Tämä Legendaarinen, Ällistyttävä, Tosi Sankareiden Äksönkertomus (LÄTSÄ (tm)) sai alkunsa Esgarothista 11.7. Erûn vuonna 1640 Kolmatta Aikaa.

[Seuraava osa] [Edellinen osa]

LÄTSÄ:n (tm) Sankarit:


Durthang: Metsämiesnuorimies, joka löytyi tajuttomana. Ystävien kesken Dimmu. "Se sydän oli kauheen evil, mutta mä onnistuin hallitsemaan sitä". Osaa taikoa Firewalleja, ja sittemmin on myös erilaiset boltit lentäneet. Tuliset pallot ovat myöskin saaneet suuren suosion. "Tää on Jedimiekka."


Eioo: Urbaani metsäläinen, jolla on tehtävä. Tai useita. Ei hän itsekkään muista. "Onko sulla tehtävä?" - "Eioo!". "Miks toi susi nuolee mun naamaa?" -"Mitä rotua edustat?" -"Emmätiä mikä mä oon!"


Gandaluk: Bruenorin pikkuveli, joka tuli etsimään veljeään. Madolle pitäisi päästä kostamaan. Siellähän olisi loottiakin. Sotavasaran ja varsijousen kanssa osaa tehdä (t)uhoakin.


Nardhol: Ylpeä, ärsyttävä, halveksiva Noldo. Todellista johtaja-ainesta. Pystyy halveksimaan jopa Prinsessoja. On ikuisesti katkera jumalille siitä että meni pitkäksi aikaa tajuttomaksi eikä saanut jutella viehättävien neitojen kanssa.


Aldamir: Dúnadantankki. Käyttelee kahden käden miekkaa yhdellä kädellä. Pukeutuu kokovartaloketjupanssariin. Vihaa örkkejä.


Turan : Likainen kääpiö joka löytyi vankilasta. Ei haise millekkään vaikka onkin likakerroksen peitossa.


Galador: Metsän väreihin puketuva Noldo.


Trahald Onkaloinen: Torpparihobitti, joka myös osaa hieman tiedustella. Tehtävänä on oppia Johtajuutta Isoilta Ihmisiltä.


Aicanáro (NPC): Lähes kaksimetrinen mies. Syvän sininen ja puhtaan valkoinen ovat lempivärit. Käyttelee leveää miekkaa, pitkää jousta ja Saita. Melkein kuoli sukellusyrityksessään. Eioon lapsuuden ajan ystävä.


Breawyn (NPC): Dorwinadanlaispalkkaparantaja. Ei siis soturi ollenkaan. Parantaa ryhmää vaikka ylitason loitsuilla.


Pikkulapsi

Lestissä Nardhol kaupoissa asioidessaan melkein törmäsi erääseen pieneen vesseliin. Vesseli ilmaisi asiakseen Nardholin etsimisen. Hän haluaisi tulla ryhmän mukaan (jonka ilmeisesti näytti tuntevan) tiedustelijaksi. Vesseli esittäytyi Trahold Onkaloiseksi, ja oli hobitti. Nardhol kuunteli hobitin juttuja huvittuneena, mutta muulla ryhmällä ei ollut mitään tiedustelijaa vastaan. Ensi töikseen hobitti pyysi ruokaa ja saikin sitä.

Pohjoiseen meneviä laivoja tiedusteltiin jälleen, mutta aikaisintaan parin viikon päästä saattaisi mennä seuraava. Jotenkin tuntui että aikatauluja ei ollut ollenkaan tai sitten niissä oli pahoja virheitä. Ryhmä piti hetken keskenään ystävällissävyistä neuvotteua, jossa lähestulkoon yksimielisesti päätettiin lähteä tekemään matkaa jalan rannikkoa pitkin. Eräs mies kertoi rannikon olevan peltotasangon ja mäkimaaston sekamelskaa, mutta ihan laidalle ei kannattanut mennä. Se saattaisi sortua. Karttaa ei osattu juurikaan tarkentaa.

Loppujen varusteiden oston jälkeen päästiinkin jo matkaan. Dimmu varoitti ryhmää Eorstanin vuorten monenmoisista olioista. Dimmun tarinan mukaan edellisestä Eorstanin vuoria uhmanneesta ryhmästä oli enää hengissä hän. Vuorilla voitaisiin kohdata jopa lohikäärmeitä. Muut ottivat varoituksen ilmiselvästi vakavasti, lähettivät hobitin kärkeen tiedustelemaan ja alkoivat tekemään matkaa iloisina.

