T�m� Legendaarinen, �llistytt�v�, Tosi Sankareiden �ks�nkertomus (L�TS� (tm)) sai alkunsa Esgarothista 11.7. Er�n vuonna 1640 Kolmatta Aikaa. T�m� osa alkaa pelip�iv�m��r�st� 11.5.1652 Kolmatta Aikaa.

[Seuraava osa] [Edellinen osa]
[Ohita hahmokuvaukset]

L�TS�:n (tm) Sankarit:

Durthang: Mets�miesnuorimies, joka l�ytyi tajuttomana. Nimeksi on vakiintunut Dimmu. "Se syd�n oli kauheen evil, mutta m� onnistuin hallitsemaan sit�". Osaa taikoa Firewalleja, ja sittemmin on my�s erilaiset boltit lent�neet. Tuliset pallot ovat my�skin saaneet suuren suosion. "T�� on Jedimiekka." Alkaa jo kyll�sty� muiden ruikutukseen. Tuliset vasamat ovat vaihtuneet keltavihre�oransseihin. On melkoinen �rkinsurma. Dimmun Riimuja haluavat kaikki, joskin niiden taikominen on nykyisin hankalampaa kuin ennen. Sai toisenkin himolootin - mahtipisteiden lis��j�n!

Urho Kaataja: Suomalaisparantaja, joka l�hti henkil�kohtaisista syist� hieman etel�mp��n. H�mm�stytt�v�n nopeasti oppi perusparantamisen alkeet, ja nyt sujuukin jo hieman vaativammat operaatiot. Pitk�jousi on suosikkiase. Urheasti kaatui yhdest� iskusta maahan leikkien kuollutta lopputaiston ajaksi. Osaa kirurgoida murskaantuneita luita vaikka kentt�olosuhteissa - joten kuten. Rituaaliparantaminenkin onnistuu.

Dil-Vilya: Harmaahaltia Taur R�menista. Tuli oppiin Or-Sarniin is�ns� k�skyst�, ja sai heti vastuullisen teht�v�n pit�� huolta yhdest� Laen-sauvasta. Tikari on lempiase. "Oots�� muka mun opettaja?!" Taikoi omat taikavoimansa kauas pois pariksi viikoksi. Taistelee lent�en, ja lentelee taistellen. Kylm�pallo on kiva taika, sit� voi heitt�� huoletta vaikka omaan ryhm��n! Hiplailee vy�lt��n ja repustaan tusinan verran eri esineit� yht�aikaa.

Gilin Gaarm: K��pi� rautavuorilta. Tuli J�rvikaupunkiin etsim��n seuralaisia matkalleen kohti yst�v�ns� kotia, joka sijaitsi jossain Varjovuorilla. Olipa h�nell� jopa karttakin mukana, jonka avulla perillep��sy on varmasti helppoa ja vaivatonta. Lohik��rmeiden suosikkikohde. Ja kaikkein muidenkin. Lonkat ja selk�ranka menev�t herk�sti rikki. "Saatanan kakarat painukaa muualle!"

D�nen Faroth: Harmaahaltia Synkmets�st�. Henkil�kohtaisista syist� etsiytyi J�rvikaupunkiin, tavoitteenaan p��st� Varjovuorille. Tykk�� ampua jousella, ja tuntee haltioiden historiaa melko hyvin. V�itteli Scathan kanssa ja selvisi hengiss� siit�. Haluaa tunkea haltiakorvansa joka paikkaan, painaa jokaista nappia ja v��nt�� jokaista vipua.

Brad Northrod: Sivistynyt (?) ylh�is�luokan edustaja. J�rvikaupungin kauppakillan johtajan poika, jonka pit�isi p��st� is�ns� mielest� n�kem��n maailmaa, mutta turvallisesti kuitenkin. Selke�sti is�n mielipidett� ei ole noteerattu. Arvailuloitsuun luotetaan sokeasti.

Paldamir: Mets�l�is-pohjalainen Hyvyyden soturi. Varsin p�tev� heiluttelemaan miekkaa ja p�rj�� taistelussa isompiakin otuksia vastaan. Osaa my�s parantaa pieni� vammoja. Olisi kovasti halunnut j��d� taistelemaan lohik��rmeen kanssa, vai oliko se pelk�st��n miekan tahto... Ei onnistunut ly�m��n ket��n selk��n vaikka kuinka olisi tehnyt mieli.

