T�m� Legendaarinen, �llistytt�v�, Tosi Sankareiden �ks�nkertomus (L�TS� (tm)) sai alkunsa Esgarothista 11.7. Er�n vuonna 1640 Kolmatta Aikaa.

L�TS�:n (tm) Sankarit:

Bein Lavanmellon: Sindahaltia joka kulkee pitkin maita ja mantuja Arphen -sutensa kanssa. Omi Mithkarakin. Osaa rauhoitella el�imi� tehokkaasti.

Durthang: Mets�miesnuorimies, joka l�ytyi tajuttomana. Yst�vien kesken Dimmu. "Se syd�n oli kauheen evil, mutta m� onnistuin hallitsemaan sit�". Osaa taikoa Firewalleja, ja sittemmin on my�s erilaiset boltit lent�neet. Tuliset pallot ovat my�skin saaneet suuren suosion.

Valkokarhu: Nuori mies kaukaa pohjoisesta. Haluaa penkoa jokaisen repun ja n�ytell� t�hte��n kaikille. Alkaa oppia 'Etel�n miesten' tavoille.

Eioo: Urbaani mets�l�inen, jolla on teht�v�. Tai useita. Ei h�n itsekk��n muista. "Onko sulla teht�v�?" - "Eioo!". "Miks toi susi nuolee mun naamaa?"

Gandaluk: Bruenorin pikkuveli, joka tuli etsim��n velje��n. Madolle pit�isi p��st� kostamaan. Siell�h�n olisi loottiakin.

Nardhol: Ylpe�, �rsytt�v�, halveksiva Noldo. Todellista johtaja-ainesta. Pystyy halveksimaan jopa Prinsessoja.

Aldamir: D�nadantankki. K�yttelee kahden k�den miekkaa yhdell� k�dell�. Pukeutuu kokovartaloketjupanssariin. Vihaa �rkkej�.

Aican�ro (NPC): L�hes kaksimetrinen mies. Syv�n sininen ja puhtaan valkoinen ovat lempiv�rit. K�yttelee leve�� miekkaa, pitk�� jousta ja Saita. Eioon lapsuuden ajan yst�v�.

Huima takaa-ajo

Muut j�ttiv�t k��pi�n juomaan ja Eioon nukkumaan ja meniv�t itse laivalle odottelemaan. Daelhaelin ilmoitti j��v�ns� retkelt� pois ja h�net tavoittaisi hotelli Kultaisesta Joutsenesta. Kapteenikin ilmestyi laivalle ihmeen selv�n oloisena, eik� kulunut pitk��nk��n, ennenkuin muukin miehist� ilmaantui paikalle. Kuului pient� nurinaa, mutta nopeasti (Aldamirin ja muidenkin auttaessa) lasti saatiin purettua y�n pimeydess�. Kapteeni tosin oli suunnitellut ett� lasti purettaisiin vasta huomenna, mutta t�llaisen erikoistilanteen kohdalla h�n teki poikkeuksen.

Seuraava �iseen laivamatkaan liittyv� pulma oli rannikon tarkkailu. Miehist�st� kukaan ei oikein n�hnyt pime�ss�, joten Nardhol sek� Bein suostuivat tarkkailemaan rannikon et�isyytt� laivasta. N�in p��stiin purjehtimaan y�ll�kin. Y�llinnen vauhti ei tosin p��t� huimannut, mutta eteenp�in kuitenkin p��stiin. Toiset meniv�t valitsemaan itselleen mieleisens� hytit ja rupesivat tekem��n kuka mit�kin.

Kolmantena purjehdusp�iv�n� (matkalla oli ollut tyls��, joskin aallokko oli koko ajan k�ynyt hieman tavallista korkeammalla, noin 70 sentti� korkeita vaahtop�it�) saatiin n�kyviin er�s torni. Joku muisti sen Minas Falathiksi. Hetken p��st� Aldamir sattui huomaamaan pienen veneen, jota oli yritetty k�tke� tornin kohdalla sijaitsevien pienien luotojen taakse. Kuvauksen perusteella se olisi voinut sopia kidnappaajien veneeksi.