Koko matkan aikana ei kohdattu lohikäärmeitä, epäkuolleita tai siivekkäitä petojakaan. Suurimman vaaran muodosti yksinäinen Glutan (samannäköinen eläin kuin ahma), joka sekään ei hyökännyt kimppuun. Muihin vastaantulijoihin kuului muutama kääpiö (seitsemän, vuorenrinteillä), rastaita, villikoiria ja shakaaleja. Matkalla olleiden parin joen yli päästiin loitsujen avulla. Viidentenä päivänä saavuttiin Scarin kylään, jossa syötiin ja juotiin kunnolla sekä vuokrattiin laiva (!!) miehistöineen. Tarkoituksena olisi mennä kohti pohjoista, noin, tuossa on viisi kultarahaa, ei kysymyksiä. Kapteeni katsoi hetken suu auki mutta rahat kouraan saatuaan sulki sen hyvin nopeasti. Laivakin oli lähtövalmis lähes yhtä nopeasti.

Tornin Tutkiminen

Torni tulikin seuraavana aamuna näkyviin ja jälleen ryhmä soudettiin kallioluodolle, sen jälkeen kun Eioo oli ostanut kaksi lankkua hintaan kultaraha per lankku. Ensiksi päätettiin tutkia tunnelit. Liukkaan kohdan yli päästiin lankkujen avulla, eräs ansa vältettiin ja arkku saatiin haltuun. Arkusta paljastui vedenpitäävään suojaan käärittyä kolme pellavasta tehtyä kaapua, joissa oli mustasta kudoksesta tehtyjä koristeita, sekä luusta tehty tuubi, jonka molemmissa päissä oli vahasinetit. Lähempi tarkastelu osoitti mustan kudoksen olevan mustista hiuksista tehtyä kudosta. Luutuubista paljastui scrolli.

Pitkän aikaa ihmeteltiin että miksi moinen 'aarre' oli suojattu niin tehokkailla ansoilla, koska kaavutkaan eivät ainakaan Dimmun mukaan olleet edes maagisia. Eihän asialle mitään syytä löydetty, paitsi ehkä kenties se että esineet olivat jollekkin muulle arvokkaampia. Jatkettiin eteenpäin varastohuoneeseen, jossa havaittiin että täällähän on käynyt joku. Asiasta enempää piittaamatta päätettiin odottaa pimeää, koska kellään ei ollut halua lähteä ylittämään köysisiltaa päiväsaikaan, jos vaikka vartioita sattuisi olemaan tornin katolla.

Yö (ja pimeä) tuli, eikä yönäköiset nähneet vartijoitakaan. Köysisillan ylitys sujui hyvin jopa Aicanárolta, vaikka välillä vähän tiukkaa tekikin. Onneksi kellään ei ollut kiire mihinkään. Alakerroksista ei löytynyt mitään outoa, paitsi että erään työpöydän laatikot oli tyhjennetty. Ainakaan sieltä ei löytynyt mitään. Viime kerralla kukaan ei ollut tosin katsonut sinne, mutta nyt ne ainakin olivat tyhjät. Huolimatta lukuisista Voima- ja Normaalihavainnointiheitoista. Yläkerroksista huomattiin sama asia. Tyhjiä olivat kaikki laatikot (mitä viimeksi kukaan ei tutkinut), mutta kirjastosta oli hävinnyt tasan useita kirjoja. Jäljellä oli enää harmaa- ja mustakantisia kirjoja, suunnilleen yhtä paljon molempia. Molempien kirjatyyppien kansissa oli riimuja joita kukaan ei tunnistanut.

Koska Galador oli utelias Haltia, hän halusi välttämättä avata mustakantisen kirjan. PAM, ja Haltia kaatui maahan. Riimukin tosin hävisi kirjasta. Muutaman minuutin kuluttua Galador nousi ylös, ihmetteli mitä oli tapahtunut ja huomasi mustakantisen kirjan ilman riimua kannessa. Hän alkoi selaamaan sivuja, ja katso! ne olivat tyhjiä. Aldamir tunki kahteen säkkiinsä niin paljon kirjoja kuin niihin mahtui, ja huone hylättiin.