Trahald: Torpparihobitti, joka my�s osaa hieman tiedustella. Teht�v�n� on oppia Johtajuutta Isoilta Ihmisilt�. Sai Suuren Sormuksen, mutta menetti sen yht� nopeasti. L�ysi vihdoin ryhm�n - tai oikeastaan sen yhden ainoan henkil�n joka h�nen tuntemastaan ryhm�st� oli j�ljell�.

Galadhen: Verrattaen nuori salohaltia, jonka suurin mielenkiinnon kohde on kasveissa. H�n onkin kasvitieteilij�. Mukana matkassa kulkee ikioma koira. Thranduil l�hetti Galadhenin ryhm�n mukaan, ett� saisi joskus joitain tietoja itselleenkin. Kukaan ei viel� tied�, miksi Thranduil luottaa Galadheniin. Ehk� se selvi�� matkan varrella, ehk� ei.

Celequar (NPC): Nuori haltiataistelija, joka tuntee mets�n tiet ja tavat. Tehokas jousiampuja. Haluaa selvitt�� sisarensa katoamisen perin pohjin, joskaan asialla ei ole en�� niin kiire. Tykk�� k�ytell� artifaktikeih�st��n, ja on jopa opetellut heitt�m��n sit�.

Takaisin kotikonnuille?

Ryhm� oli siirtynyt takaisin kotiseuduilleen: Keski-Maahan. Tai ainakin paljon l�hemm�ksi kotiseutujaan. Tosin ilmasto oli kummallisen l�mmin ja paikka oli kaikille t�ysin tuntematon. Tasangolle n�kyi kaksi vuoristojonoa ja leve� joki. Dil-Vilya tarkisti t�hdist�, ett� todella oltiin Keski-Maassa ja miss� suunnassa pohjoinen oli, mutta se ei kovin paljoa auttanut nykyisen sijainnin m��rityksess�. Muutaman tunnin lep��misen j�lkeen aamu valkeni ja ryhm� l�hti jokea kohti. Joki oli muutaman virstan leve� ja sen rannalla kulki kivetty hyvin hoidettu tie. Hetken aikaa arvottiin l�hdett�isiink� joen yl�juoksulle pohjoista kohti vai joen alajuoksulle. Matkaa jatkettiin yl�juoksulle ja iltap�iv�n puolella saavuttiinkin ensimm�iseen kyl��n. Se ei ollut iso, vain muutamia rakennuksia peltojen keskell�, mutta t��lt� saataisiin ainakin viimein tiet�� miss� p�in Keski-Maata ryhm� t�ll� hetkell� oleskeli.

Maanviljelij�t puhuivat westronia, joten yhteisymm�rrykseen p��stiin nopeasti. Ryhm�n selityksi� siit�, ett� olivat hieman eksyneet ei tunnuttu uskottavan, mutta heille kerrottiin kuitenkin, ett� joki on Anduin ja t�ll� hetkell� he ovat Etel�isess� Ithilieniss�. Kuultuaan ett� vuosi oli 1652 ryhm� korjasi kertomustaa sanomalla, ett� ovat olleet jo pitk��n hieman eksyksiss�. Maanviljelij�t neuvoivat menem��n hieman pohjoisempana olevaan Bar-En-Tinnenin kyl��n, sill� etel�ss� olisi vain Pelargirin kaupunki joka nyt oli kauppasaarrossa, eik� sinne kannattaisi menn�. Kauppasaarron syist� maanviljelij�t eiv�t sen enemp�� tienneet. Ryhm� jatkoikin pohjoista kohti ja saapui Bar-En-Tinneniin seuraavana p�iv�n�.

Ensimm�iseksi tietenkin mentiin kyl�n parhaimpaan (ja ainoaan) majataloon ja tilattiin ruokaa, juomaa ja huoneet. Kenell�k��n ei en�� tuntunut olevan kiire minnek��n, sill� kaikki erilaiset teht�v�t joita ryhm�ll� oli ennen Varjomaailmaan menoa ollut olivat jo 10 vuotta my�h�ss�, joten muutama p�iv� tai viikko lis�� ei en�� voinut haitata. Pari er�st� t�llaista merkitt�v�� asiaa, jotka olivat nyt auttamattomasti my�h�ss�, olivat Dimmun noin 9-vuotias (selv�sti �p�r�)lapsi ja h�nen Dimmua noin 9 vuotta vanhempi �iti, Or-Sarnin tilanne, Celebannonin suhtautuminen petturiryhm��n, joka vei Camthalionilta viimeisenkin pojan, ja samalla Celequaria painava sisaren mets�stys. Lis�ksi viel� Gandalfin antama Operaatio Harhalinna oli hieman aikataulusta j�ljess�. D�neni� ja Galadheni� huoletti hieman Thranduilin suhtautuminen siihen, ettei ollut kuullut heist� mit��n. Vaan eip� siin� mit��n. Pian fiilis oli "p��st��np�h�n aloittamaan puhtaalta p�yd�lt�" -tyylinen.