K�ynnistettiin Suuret Neuvottelut. Aican�ro muisti kuulleensa juopuneelta merimiehelt� jotain jostain salaisesta luolasta. Loppujen lopuksi idea ryhm�n jakamisesta kahteen osaan (toinen maata pitkin, toinen l�htisi tarkistamaan josko luolaa olisi olemassa) hyl�ttiin. Sovittiin, ett� kaikki menisiv�t luolalle, kunhan sen olemassaolosta saatiin ensin varmuus. Kapteeni lupasi koukata hieman l�hemp�� rannikkoa - torni oli noin 300 metrin p��ss� rannikosta, ja veden pinnalta oli noin 70 metrin pystysuora nousu maanpinnalle. N�in ollen alusta ei n�ht�isi tornista k�sin.

Ryhm� soudettiin kolmella soutukerralla pienelle luodolle, joka oli suoraan oletetun kaappaajien veneen kohdalla. Toden totta, luolahan siell� oli. Kapteenin kanssa sovittiin, ett� he seilailisivat edestakaisin kahden p�iv�n ajan aina t�h�n samaan aikaan (jotain 19:00 illalla). Seuraava pulma oli ryhm� siirt�misess� luodolta luolan suuaukolle. Matkaa oli vain viitisentoista metri�, mutta aallokko oli viel� hurjempaa ja ristivirtaukset sek� j��kylm� vesi olisivat koituneet varmasti uimista yritt�vien kohtaloksi. Dimmu auttoi asiaa pienill� loitsuilla, ja Aican�ro laittoi itsens� ja Eioon lent�m��n.

Luolia & Lohik��rmeit� ?

Luola siis todellakin oli olemassa. Lattia oli liukas ja �yri�isten sun muiden merenel�vien peitossa. Luola muuttui hyvin nopeasti keskusluolasta useiden sivuluolien sokkeloksi. Pari kertaa k��pi� vaistosi vaaraa; molemmilla kerroilla viattoman n�k�isest� lammikosta jotka olivat pieniss� kammioissa. Siell� t��ll� oli outoja kivimuodostelmia, ja l�ysip� Aldamir julmetun suuren timanttimuodostelmankin. Dimmu tarjoutui selitt�m��n, ett� kyseess�h�n oli vain tavallista kristallia. Arkkukin l�ytyi ja Aldamir otti sen kantoonsa. Arkku oli pieni ja sen sis�lt� helisi ja kilisi. Aldamir ovelana miehen� pudotti arkun kertaalleen kovalle kalliolattialle mutta arkku kesti. Muut hieman tuskailivat Aldamirin j�rjenjuoksua - olisihan nyt kaikki potionit yms hajalla.

Aldamir joutui kerran ansakuoppaankin, mist� selvisi varsin pienin naarmuin (ja mahtavin expoin. Ensimm�inen kriittinen, E-C. -GM huom.) ja Gandaluk k�vi tuomassa k�yden h�nelle. Muut kiskoivat D�nadanin yl�s montusta, ja heti per��n k��pi�nkin. K��pi� olisi halunnut j��d� tutkimaan monttua tarkemminkin, mutta suostui sitten tulemaan yl�s muun ryhm�n uhatessa j�tt�� k��pi� monttuun.

K�yt�vi� samoillessaan ryhm� tuli soihtujen valaisemaan varastohuoneeseen, jossa oli jos jonkinn�k�ist� tarviketta: ruokaa, juomaa, hedelmi�, jauhoja, vaatteita, muttei kuitenkaan lankkuja. Ket��n joka olisi sytytt�nyt soihdut / yll�pit�nyt niit� ei n�kynyt. K�yt�v� kuitenkin jatkui kammiosta eteenp�in. Eip� aikaakaan kun saavuttiin nopeasti virtaavan veden ��relle. K�yt�v� kohosi molemmilta puolilta ennen virtaa huomattavasti, ja reunat olivat liukkaat vaikeuttaen vauhdinottoa ja ponnistusta. Joku oli kuitenkin tarkkaavainen ja havaitsi pienet koukut seiniss�, joihin voitaisiin pujottaa k�ysi jonka avulla p��st�isiin yli. N�in tehtiinkin.