Alttarihuone tutkittiin, ja tällä kertaa huomattiin että valtaistuin oli mustaa Laenia. Muuta mielenkiintoista valtaistuimesta tai alttarihuoneesta ei löytynytkään. Sitten alettiin tutkimaan erästä hyvin epäilyttävää nurkkaa isossa salissa. Joku vahingossa sattuikin astumaan tyhjältä näyttäneeseen huoneeseen ihan sisälle asti, eikä vain tyytynyt tarkkailemaan sitä käytävästä, ja havaitsi etteihän huone ollut ollenkaan tyhjä. Sisällä oli mustasta Laenista tehty obeliski ja sen takana suuri punainen silmä. Huoneessa oli kaksi muutakin oviaukkoa, kirjastohuoneeseen ja erääseen toiseen huoneeseen. Kumma kyllä kirjastohuoneesta ei näkynyt mitään oviaukkoa. Nerokkaasti pääteltiin että kyseessä on illuusio.

Obeliskihuoneen viereinen huone oli samanlaisella illuusiolla verhottu. Ennenkuin huoneeseen astui, se näytti täysin tyhjältä. Sisällä huoneessa huomasi, kuinka kattoon oli kaiverrettu useita tähtiä jotka loistivat pehmeää, rauhoittavaa valoa. Koko huoneen seinät olivat tunnistamattoman kirjoituksen peitossa, mutta Dimmun mukaan kirjoitukset antoivat tähdille loiston. Galador ja Aldamir tutkivat josko saisivat tähden mukaansa, mutta koska se oli kiveen kaiverrettu kolo joka hohti, sitä ei saanut mukaan.

Seuraavaksi mentiin kokoushuoneeseen, missä oli iso pöytä ja keskellä mustasta Laenista tehty neliönmuotoinen alue. Koko huone tutkittiin, ja joku huomasi erään istumapaikan alla kolme nappia! Dimmu Voima Havainnoi napit, muttei huomannut mitään. Aina valmis Galador ilmoittautui valmiiksi painelemaan nappeja. Muut siiryivät joko kokonaan näköpiiristä pois tai nurkan taakse kurkkimaan. Ensimmäinen nappi aiheutti päästä neliönumuotoisen Laensuorakulmion kohoamisen pöydästä. Suorakulmion sivustalla oli pieni ovi, joka avautui. Sisällä oli säilytyslokero, jossa näytti olevan läpinäkyvästä vihreästä lasista tehty kolmen jalan mittainen ohut sauva.

Sauva otettiin pois lokerosta, ja Galador painoi seuraavaa nappia. Laensuorakulmio alkoi hohtaa, ja prisman tavoin heijasti todella ison alueen kartan kattoon. Ryhmältä löytyi paperia ja mustetta, ja näin saatiin epämääräinen karttakin piirrettyä. Hieman hankalaa se tosin oli, koska heijastunut kartta oli monta kertaa isompi kuin paperiarkki. Kun tämä oli tehty, Galador painoi kolmatta nappia. PAM, ja Haltia kaatui maahan. Samoin tekivät kaikki jotka olivat katsoneet pöytään Dimmua lukuunottamatta. Pian he kuitenkin alkoivat heräillä.

Kun kaikki olivat kunnossa Dimmu attunoi lasisauvan. Vihreää Laeniahan se oli, eikä mitään lasia. Sauva oli yksi osa kolmesta sauvasta, ja oli sidottu johonkin esineeseen. Kun sauvat asetti tiettyyn muotoon tiettyyn paikkaan (muotoa ja paikkaa ei saatu selville) jonkin esineen kera, jotain tapahtuisi. Lisäksi sauva sisälsi "helevetin korkean tason suojaloitsun, tai loitsun joka toimisi suojaloitsun tavoin, listalta Gate Mastery." Aldamir sulloi kepin reppuunsa kun nämä asiat oli saatu selville.

Kirjat päätettiin polttaa, mutta havaittiin että harmaakantiset kirjat eivät palaneet. Galador halusi tappaa kirjat kokonaan ja huitaisi yhtä tällaista kirjaa miekalla. PAM! ja Haltia tippui maahan. Muut naureskelivat, mutta kun Galador ei näyttänyt edes hengittävän, alkoi pientä paniikkia ilmetä. Parantaja syöksyi tutkimaan haltiaa, muttei pystynyt sanomaan tämän tilasta mitään. Ryhmä päätti ottaa haltian mukaan ja jos se parin päivän päästä alkaisi haisemaan pahalle, olisi haltia varmaan kuollut.