Iltap�iv�st� ryhm�l�iset yrittiv�t ostaa kaupungista erilaisia maagisia esineit�, mutta pettyiv�t pahan kerran, koska niit� ei l�ytynyt ensimm�ist�k��n. Toisaalta t�m�n ei olisi pit�nyt yll�tt�� ket��n, sill� harvoissa noin 600 asukasta k�sitt�v�ss� kaupungissa asusti alkemisti. Sen sijaan kaupunkilaiset vakuuttivat, ett� Minas Ithilist� ja Minas Anorista l�ytyisi varmasti taikaesineit�. Hallitsijoilta ja ylh�isten sukujen j�senilt� ainakin!

Ghostbusters!

Illan aikana kerrottiin ryhm�n urot�ist� vierailla mailla ja kyseltiin kuulumisia l�hialueilta. Saatiinkin selville, ett� r��t�lin poika v�itti n�hneens� aaveen Anduinilla pari viikkoa sitten ollessaan y�ll� ulkona. Dimmun mielenkiinto her�si heti ja seuraavana p�iv�n� osa ryhm�st� meni Dimmun mukana r��t�lin poikaa tapaamaan, vaikkei kyl�l�iset miehenalun juttuja uskoneetkaan. Aave oli ollut aivan kyl�n vieress� muutaman sadan metrin p��ss�. Nopean palaverin j�lkeen ryhm� p��tti menn� listim��n kyseisen aaveen. Eih�n sellaisista voisi olla vastusta isolle ryhm�lle, tosin aave ei ollut n�ytt�ytynyt sen j�lkeen, joten sen l�yt�minen voisi olla ongelma. P��tettiin p�ivyst�� joen rannassa y�ll� ja toivoa, ett� aave tulee esiin. Meni y� ja toinenkin laihoin tuloksin. Kolmantena y�n� alkoi sataa kaatamalla, joten p��teltiin ettei edes aaveet tule t�llaisella koiranilmalla ulos koloistaan ja palattiin majataloon.

Aamulla v�synyt ryhm� her�si alakerrasta kuuluneeseen kirkaisuun. S�nn�tty��n alas he n�kiv�t kahden majatalon ty�ntekij�n kantavan haavoittunutta miest� sis�lle. Miest� oli ammuttu varsijousella ja h�n oli tajuton. H�net oli l�ydetty oven l�helt� makaamasta. Urho paransikin miehen tuota pikaa, mutta h�n oli kokemuksista sen verran j�rkyttynyt, ettei puhunut mit��n useaan tuntiin. Iltap�iv�st� mies pystyi kuitenkin kertomaan tapahtumista, joiden seurauksena oli kyl��n joutunut:

"Nimeni on Parigan ja olin ollut �lamlas-nimisess� laivassa t�iss� jo pari kuukautta. Edellisen� p�iv�n� laiva oli l�htenyt kuljettamaan ruokaa ja viini� Minas Anorista Pelargiriin. Kapteenilla tuntui olevan kova kiire p��st� perille, koska aiemmista matkoista poiketen matkattiin my�s y�ll�, eik� edes kaatosade saanut kapteenia muuttamaan mielt��n. Ilmeisesti h�nelle oli maksettu nopeasta toimituksesta huomattava summa. Matka sujui sateesta huolimatta, kunnes yht�kki� suoraan edess�, hyvin l�hell� n�kyi kirkas valo. Miehist� luuli valoa majakaksi ja v�isti, mutta samassa laiva ajoi karille. Laiva oli joutunut joen it�rannalle ja oli tiukasti pohjassa kiinni. Oli selv��, ettei y�n aikana laivaa saataisi en�� liikkeelle. Jonkin ajan kuluttua tilanteen rauhoituttua meid�n kimppuun hy�k�ttiin. Laivan etukannelle oli kiivennyt joku ja samalla kun h�n ampui kapteenin varsijousellaan tuli rannan metsik�st� lis�� miehi�. Min� pelastauduin hypp��m�ll� Anduiniin ja antamalla virran vied�, kunnes kyl�n valot tulivat n�kyviin. He ehtiv�t kuitenkin ampua minua, mutta onneksi osuma ei ollut kovin hyv�."

