydellisi� kasvoja.

Niin pakenivat k��pi�t kyl�st��n ja piiloutuivat luolaan jotta he saisivat h�ivytetty� h�pe�n merkkins� muiden kansojen silmist�. Ja niin alkoivat k��pi�t kasvattamaan partaa peitt�kseen h�pe�ns� ja voidakseen nousta ja maan pinnalle muiden kansojen pariin. Mutta sinne he j�iv�t maan alle, tonkimaan loputtomia tunneleitaan ja suojaamaan kasvojaan muiden katseilta. Ajan kanssa unohtui heid�n pakonsa syy ja alkoivat he luoda omia tarinoitaan alkuajoistaa, mutta kaikki ei unohtunut, h�pe�n alkuper�inen syy, ahneus, j�i voimakkaana k��pi�ihin el�m��n.