Loppunäytös

Kun koko torni oli käännetty ylösalaisin, päätettiin mennä heittelemään ansoitetut kirjat Vetten Valvojan kuoppaan. Samalla tuumittiin, että hittoakos tässä, mennään samantien taistelemaan sen kanssa. Ei se voisi pärjätä. Jos olisivat raukat olleet näkemässä taivasta, olisivan he huomanneet valtavan kokoisia Naurupilviä (tm). Koska he kuitenkaan eivät olleet, jäi heiltä tämä perin harvinainen ilmastollinen omituisuus näkemättä. Tällä kertaa taistelusuunnitelma tehtiin ennen itse taistelua. Dimmu heitteli Eioon ja Aicanáron aseisiin Krakeninsurmausriimut, ja lumosi muutaman nuolen. Aicanáro valmistautui taisteluun tekemällä jotain mikä sai hänen hahmonsa hieman epäselvemmäksi.

Sovittiin, että Dimmu taikosi Valon, joka houkuttelisi otuksen Eioon ja Aicanáron muodostamaan eturintamaan. Kun otus sitten ilmestyisi, jousimiehet ja Dimmu ammuskelisivat vasamia, nuolia ja vasamia sen minkä ehtisivät - Eioon ja Aicanáron tehtäväksi jäisi hoitaa lähitaistelu (ja yrittää siinä sivussa pysyä hengissä). Valo tehtiin, ja piinallisen puolikkaan minuutin jälkeen lammikon pintaan ilmestyi kuplia, ja kohta perään valtavankokoinen mustekalan näköinen olento (itseasiassa jättiläiskalmarin näköinen) ja lonkeroita.

Kolme lonkeroa tulikin kohti Aicanároa, joka irvisti ja toivoi parasta. Kuin ihmeen kaupalla hän sai torjuttua Saillaan yhden, ja kaksi muuta vain hieman läpsäisivät. Sitten jo Dimmun noitapillijäävasama jysähtikin otusta päähän ja tämän seuraksena otus tunsi hillitöntä tarvetta menettää tajuntansa. Muut ammuskelivat nuoliaan, mutta suurin osa osui vain lonkeroihin tai ruhoon aiheuttamatta kummempaa vahinkoa. Poikkeuksen teki Nardholin nuoli, joka teki jopa haavankin.

Aicanáro sivalsi otusta surma-aseellaan, mutta ei otus siihen ainakaan kuollut, vaikka osuma olikin hyvä. Niinpä se olisi päässyt tajuttomana vaipumaan takaisin lammikkoonsa, mutta sitten Eioo pelasti päivän. Hän jotenkin ihmeen kaupalla onnistui viiltämään otukseen valtavan haavan, josta verta suorastaan tulvi ulos (20 pistettä / krs). Otus vajosi edelleen ja vesi värjäytyi hyvin nopeasti mustaksi. Kuplia ei kuitenkaan enää juuri näkynyt. (Kaksi kriittisheittoa tuloksella 66 ja lopuksi surmakriittinen tuloksella 89 riittivät tappamaan 30. tason Krakenin ilman että se ehti saamaan mitään merkittävää aikaan. Olen mykistynyt. -GM huom.)

Odoteltiin, että vesi selvenisi hieman verestä. Kun näin oli käynyt, Dimmu taikoi esiin vesielementaalin ja komensi tätä etsimään tuomaan kaikki lammikossa (joka oli ainakin 75 metriä syvä, kuten ryhmän syväluotaustoimenpiteet ilmaisivat) olevat esineet yksi kerrallaan. Elementaali totteli ja kantoi mm. Valkokarhun Örkinsurmakeihään kaksi palasta, sinisen tähden, miekan huotrassaan, varvun, ja kaikenlaista muuta tavaraa. Näistä miekka oli kaikkein mielenkiintoisin.

Dimmu Voima Havainnoi koko kasaa ja attunoi esineet. Miekka oli nimeltään Darkbane, ja siinä oli jos jonkinmoista voimaa. Hetken pohdinnan jälkeen Dimmu päätti ettei halua miekkaa itselleen. Koska Aldamir ei osannut attunoida miekkaa, sai Aicanáro miekan. Hän oli Aldamirin ohella ainoa joka osasi leveää miekkaa käyttää.

Wintarion Iaur

Vihdoin ja viimein oltiin valmiita poistumaan koko paikasta. Laivan tuloa odoteltiin, ja kun se oli näköpiirissä laivan huomio kiinnitettiin. Kohta oltiinkin jo laivassa. Kapteeni kysyi retken onnistumisesta, ja sai hienon 'pahuus tuhottiin - oikeus voitti' -tyylisen vastauksen. Merimiehet yrittivät kovasti kaupata lisää lankkuja muttei ryhmää enää kiinnostanut ostaa niitä lisää.