Ryhm� p��tti menn� yl�juoksulle katsastamaan tilannetta ja sai kaupunginvartiostosta edustuksen mukaan. Muutaman virstan j�lkeen rannasta l�ytyikin palaneen laivan j��nteet. Paikalla n�kyi j�lki� piilopaikasta metsik�ss� ja hy�kk��jien j�lki�. Hy�kk��j�t olivat tulleet paikalle veneell� ja kiert�neet rannan kautta karille ajaneen veneen luokse. Takaisinp�in palaneelta laivalta ei j�lki� mennyt, joten hy�kk��jill� oli ollut laiva k�yt�ss�. Hy�kk�ys n�ytti hyvin suunnitellulta, joten p��teltiin etteiv�t rosvot kovin helposti sulattaisi yht� tapauksen silminn�kij��, vaan todenn�k�isesti jossain vaiheessa yritt�isiv�t tappaa h�net. My�skin kertomus valosta keskell� Anduinia oli hyvin mielenkiintoinen. Sellainen laiva, jossa on kyseinen valonheitin olisi helppo tunnistaa. Hylyn tutkimisen j�lkeen ryhm� palasi takaisin kyl��n. T�ll� kertaa oltiin valppaampia ja osa ryhm�st� j�i vartioimaan Parigania, kun osa meni kyselem��n kyl�n sep�lt�, laivanrakentajalta ja satamamestarilta olivatko he kuulleet laivasta, jossa oli voimakas lyhty. Kukaan heist� ei kuitenkaan tiennyt asiasta mit��n.

Banditbusters!

Vartiossa olleella osalla oli puolestaan parempi onni. Brad huomasi, ett� yksi majatalon asiakkaista kiinnitti erityist� huomiota Pariganiin. Dimmu ja Brad p��ttiv�t l�hte� seuraamaan h�nt� ja katsomaan minne h�n menisi. Ennen puoltay�t� h�n l�htikin kahden muun kanssa majatalosta ja he saivat kaksi n�kym�t�nt� seuraajaa. Ensin kolmikko meni Anduiniin laskevan virran yl�juoksun suuntaan, kunnes tulivat pohjoiseen menev�lle tielle, jossa heill� oli hevoset. Niill� matkaa jatkettiin viel� tunnin verran, jonka j�lkeen k��nnyttiin sivuun pienelle maatilalle. Miehet meniv�t p��rakennukseen sis�lle ja Dimmukin onnistui p��sem��n sinne. Siell� h�n kuuli miesten raportin ryhm�n johtajalle. Miehet eiv�t olleet voineet hoidella Parigania, koska h�nest� oli pidetty liian tarkasti huolta. He p��ttiv�t yritt�� seuraavana iltana uudestaan.

T�ll� v�lin Brad oli saanut p��h�ns� tutkia ulkorakennusta ja oli jo hyv�� vauhtia tiirikoimassa ovea auki. Lukosta selvitty��n h�n ei kuitenkaan muistanut tarkistaa l�ytyisik� ovesta ansoja, vaan varovasti avasi oven, jolloin sis�lt� kuului voimakas kolahdus ja heti per��n yleist� h�lin�� miesten her�tess� h�lyttimen lauettua. Ovessa oli ollut yksinkertainen ansa: lanka, joka kiristyess��n aiheuttaa h�lytyksen.

Yht�kki� sis�lt� kuului h�lytys. Miehet hyp�htiv�t tuvassa pystyyn, repien esiin miekkojaan ja kirveit��n. Sis��n juoksi mies, kertoen, ett� ulkorakennuksen ovi oli aukaistu, mutta ket��n ei oltu n�hty. Ryhm�n pomo patisti kaikki ulos etsim��n mahdollista tunkeutujaa. Sill� hetkell� tuvan nurkassa n�kym�tt�myytens� turvin tapahtumia seurannut Dimmu p��tti seurata rosvoja ulos. Ovea ei voinut k�ytt��, joten ainoa hiljainen tapa oli sein�n l�pi (loitsulla, ei kirveell�).

Ulkona oli kymmenisen miest� soihtujen ja aseiden kanssa. Dimmu sadatteli mieless��n. Mit� se Brad oli taas mennyt tekem��n? Onneksi ei ollut j��nyt kiinni, olisi taas joutunut pelastust�ihin. Dimmu p��tti loikata n�kym�tt�myyden turvin metrin korkuisen kiviaidan taakse. Joukkion maagi (maagiksi h�net tunnisti h�nen valoa loistavasta tikaristaan) l�hti toisen miehen kanssa kiert�m��n er�st� suurempaa ulkorakennusta. Samaan aikaan yksi miehist� l�hti maatilalle johtavalle tielle ja kyyristyi tutkimaan j�lki�. Ainakin silt� se n�ytti. Dimmu hymyili itsekseen, ja antoi palaa kaikesta syd�mest��n j�ljelle j��neeseen ryhm��n, kun Maagi oli turvallisesti poistunut n�k�s�lt�.