Heti kohta per��n, pienen nousun j�lkeen tultiin j�lleen virran ��reen. Gandaluk havaitsi jonkin ison, noin nelimetrisen varjon vilahtavan ohi virrassa. T�ll�kin kohtaa seiniss� oli koukkuja. Kukaan ei tosin halunnut l�hte� ylitt�m��n virtaa. T�m� oli sit�paitsi viel� leve�mpi ylityspaikka kuin edellinen. Dimmu yritti kovasti mietti� mink�lainen eli� voisi olla niin pitk� ja el�� t�llaisessa paikassa, muttei keksinyt mit��n. P��tettiin l�hett�� kaksi tiedustelijaa katsomaan mit� toisella puolella olisi, varsinkin kun k�yt�v� teki tiukan kurvin heti virran j�lkeen. Eioo ja Gandaluk olivat vapaaehtoisia, ja heid�t Dimmu pompautti yli. Kaksikko kiipesi yl�sp�in spiraalimaisesti kaartuvaa k�yt�v�� noin 45 metri� ja tuli k�ysisillalle. He n�kiv�t nyt my�s tornin l�hemp��, mutta katolla ei n�ytt�nyt olevan ket��n. K�ysisillan alapuolella oli vett�, joka solisi hiljalleen. Vesi oli padottu �iti Luonnon puolesta kahteen kivir�ykki��n. T�m�n todettuaan kaksikko palasi takaisin.

Muun ryhm�n osalta virran ylitys tuotti p��nvaivaa. Lopulta yli kuitenkin p��stiin, kiitos ~~Dimmu~~ jonkun taikavoimien ("Mutta min�h�n olen vain puunhakkaaja!" -~~Dimmu~~ Joku huom.) ja n�in matka jatkui. Tultiin siis k�ysisillalle. Silta oli huteran n�k�inen kapistus, jonka keskell� kulki lankkuja koko 15 metrin ylityksen pituudelta, ja kalliosta kallioon oli kiinnitetty k�ydet joista voisi ottaa k�sin tukea. Koska viel� ei ollut t�ysin pime�� vaan h�m�r��, ja koska Dimmu oli hieman uupunut ponnistuksistaan, p��tettiin palata k�yt�v��n levolle. Yl�s j�tettiin kaksi vartijaa ja muut meniv�t alas, kuitenkaan ylitt�m�tt� virtaa.

Her�tys sovittiin noin kello nelj�ksi aamuy�ll�. Haltiat her�ttiv�t ruususen unta nukkuvat seikkailijat. Aamulla h�mmennys oli suuri, kun ryhm� tajusi ettei heill� ollut en�� ljy� lyhtyyn. Kukaan ei tajunnut ottaa sit� mukaan laivalta eik� kell��n ollut sit� repussakaan. Hetken aikaa toisiaan haukuttuaan Aican�ro sytytti k�teens� taskulampun, ja n�in, kuin elefantit per�kk�in marssien (siin� lastenlaulussa - ja yht� ��nekk��sti) ryhm� palasi k�ysisillan ��reen. Kuunsirppi oli olematon, mutta taivas oli muuten kirkas. Ihmiset n�kiv�t noin 20 metri� eteenp�in, haltiat ja k��pi� ja wose enemm�n. N�in l�hdettiin ylitt�m��n siltaa, yksi kerrallaan. K�ysi sidottiin aina ylitt�j�n ymp�rille, niin ettei h�n putoaisi ainakaan veteen. Kalliosein�m��n paiskautuminen olisi jo eri juttu, mutta noh. Aina ei voisi voittaa.

Eioo meni yli ensimm�isen� ja selvisikin perille asti. H�n huomasi seisovansa kivipaadella, joka oli ison huoneen pitkitt�issein�n suuntainen. Kivipaaden toisessa p��ss� olivat portaat alas itse huoneeseen, toisen p�� loppui hieman ennen vesiputousta, joka muodosti huoneen toisen p��dyn. Vastap��t� huonetta lattiatasosta n�ytti l�htev�n leve�t portaat yl�s. Eioo ei halunnut menn� kuitenkaan turvalliselta paadelta mihink��n, vaan odotteli muita. Ylitys sujuikin hyvin aina siihen asti kunnes j�ljell� oli en�� Aican�ro ja Valkokarhu. Noin viisi metri� ennen muita Aican�ro kompastui ja putosi alas. Valkokarhu p��sti k�ydest� irti, koska ei halunnut itse paiskautua mukaan. Aican�ro p��sti huudon, joka loppui molskahdukseen. L�hes heti per��n kuului ylh��lt� tornista h�lytyshuuto.