Matka Riavodiin meni leppoisasti. Mitään muuta liikennettä ei nähty (tai iilimatoja olisi joku yönäköinen ehkä voinut huomata) koko matkan aikana. Riavodissa kapteenia houkuteltiin mukaan seuraavalle matkalle kohti Wintarion Iauria. Hänelle maksettiin 8 kultarahaa, ja kapteeni suostuikin. Kunhan vaan lähtö ei tapahtuisi tänään, sillä tänään on perjantai ja hän menee juomaan kännit. Ensimmäinen perämies sai laivan vastuulleen. Kun laiva oli kunnossa, muukin miehistö lähti viettämään iltaa.

Ryhmä säntäsi kaupunkiin tutkimaan paikallisten alkemistien tarjontaa. Löytyi jopa +5 maagisia aseita, joskin valikoima oli hyvin rajoittunutta. Ei-maagisia löytyi sepiltä hieman enemmän. Rahaa tuhlattiin useita kymmeniä kultarahoja ja kaikki olivat tyytyväisiä. Ruokaa muistettiin ostaa, kuten myös köysiä, lyhtyjä, öljyä lyhtyihin ja soihtuja. Loppuillan ryhmä nökötti kiltisti laivassa.

Matkaan päästiin seuraavana iltapäivänä. Jälleen koko matka sujui varsin leppoisasti, mitään hälyttävää ei näkynyt. Muutaman päivän kuluttua laivan kapteeni ilmoitti, että Kalajoki näkyy. Kalajoen varrella pitäisi tornin löytyä. Kalajoki ei päättynyt putouksena Rhûniin, vaan laski nätisti jokilaaksona. Hobitti oli ensimmäisten maihinnousijoiden mukana ja välittömästi kiipeili tähyilemään kukkuloiden päälle. Mitään tornia ei kuitenkaan näkynyt. Kun ryhmä oli saatu soudettua maihin, lähdettiin kävelemään joenvartta pitkin sisämaahan päin.

Päivän kuluessa torni saatiin näkyviin, ja aamulla mentiin katsomaan hieman lähempää. Torni oikeammin oli pienimuotoinen linnake, jossa oli ryhmän saamien tietojen mukaan myös sisäpiha. Yhtäkaikki torni oli kolmikerroksinen, ja oletettun sisäpihan yllä oli varustukset. Pääportin yllä oli yhtä vielä katettu ja seinin suljettu tila. Ikkunoitakin, tai paremminkin ampuma-aukkoja, oli joka suuntaan tornissa. Kukaan ei nähnyt mitään elämää koko paikassa. Pohdinnan jälkeen päätettiin lähettää tiedustelija Trahald lentävänä ja näkymättömänä tutkimaan koko paikkaa tarkemmin.

Trahald lensi maanpintaa pitkin muurin juurelle, josta nousi tarpeeksi ylös että näki sisäpihan. Muurivarustuksella partioi kuusi isoa örkkiä keskellä pilvistä aamupäivää!! Lisäksi sisäpihan nurkissa makoili neljä valkoista sutta, jokainen omassa nurkassaan. Tämän jälkeen urhea hobitti nousi katsomaan mitä tasakattoisen tornin päällä on. Kauhukseen hän huomasi valtavankokoisen nahkasiipisen olennon lojuvan pitkin pituuttaan tornin katolla. Lisäksi katolla oli pöytiä ja tuoleja ja jokin luukku. Salamannopeasti Trahald vetäytyi alemmas ja toivoi ettei olento olisi huomannut häntä. Kun hetkeen ei tapahtunut mitään, Trahald lensi ja kurkki ikkunoista sisään. Osasta näkyi jotain, osasta ei. Tiedusteluretken jälkeen hän palasi muun ryhmän luo.

Otus tunnistettiin Siivekkääksi Pedoksi. Örkit mainitessaan joku havaitsi Aicanáron hikoilevan hyvin keskittynyt ilme päällään. Kohta, jonkun mainitessa uudestaan örkit Aicanáro sihahti hampaittensa välistä että 'älkää nyt helvetissä sanoko sitä sanaa enää'. Breawyn sanoi välittömästi että 'Örkki!'. Aicanáro nosti valkometallisen miekkansa lähes yhtä nopeasti parantajan kurkulle ja toisti sanansa. Parantaja pysyi hiljaa.