Ennen kuin loppuryhm� oli selvill� mit� oli tapahtunut, Dimmu oli jo matkalla maagin per��n. Ainoastaan polulle mennyt j�lkien etsij� n�ytti olevan t�ysin tilanteen tasalla, ja ensimm�isen tulipallon r�j�hdetty� t�m� l�hti juoksemaan nopeasti tiet� pitkin Anduinin suuntaan. Taakse vilkaistessaan h�n n�ki, ett� vastustaja oli ottanut varsin pahasti nokkiinsa. Pomon k�si oli palanut pahasti, muttei niin pahasti kuin kahden muun miehen, joilla oli hirvitt�vi� palohaavoja yl�ruumiissa. Viidest� pihalla olleesta miehest� kolme oli taistelukyvytt�mi� ja yksi v�liaikaisesti iskusta lamautunut. Vain yksi pihalla olleista miehist� oli j��nyt tulipallon kantaman ulkopuolelle. T�m� onnekas k�yttikin tilaisuuden hyv�kseen ja otti jalat alleen sen saman tien.

Dimmu k�ytti taikomaansa nopeutta hyv�kseen ja yll�tti maagin apureineen kulman takaa uudella tulipallolla. Samalla maagi n�ki, kuka heit� vastaan taisteli ja alkoi huutamaan "Mustakaapuinen mies! Musta kaap...". ��ni loppui lyhyeen Dimmun tehdess� huudosta lopun tarkalla kirveen iskulla. Pystyss� oli viel� kaksi apuria, jotka turhaan yrittiv�t osua nuoreen arkkimaagiin. Taistelun tuoksinnassa Dimmun huomio karkasi pois olennaisesta, ja poika s�hl�si aseellaan, joutuen puolustuskannalle v�h�ksi aikaa. Vastustajat eiv�t kuitenkaan onnistuneet k�ytt�m��n tilaisuutta hyv�kseen, vaan liittyiv�t pian maagin seuraan.

Brad seurasi mets�st� k�sin taistelua, eik� tuntenut tarvetta menn� apuun, vaikka Dimmu ei v�lill� n�ytt�nyt taistelevan ollenkaan. Lopuksi Dimmu juoksi karkuun linkkaavan pomon kiinni ja sitoi t�m�n haavat. T�ll� v�lin muutama rosvojoukkion mies p��si karkuun, osa pahasti loukkaantuneena. Taistelu oli kest�nyt h�din tuskin minuuttiakaan.

Brad tutki rakennuksen, jota maagi oli l�htenyt kiert�m��n. Sis�lt� l�ytyi kuivatelakka ja pienehk� vene, mink� kokassa oli erikoinen mekanismi: siihen saattoi asentaa vaivattomasti telakan nurkassa olevan ison lyhdyn. T�m�n j�lkeen Brad kuulusteli pomoa, joka luhistui tiukkien kysymysten ja uhkailujen edess� t�ysin. Musertunut rosvo kertoi olevansa jokirosvojen p��llikk� ja toimittavansa yhdelle kaupungin valtuutetulle viinia ja yrttej�. Valtuutettu vihjasi hyvist� ry�st�kohteista aika-ajoin, ja hoiti ry�stetyn tavaran j�lleenmyynnist�. Dimmu ja Brad sopivat, ett� Brad juoksisi kaupunkiin ja Dimmu teleportoisi itsens� ja vangin huoneeseensa hotelliin.

Kaupunkiin p��sty��n Dimmu her�tti sen osan porukasta, jonka l�ysi (D�nen ja Dil-Vilya olivat n�kym�tt�m�n� vartioimassa Parigania) ja he meniv�t kaupunginvartiostoon Boranasin juttusille. H�n oli ollut ryhm�n mukana tarkistamassa laivan kohtaloa Anduinin yl�juoksulla. H�n ei kuitenkaan ollut tyytyv�inen y�llisest� her�tyksest�, mutta kuunteli ryhm�n kertomuksen jokirosvoista tarkkaan. Tutkinnan ajaksi h�n olisi halunnut pid�tt�� koko ryhm�n, mutta t�m� ei saanut kovin positiivista vastaanottoa ryhm�n keskuudessa. Lopulta p��dyttiin kompromissiin, ett� ryhm� oleskelee yhdess� parakissa vartioituna kunnes asia on saatu selvitetty�.