Eioo kuuli yst�v�ns� ��nen. H�n selitti Dimmulle nopeasti ett� tekisi jotain, sill� Eioo aikoisi pelastaa yst�v�ns�, josta muut eiv�t n�ytt�neet v�litt�v�n yht��n. Dimmu teki taas jotain ja Eioo leijaili hallitusti alas. Gandaluk pudotti k�yden ja iskuhaan alas, sitoen k�yden toisen p��n kiinni sillan tukik�yteen. Eioo l�ysi nopeasti Aican�ron (ja useita kavalia ter�vi� salakareja) veden alta ja onnistui valtavin ponnistuksin kiskomaan t�m�n pinnalle. Viel� vaikeampaa oli saada uitua ilmeisesti tajuton mies kannossa k�ydelle asti, mutta jotenkin Eioo onnistui t�ss�kin. H�n kiinnitti iskuhaan Aican�ron hohtavaan valkoiseen haarniskaan, ja kiipesi itse k�ytt� pitkin yl�s. T�m�n j�lkeen h�n kiskoi yst�v�ns� yl�s.

Muut olivat t�ll� aikaa joutuneet ansaan ja saaneet Beinin tapettua. Bein oli kulkenut ryhm�n k�rjess� kohti huoneen toisella pitkitt�isseinustalla olevia portaita, ja juuri p��stess��n ylimm�lle portaalle h�n ep�onnekseen laukaisi ansan. Seurauksena Beinin vasemman kyljen ja reiden p��lle tippui valtava py�re� kivenlohkare, joka l�hti poukkoilemaan alasp�in portaita. Samaan aikaan sek� portaiden yl�- ett� alap��h�n tipahti jykev� rautaristikko. Kuin ihmeen kaupalla muut onnistuivat v�ist�m��n lohkareen, joka jys�hti alap��n rautaristikkoon. Ristikko ei murtunut, mutta v��ntyi pahoin.

Aldamir k�vi n�ytt�m�ss� voimiaan ja v��nsi yl�p��n ristikkoon itsens� ment�v�n aukon. Muut katselivat hieman h�mm�stynein� ja kehottivat Aldamiria tekem��n saman alap��n ristikollekkin. Se ei kuitenkaan onnistunut, mutta yhdess� k��pi�n ja Eioon kanssa ristikkoon saatiin kulkuv�yl�. Tarkistettiin, ett� Bein todellakin oli kuollut, ja jatkettiin matkaa.

Portaikosta l�htev� kapea k�yt�v� p��ttyi toisiin portaisiin, joiden p��ss� katossa oli luukku, ja sein�ss� vipu. K��pi� mit��n ja ket��n ep�ilem�tt� vet�isi vivusta, jolloin luukku liukui sis��n, ja k��pi�t� kohti heitettiin viisi tikaria. N�ist� yksi raapaisi hieman. K��pi� enn�tti n�hd� soihtujen valaiseman tilan, ja viisi irvistelev�� it�l�ist� luukun ymp�rill�, ennenkuin per��ntyi riitt�v�n v�limatkan taa. Toisaalta k��pi� olisi halunnut j��d� ammuskelemaan raskaalla varsijousellaan, mutta my�s it�l�iset per��ntyiv�t hieman. It�l�iset heittiv�t kuitenkin yhden soihdun luukusta alas.

Puunhakkaajan Poika alkoi tuumiskelemaan asiaa, ja p��tyi lopulta tuhoamaan useita kuutiometrej� kalliota, sek� osan kattoa, jolloin er�s it�l�inen tuli sortuman mukana alas. H�n putosi ilke�sti niskalleen, eik� liikkunut. Kivip�lyn haihduttua samainen Poika manasi Eioon lent�v�ksi ja n�kym�tt�m�ksi. Eioo l�htikin lentelem��n luukusta tiedustelemaan. H�n havaitsi hieman luukusta hieman taaempana yhdeks�n samanlaista it�l�ist� kuin alas tippunut. N�iden keskell� oli laiha nainen, joka esitti ryhm�lle kumealla mies��nell� antautumisen ehtoja. Naisen vieress� oli er�s hieman rumempi it�l�inen, jolla oli takissaan molempien olkavarsien kohdalla jonkinn�k�isi� tunnuksia.