Partio l�hetettiin tarkastamaan maatilaa ja kaupunginvaltuutettu Tharadoc haettiin sopivalla tekosyyll� parakeille, sill� eiv�th�n vartijat voineet noin vain menn� pid�tt�m��n kaupungin korkea-arvoisia henkil�it�. Parin tunnin p��st� partio palasi maatilalta ja vahvisti ryhm�n kertomuksen. Seuraavana ongelmana olikin saada kaupunginvaltuutettua vastaan jonkinlaisia todisteita, eih�n ryhm�n saama tunnustus jokirosvolta pelk�st��n riitt�isi. Boranas suostui lopulta l�hett�m��n partion tutkimaan Tharadocin taloa ja viem��n h�nen perheens� ja palvelusv�kens� parakeille "turvaan", kun samaan aikaan p��sti ryhm�n haltiat menem��n. Haltioilla olisi tarkoituksena hiippailla n�kym�tt�m�n� taloon sis�lle ja tutkia se hieman perusteellisemmin sen j�lkeen kun vartijat ovat poistuneet. T�ll� v�lin Brad p��si jututtamaan sopivan tekosyyn nojalla Tharadocia, josko h�nelt� lipsahtaisi jotain asiaan liittyv��. Bradin yritys j�i tosin aika laihaksi.

Haltiat hiippailivat vartioiden per�ss� sis�lle Tharadocin taloon ja j�iv�t sein�n vierelle odottamaan vartioiden poistumista. Sen j�lkeen seurasikin ankara etsiminen ja l�ytyih�n keitti�st� salaluukku, jota vartijat eiv�t olleet huomanneet. Salaluukussa oli ansakin, mutta D�nen purki sen ammattitaitoisesti. Salaluukku johti portaita pitkin kellariin, joka oli lukittu ovella. T�ss� ovessa oli wardi ja se oli lukossa. Ansaa ovesta ei kuitenkaan l�ytynyt, joten se tiirikoitiin auki. Kellari olikin sitten pieni komero, jossa oli pari arkkua ja tynnyreit�. Monissa tynnyreiss� oli viini� ja yhdess� oli jonkinlaisia yrttej�. Arkuista toisessa oli hopearahoja ja toisessa kultarahoja. Kellarissa ei kuitenkaan ollut mit��n kovin rikolliseen toimintaan viittaavia todisteita, vaikka raham��r� oli suuri ei sen perusteella voinut tehd� kovin isoja johtop��t�ksi�. Viini voisi aiheuttaa pient� p��nvaivaa Tharadocille, mutta eik�h�n h�n senkin voisi jotenkin selitt��. Yrtit olivat ainoita, jotka saattaisivat olla ratkaisevia todisteita, sill� niit� oli viinin lis�ksi ollut laivassa jokirosvojen p��llik�n mukaan. Haltiat j�ttiv�t salaoven riitt�v�n n�kyv�sti esille ja Dil-Vilya lenteli takaisin parakeille kertomaan l�yd�ksest� Boranasille. Muut joutuisivat odottamaan oven avaamista, sill� vartioita oli viel� talon ulkopuolella ja oven avaaminen huomattaisiin varmasti. Samalla kun Dil-Vilya oli viel� matkalla parakeille tuli kaikille ik�v� tunne, kuin jotain pahaa olisi l�hist�ll�. Eik� tunne h�vinnyt pitk��n aikaan.

Boranas k�vikin tarkistamassa salahuoneen ja toi mukanaan yrttitynnyrin ryhm�lle tunnistettavaksi. Dimmu tunnistikin yrtit ja Brad tunnisti myrkyt ja huumeet, joita olikin suurin piirtein puolet tynnyrin sis�ll�st�. Boranasille t�m� riittikin, sill� myrkkyjen ja huumeiden hallussapidosta ei edes kaupunginvaltuutettu selvinnyt pelk�ll� puhumisella, joten tapaus oli melko pitk�lle ratkennut. Ryhm� palasikin takaisin majataloon nukkumaan, sill� y�unet olivat sin� y�n� j��neet yll�tt�v�n lyhyiksi.

Seuraavana p�iv�n� oli majataloon ilmestynyt syv�sti j�rkyttynyt mies. Ryhm� oli selv�sti kiinnostunut kaikesta alueella tapahtuvasta ja halusi toimintaa, joten miehelt� mentiin kyselem��n kuulumisia. T�m� v�ittikin n�hneens� aaveen. Tuoreempi havainto kiinnostikin paljon enemm�n kuin ties kuinka vanha joella n�hty ja siirryttiinkin suoraan utelemaan tarkempia tietoja paikasta. Tapahtumapaikkana oli miehen asunto, vain noin tunnin matkan p��ss� kaupungista. Aave puolestaan oli eri kuin viimeksi, sill� nyt havaitulla oli miehen kertomuksen mukaan keltaiset silm�t, kun aiemmalla oli punaiset. Matkaan l�hdettiinkin v�litt�m�sti.

Lyhyen matkanteon j�lkeen saavuttiinkin pienehk�lle m�kille. M�kille johtavan polun varressa pienen puskan k�tk�iss� oli ruumis. Ruumiilta olivat silm�t, suu ja nen� palaneet, eik� kukaan oikein tiennyt mik� t�llaisen kamalan tavan kuolla on aiheuttanut. No ryhm� jatkoi matkaa l�hell� olevalle m�kille vain huomatakseen, ett� joku taikoi aluevaikutteisen taian l�hekk�in kulkevan ryhm�n p��lle. Aavehan siell� oli keskell� p�iv�� l�j�ytt�nyt vacuumin ryhm�n p��lle. Se ei tosin saanut muuta aikaiseksi kuin Galadhenin kuoleman, aaveen n�keminen puolestaan sai puolet porukasta juoksemaan karkuun. T�m�k��n ei tosinvaikuttanut juurikaan porukan taistelukykyyn, kun pakenevat eiv�t kuitenkaan olisi saaneet taistelussa mit��n aikaiseksi. Viimeinen niitti oli lopulta se, ett� aave muuttui takaisin n�kym�tt�m�ksi n. 2 sekuntia ilmestymisens� j�lkeen, joka teki taistelusta kohtalaisen haastavaa lopuille. Noh, karkuun juokseminen on v�lill� aivan kivaa, joten porukka kokoontui turvallisen matkan p��ss� uudelleen miettim��n tilannetta.

Asialle ei oikein ollut teht�viss� mit��n (varsinkaan kun monet tunnistivat aaveen ammatiksi sorcerer ja tason arveltiin olevan aika korkea vacuumin koosta p��tellen) joten palattiin takaisin kaupunkiin pit�m��n Galadhenille kunnolliset hautajaiset. S�� oli illan mittaan muuttunut. Ryhm� palasi hiljaiseen kaupunkiin. Siell� t��ll� vastaan ajelehti sumulauttoja ja s�� oli muuttunut koleaksi. Kaupunkilaiset olivat sulkeneet tiiviisti ovet ja ikkunat, sill� edellisen� p�iv�n� ilmaantunut painostava tunne oli p�iv�n mittaan vain kasvanut ja lis�ksi oli tullut viel� kylm�nkostea sumu. Laskevaa aurinkoa ei sumun l�pi en�� pystynyt erottamaan. Y�n ajaksi kaupungin vartiosto pyysi ryhm�� avustamaan vartioimisessa, sill� ryhm�n haltiat olivat ainoita, jotka n�kiv�t pime�ss� ja t�llaisena y�n� kaupungin tavallista tarkempi vartiointi tuntui kaikkien mielest� hyv�lt� idealta.

Y�n aikana silloin t�ll�in n�kyi sumun seassa susien hahmoja. Sudet pysytteliv�t kuitenkin viel� kaukana kaupunginmuurista. P�iv�n valjettua ne h�visiv�t jonnekin, luultavasti sy�m��n l�hitalojen asukkaita aamupalaksi sill� olihan alue kohtalaisen tihe��n asuttua ja maatiloja oli paljon. P�iv�n mittaan sumu vain tiheni, eik� aurinko en�� paistanut kylm�n sumusein�m�n l�vitse kuin vaivoin. Joistakin puista tippui lehti� vaikka oli aikainen kev�t. S�� ei vaikuttanut suotuisalta matkaamisen kannalta, joten ryhm� p��tti j��d� auttamaan kaupunginvartiostoa vartioinnissa viel� v�h�n aikaa. Y�ll� sudet tulivat rohkeampina takaisin ja k�viv�t huomattavasti l�hemp�n� muuria. Nyt n�htiin, ett� ne olivat suurempia kuin tavalliset sudet ja niit� oli ainakin kymmenen. My�sk��n seuraava p�iv� ei tuonut muutosta pahaenteiseen s��h�n.