Lopulta nainen l�hti ruman it�l�isen kanssa jonnekkin muualle, ja 9 vartiomiest� per��ntyiv�t luukusta hieman. Eioo palasi alas ja kertoi tulokset. Dimmu taikoi kaikki lent�viksi ja niin he lensiv�t luukusta ulos oviaukon l�pi isoon huoneeseen. Dimmun lattiaan tekem� aukko oli rajoittunut juuri oviaukkoon, niin ettei isoon huoneeseen p��sisi k�yt�v�sti muuten kuin hypp��m��ll� tai lent�en. Muutama it�l�isist� ehti jopa heitt�� tikarinsa ennenkuin ryhm� oli kadonnut sujuvasti isoon huoneeseen. Kun it�l�iset saivat vastaansa viel� pari vasamaa ja nuolta, hekin pakenivat kiireen vilkkaan pois k�yt�v�st� jonnekkin nurkan taakse. Er�s oli hieman haavoittunut. Ison huoneen takasein�ll� oli siistiss� riviss� vankisellej�. Er��st� niist� l�ytyi takkupartainen k��pi�, Turan nimelt��n, ja toisesta melkoisen siev� ja s�p� D�nadanneito. Kukapa muukaan kuin Nardhol Johtaja otti kunnian tuon neidon pelastamisesta. Neito kertoi nimekseen Doleniel, ja h�n oli Romenostin varuskunnan komentajan tyt�r. H�nen is�ns� oli vaikutusvaltainen mies jolta saisi hyv�t lunnaat. Tietenkin Nardhol lupasi tehd� kaikkensa suojellakseen tytt��.

T�ll� v�lill� Dimmu oli paukauttanut tulisen pallon er��seen huoneeseen jossa oli 7 it�l�ist�. Yht� niist� p��stiin jopa kuulustelemaan, mutta Nardholin tarttuessa t�t� hieman kovakouraisemmin, menetti it�l�isparka tajuntansa. Joku k�vi hakemassa lankunp�tk�n kuopan ylle, ja Eioo l�hti n�kym�tt�m�n� tiedustelemaan. H�n huomasikin k�yt�v�n p��ss�, nurkan takana pari it�l�ist� v�ijym�ss�. Eioo hiippaili takaisin, ja muu ryhm� aloitti salavihkaisen l�hestymisen haarniskat ja aseet kilisten. It�l�iset s�nt�siv�t yl�sp�in viev��n portaikkoon. Gandaluk �kk�si toisen n�ist� viel� kykkim�ss� portaikossa, ja ampui nuolen kohti. It�l�isen naama katosi yll�tt�v�n nopeasti n�kyvilt�.

Ambush!

Portaiden yl�p��ss� Eioo ei en�� n�hnyt ket��n. K�yt�v� sen sijaan taas jatkui. Eioo tiedusteli hieman ymp�riins�, ja n�kikin kauempana er��ss� huoneessa muutaman it�l�isen ja n�iden jonkun sortin pomon odottamassa. Muu ryhm� tuli rohkeasti 10 metri� Eioon per�ss�, noin suunnilleen. Sopivalla kohdalla k�yt�v�� Eioon n�kem� lauma purkautui k�yt�v��n hirmuisen kovalla ��nell� m�listen est�en ryhm�n etenemisen. L�hes heti per��n heid�n taakseen ilmestyi samanmoinen ryhm�. Jossain v�liss� Nardhol ly�tiin maahan, ja Doleniel jotenkin katosi. Eioo onnistui tappamaan takaap�in v�ijyksist� it�l�isten komentajan, ja muut olivat helppoa riistaa. Gandaluk mm. ampui kersantin syd�men rikki.

Dolenielkin ilmestyi n�kyville, mutta kukaan ei kysellyt mit��n. Er��st� huoneesta l�ytyi pappi, joka ei tiennyt mist��n mit��n. Niinp� edettiin takassa olevan salaluukun kautta suoraan p��pomon luo. Huoneen ovella oli nelj� nuorta pohjalaispappia k�det lev�ll��n, est�en sis��np��syn. Lis�ksi huoneessa oli er�s toinenkin isompi pomo, joka piteli aaltoter�ist� tikaria Herufaran kurkulla. ~~Dimmu~~ Jostain kumman syyst� tikari alkoi yht��kki� t�rist�, ja Aldarmirin avustuksella tehtiin hentojen pappien rivist��n aukko. Taidettiin niist� pari tappaakkin. Eioo hiipi n�kym�tt�m�n� ison pomon taa ja tappoi t�m�n yhdell� iskulla. Sit� ennen tosin Aldamir ja Valkokarhu olivat menett�neet taistelutahtonsa ja katselivat vain autuaina edess��n riehuvaa taistelua. Lis�ksi Valkokarhu huomasi ettei kuule mit��n.

Tytt� pelastettiin, lootti tutkittiin (eip� juuri mit��n hienoa) ja papeilta kyseltiin kaikenlaista. N�ytti silt� ett� n�m�kin olivat jonkin lumouksen alla, sill� heti kun Iso Pomo oli kuollut, lys�htiv�t n�m�kin maahan p��t��n polvien v�liss� pidellen. Papit eiv�t tienneet mist��n mit��n eiv�tk� osanneet sopivia parannustaikoja, mutta osasivat kertoa Valkokarhun kuuroudesta. Se saattoi olla kirous. Valkokarhu oli tietysti ymm�ll��n tilanteesta, mutta kun Dimmu & muut n�yttiv�t h�nelle merkki� "Kaikki OK!" (Peukalo yl�s ja himohymy naamalla) h�n rauhoittui hieman.

Tajuttomuutensa l�pikin Nardhol n�ki kuinka kaunis Herufara kietoutui Aldamirin kaulaan...

K��pi�sooloilua

Kun kerran mist��n ei l�ytynyt mit��n, p��tettiin menn� alimpaan kerrokseen, l�helle vankisellej� hieman lep�ilem��n. T�t� ennen joku telkesi nerokkaasti papit ja henkiin j��neen it�l�isen yhteen pieneen huoneeseen. K��pi�t kuitenkaan eiv�t halunneet lev�t�, vaan tahtoivat aivan v�ltt�m�tt� l�hte� alas luolia tutkimaan. Valkokarhu tahtoi tulla mukaan, vaikkei kuullutkaan mit��n. Aldamir j�i yl�puolella vahtimaan muiden unta.

K��pi�t & Valkokarhu tajusivat ottaa mukaansa lankkuja ja k�ysi�, onnistuivat ylitt�m��n k�ysisillankin mainiosti, rakensivat lankuista ja k�ysist� pienet sillat virtausten yli, ja n�in p��siv�t pimeisiin luoliin. Soihtu sytytettiin, ja taas kaikki n�kiv�t. Aluksi k�ytiin tutkimassa k��rmek�yt�v��. Gandaluk hiippaili k�yt�v�n l�pi eik� onnistunut her�tt�m��n yhdenk��n k��rmeen huomiota. H�n saapui suureen luolaan, jossa oli useita hyvin varjoisia syvennyksi�. Noissa syvennyksiss� h�n n�ki yhteens� kymmenen Kalmoa, jotka kaikki alkoivat l�hestym��n k��pi�t�. H�n p��tti juosta k��rmek�yt�v�n l�pi muiden luo. K��rmeit� j�lleen pursusi koloista, ja ryhm� per��ntyi takaisin vesiputouksen l�pi isoon huoneeseen.

T�m�n j�lkeen k�ytiin tutkimassa se kohta miss� oli ollut hirmuisen liukasta ja jyrkk� kaistale pieneen vesisyv�nteeseen. Gandaluk muisti ett� oli t�ss� vainonnut vaaraa, joten kukaan ei halunnut l�hte� ylitt�m��n tuota liukasta k�yt�v�np�tk��. Niinp� kierreltiin hieman muualla, odoteltiin ett� vuorovesi laskisi ett� p��st�isiin eteenp�in, kunnes saavuttiin mit��n merkitt�v�� l�yt�m�tt� er��seen pieneen huoneeseen, jossa oli syv�nn�k�inen lammikko, halkaisijaltaan noin 14 metri�. Kukaan ei vaistonnut vaaraa, ja saatiin mahti-idea! K��pi�t per��ntyiv�t siten ett� Valkokarhu n�ki yh� eteens�, ja viimeksimainittu meni sohimaan lammikkoa keih��ll��n.