P�iv�ll� koko ryhm�n ollessa vartiossa nelj��n osaan jaettuna eri puolilla kaupungin muuria samainen aave, joka oli m�kill� n�hty hy�kk�si. Se taikoi taas vacuumin ja teki muuriin ison aukon ennen h�vi�mist��n, muttei saanut mit��n muuta aikaiseksi. Ryhm�k��n ei saanut aaveeseen yht��n osumaa. Aukko tukittiin kaupunkilaisten toimesta kohtalaisen nopeasti, kunhan he ensin toipuivat aaveen n�kemisen aiheuttamasta pelosta. Tilanteen rauhoituttua Brad l�hti hakemaan nuoliaan takaisin, sill� maagisia nuolia oli hyvin v�h�n eiv�tk� tavalliset vaikuttaneet aaveisiin. Kun Brad oli 15 m p��ss� muurista ilmestyi aave j�lleen ja taikoi jotain. Brad kaatuikin maahan, mutta muu porukka oli ollut muurilla valmiina ja he saivat yritt�� osua aaveeseen. T�ll� kertaa aave j�i taistelemaan ja Dimmu p��si taikomaan tuliseini� ja p��sip� Paldamir juoksemaan aaveen viereenkin ly�m��n miekallaan.

Aaveen saavutukset taistelussa j�iv�t kohtalaisen pieniksi ja ryhm� p�rj�si vain v�h�n paremmin. Saatiin aaveeseen muutaman osumakin, mutta ei se est�nyt sit� katoamasta j�lleen. Sudetkin ilmestyiv�t sumusta my�h�ss� vain huomatakseen, ett� taistelu oli jo ohi. Taistelun j�lkeen sumu alkoi ohenemaan ja muutenkin vaikutti silt�, ett� aavetta ei en�� kaupunki kiinnostaisi. (On se kumma, ettei yli 20 tason ep�kuollut sorcerer reilusti yli sadan puolustus bonuksella saa mit��n vakavaa aikaiseksi 14 hukan avustuksella. Ehk� GM:n t�ytyisi opetella pelaamaan paremmin tai olla laittamatta tuollaisia vihollisia, jotka oikein pelattuna tappaa koko ryhm�n ja pari keskikokoista kaupunkia mennen tullen.) (Niin kai. Mutta, koska sit� ei kiinnostanut tappaa koko porukkaa tai kyl��, vaan er��t tietyt hahmot porukasta ja "sy�d�" ne. Kun n�iden vangitseminen kaupungista tuntui olevan hankalaa, se p��tti vet�yty�. :) Lis�ksi noiden parin p�iv�n j�lkeen se jo kuulikin Herransa kutsun... -GM huom.)

Illan ryhm� viettikin h�rppien olutta ja auringonlaskua ihaillen. Seuraavan aamuna matka jatkui kohti Minas Ithili�, sill� kaupungissa oltiin jo oltu riitt�v�n kauan ja kaupunkilaisetkin alkoivat tulla ep�ilev�isiksi ryhm�n tavoitteista. Onhan se kummallista, kun muukalaisporukan saavuttua alkaa kaupungissa heti tapahtua. Ep�iltiinp� ryhm�ll�kin olevan jokin osuus omituisiin tapahtumiin. Helpotus oli molemmin puolin suuri, kun kovaonninen kaupunki j�i taakse. Matkan varrella olevaan kaupunkiin p��stiinkin ilman ongelmia parin p�iv�n taivaltamisella. Majatalossa oli yll�tt�en my�s kauppakaravaani viett�m�ss� y�t�, tai mit� siit� oli j�ljell� �rkkien hy�kk�yksen j�lkeen. He olivat saapuneet kaupunkiin jo pari p�iv�� aikaisemmin ja olivat piakkoin l�hd�ss� eteenp�in. He kertoivatkin paikan, jossa heid�n kimppuunsa oli hy�k�tty. Ryhm� p��tti menn� tarkistamaan paikan, sill� se ei juurikaan aiheuttaisi lis�matkaa ja saattaisi tuoda vaihtelua tyls��n matkantekoon. �rkkien v�ijytykset syv�ll� rauhallisessa Ithilieniss� olivat harvinaisia, mutta Bar-En-Tinnenin tapahtumien j�lkeen t�m�k��n ei tuntunut en�� mitenk��n omituiselta.

Seuraavan p�iv�n iltana p��stiinkin �rkkien v�ijytyspaikalle, mutta siell� ei mit��n ihmeellist� n�kynyt. J�ljet johtivat vuorille, mutta olivat niin vanhat ettei ryhm� pystyisi niit� pitk��n seuraamaan. Matkaa jatkettiinkin kohti Minas Ithili�, joka saatiinkin n�kyviin muutaman p�iv�n marssimisen j�lkeen.

Jatkuu seuraavassa osassa!!!

Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen Tuukka Kotiranta ja Jukka Tanninen