Ennenkuin kukaan ehti tajuta mit��n, Valkokarhua kohti sy�ksyi keskelt� lammikkoa nelj� valtaisaa lonkeroa. Valkokarhun nopeus ei riitt�nyt alkuunkaan yhdenk��n v�ist�miseen. Kolme lonkeroa sai otteen nuorukaisesta, yksi rinnan ymp�rilt�, yksi jalasta ja yksi lonkasta. Valkokarhun s��litt�v� yritys pist�� otusta keih��ll��n ei onnistunut. K��pi�t sy�ksyiv�t toverinsa avuksi, mutteiv�t saaneet otukseen juuri mink��nlaista vahinkoa. Samassa j�ttil�ism�inen nokantapainen uloke ilmestyi pintaan ja haukkasi Valkokarhua reidest�. K��pi�t jatkoivat otuksen hakkaamista, ja Valkokarhu kadotti tajuntansa. Vaikkei Valkokarhu sit� itse kuullutkaan, my�s h�nen kauhunhuutonsa loppuivat samalla. Nopeasti otus katosi takaisin veden alle vieden Valkokarhun mukanaan. K��pi�t per��ntyiv�t paikalta l�hes yht� nopeasti useita kymmeni� metri� taaksep�in. Silloin Gandaluk muisti, ett� olihan h�n t�ss�kin vainonnut vaaraa, mutta oli sekoittanut paikan! (Mit� t�st� opimme? Merkit��n karttaan ne paikat miss� on vaistottu vaara. -GM Huom.)

K��pi�t olivat hetkisen masentuneita, mutta ajatus mahdollisesta kultasaaliista piristi nopeasti mielt�. Gandaluk muistikin er��n oudon kummun rapujen t�ytt�m�ss� huoneessa. Sinneh�n k��pi�t suuntasivat, ja molemmat k��pi�t tajusivat hetken tutkiskelun j�lkeen ett� kyseess� oli hautakumpu. Rapuja tallaten ja ~~hautaa~~ aarrek�tk�� auki kaivaen he viimein saivatkin n�kyviin lootin, jonka alla joku luuranko makasi. Luurangolla oli p��ss��n kultainen otsapanta, k�siss��n puinen karttu jossa oli mustasta metallista tehty k�densija, pieni s�kki, l�pikuultava sininen sormus, ruosteinen ketjupanssari sek� ruosteinen kilpi. K��pi�t ottivat kaiken mukaansa ja jo Valkokarhun kokonaan unohtaneena poistuivat takaisin muiden luo.

Kaikki her�tettiin, ja puunhakkaajan pojalta kyseltiin mit� esineiss� oli. H�nh�n kertoi, ett� Otsapanta antoi k�ytt�j�lleen jatkuvat Y�n��n, sininen sormus mahdollisti j��h�n liittyvien loitsujen heitt�misen muutaman mahtipisteen verran p�iv�ss�, kilpi ja haarniska olivat arvottomia, ja viimeisimp�n� se, ett� jos puista karttua k�ytti joku muu kuin maagi, ensimm�isest� iskusta k�ytt�j� muuttuisi kiveksi. Jos taas k�ytt�j� olisi maagi, karttu tuhoaisi kaikki kilvet ja haarniskat mihin se osuisi. (Ja TAAS Dimmu onnistuu saamaan erikoisonnistumisen attunointiin... -GM (katkera) Huom.)

Aldamir sai otsapannan, mutta Dimmu varoitti ettei ollut saanut kaikkea esineest� selville, joten Aldamirin ei ehk� kannattaisi laittaa pantaa p��h�ns�. Dimmu otti puisen kartun itselleen, kuten my�s sinisen sormuksen. Eiookin kokeili josko onnistuisi viritt�ytym��n sormuksen kanssa ja onnistuikin siin�. T�m�n j�lkeen kaikki olivat niin uskomattoman uupuneita, ett� p��tettiin lev�t� ennekuin koko ryhm�ll� k�yt�isiin tuhoamassa K��rmeet & Kalmot. Niin joo, k��pi�t muistivat mainita Valkokarhun kohtalon. Joku tajusi kuvauksesta p��tellen ett� kyseinen otus oli Vetten Valvoja, Krakeniksi my�s kutsuttu.

Lep�ilty��n mahtipisteet ja muutaman kestopisteen takaisin p��tettiin l�hte� tutkimaan k��rmek�yt�v�n ja sen p��ss� olevan Kalmohuoneen mysteeri. Joku oli tarpeeksi hyv�muistinen ja k�vi p��st�m�ss� papit & vartiomiehen vapauteen. He saivat ottaa varusteita mukaansa muttei aseita. Kiireesti he pakenivat p��portista, joka my�hemmin tajuttiin sulkeakkin. Kuitenkin, k��rmek�yt�v��n p��stiin ilman ongelmia. Eioo j�i vahtimaan tajuttomia Aican�roa ja Nardholia. Kumpaakaan neidoista ei kiinnostanut k��rmeet p�tk�nk��n vertaa, ja he j�iv�t pommittamaan Eioota kysymyksill� tyyliin "Mit� rotua sin� olet?" -"Emm� vaa ti�" -"Mist� olet kotoisin?" -"Emm� vaa ti�" -"Miksi olet noin lihava ja kalju?" -"Emm� vaa ti�" -"No onko sinulla sitten mit��n tietoa mist��n?" -"Eioo". Muut poistuivat nauruaan pid�tellen.

K��rmeet houkuteltiin taas esille, ja Gandaluk tyhjensi nuoliviinens� ammuskellen kaikenkaikkiaan 14 k��rmett� hengilt�. Dimmu sai tulisen pallonsa alueelle 11 k��rmett�, ja loput katsoivat viisaammaksi luikerrella takaisin kotikoloihin. Kalmot odottivat taas ison kammion varjoisissa kohdissa. Yksi Kalmo saatiin ammuskeltua hengilt� ilman ett� se teki mit��n. Muut yhdeks�n olikin helppoa riistaa, joskin omiinkin saatiin osumia. Erityisesti k��pi�t tuntuivat ottavan iskuja vastaan hieman enemm�nkin. Kalmojen huoneesta ei l�ytynyt mit��n mielenkiintoista, paitsi lattia oli rojun, m�d�ntyneen ruoan ja muunlaisen lian peitossa. Joku havaitsi katossa luukun, jota kautta liat t�nne heitettiin. Samalla kaikkien mieleen v�l�hti, ett� taisi olla se likakaivo t�ss� yl�puolella suoraan, ja ett� Turanilla oli melkoisen hyv� tuuri ettei ollut pudonnut t�nne kun oli hakenut kamojaan takaisin...

Kalvotaistelun uuvuttamina lep�iltiin taas, kunnes p��tettiin palata takaisin laivalle ennenkuin se l�htisi kokonaan pois. Sovittuna aikana kun oltiin sovitussa paikassa, ei t�st�k��n koitunut mit��n ongelmia. Molemmat neidot halusivat omat huoneet, ja sit� vastaan kell��n ei ollut mit��n. Aican�ro ja Nardholkin suvaitsivat laivamatkan aikana tulla tajuihinsa ja saivat kuulla mit� oli tapahtunut. Paluumatka Lestiin sujui ilman kohtaamisia, ja perille p��sty��n Eioo huolehti Aican�ron parantajan luo. Muut kiiruhtivat kiireen vilkkaan sovittuun majataloon palkkiota noutamaan. Parantaja ei pystynyt parantamaan kuin Aican�ron k�rsim�n luuvaurion, eik� edes saanut selville mit� muuta vikaa h�ness� oli.

Daelhaelin l�ytyikin majatalosta. Siskojen j�lleenn�keminen oli liikuttava, ja sen j�lkeen Daelhaelin halusi kuulla kaiken mit� oli tapahtunut. Palkkionkin h�n muisti maksaa, kun asiasta mainittiin. Rahat jaettiin tasan kaikkien kesken. Lis�ksi Daelhaelin & Herufara lupasivat tarjota t�ss� loistomajatalossa illallisen, majoituksen sek� peseytymismahdollisuudet (viimeist� sanoessaan h�n katsoi varsin merkitt�v�sti k��pi�it�). Gandaluk suostuikin pesem��n k�tens� ennen illallisp�yt��n tuloa. Illallisen aikana sankarit esiteltiin ja pidettiin minuutin hiljaisuus kaatuneiden muistolle. Laivan v�kikin oli kutsuttu juhliin ja kapteenin kauaskantava nauru kuului pitkin iltaa. Nardhol tapasi �rtymyksekseen er��n toisenkin Noldon (Nardhol olisi halunnut iske� siskokset itselleen y�seuraksi) jonka kanssa jutellen h�n vietti illan.

Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen GM Mikko Kakkonen.