Siivekäs Peto oli tietenkin hyyvin hyyyvin iivil ja sehän piti saada hengiltä. Päätettiin muodostaa lentävä ja näkymätön iskuryhmä joka hoitelisi pedon. Iskuryhmään kuului Aicanáro, Aldamir ja Gandaluk. Dimmu lentelisi hieman taaempana valmiina auttamaan. Tietenkin ennen tätä Dimmu oli taikonut pariin aseeseen Fell Beastinsurmariimut. Kaikki sujui hyvin siihen asti kunnes ryhmä nousi näkymättöminä tornin katon tasalle. Samalla Fell Beastin pää nousi ja katsoi suoraan näkymättömiin iskuryhmäläisiin. Koko otuskin nousi ja samassa iskuryhmä aloitti toiminnan. Fell Beast ei ehtinyt tehdä yhtään mitään, kun Gandalukin isku tuhosi olennon sydämen. Siivekäs Peto ei tästä tykännyt ja kaatui kuolleena maahan.

Välittömästi mentiin katselemaan örkkejä. Örkit olivat huomanneet ilmeisesti pedon nousun ja tippumisen, ja nähdessään kääpiön ne lähtivät välittömästi kohti pääoven kohdalla olevaa huonetta. Aicanáro ja Gandaluk ehtivät tiputtaa yhden örkin ennenkuin loput olivat sisällä. Sillä aikaa sudet olivat menneet aivan tornin juurelle, ettei niitä pystyttäisi kovin helposti ampumaan. Aldamir oli antanut merkkejä muulle ryhmälle, että nämä tajuaisivat hyökätä juosten. Kukkulalle jääneet aloittivat kirin kohti tornia ja Aldamirin laskemaa köyttä.

Samaan aikaan tornissaolijat näkivät kuinka tallien ovet sisäpihalla sekä ulkoportti avautuivat ja ulos ryntäsi kahdeksan sotasutta (kuten joku otukset tunnisti). Aicanáro ja Gandaluk ehtivät ampua nuolen kumpikin, ja saivatkin haavoitetuksi yhtä sutta. Sudet pysähtyivät ulkoportin luo, kuitenkin jousen kantamattomiin ja hakivat hyökkääjää hetkisen verran. Kun sudet näkivät ryhmän, lähtivät ne 'kevyesti lönköttelemään' kohti ryhmää, edeten hieman yli 100 metriä per kierros. Tällä välillä Eioo oli onnistunut kompastumaan ja oli pökertynyt. Edellä juokseva Nardholkin tajusi kuinka nopeasti sudet olisivat heidän kimpussaan ja yritti epätoivoisesti karkuun. Vain kaksi sutta jäi Nardholin kimppuun kuuden muun jatkaessa Johtajan ohi.

Sormushaamu Eioo oli saanut tajunsa takaisin ja taikuutta käyttäen pakeni juuri ennenkuin kaksi sutta olisi haukannut hänestä palasen. Turanilla, Breawynillä ja Nardholilla ei käynyt yhtä hyvä tuuri. Dimmukin auttoi Johtajaa paiskaamalla vihrer-keltahohtoisen ammuksen yhteen susista. Tällä välin Aldamir huomasi kuinka köysi alkoi itsekseen liikkua, mutta kohta kuuli Trahaldin äänen. Hobitti siis kiipesi köyttä pitkin näkymättömänä.

Aldamir sai kuitenkin pian muuta ajateltavaa. Eioo oli juuri ehtinyt kiivetä tornin päälle, kun keskelle tornin kattoa ilmestyi mustiin pukeutunut hahmo, jolla oli vyöllä jännä tikari (muuta asetta ei näkynyt) ja silmien paikalla punaista hehkua. Otus näytti tuijottavan suoraan Hobittiin. Muu ryhmä ei jäänyt aikailemaan, vaan Gandaluk ampui nuolen otuksen kyljen läpi. Otus ei siitä piitannut. Aicanáro tempaisi miekkansa esiin, ja muutkin ryhtyivät taistelemaan. Miekka loisti kirkkaasti ja laukaisi ammuksen kohti otusta, mutta shokkivasama ei saanut mitään aikaan. Ensimmäisenä hyökkäsi Eioo, joka kuitenkaan ei koskaan ehtinyt lyömään otusta koska tunsi että tämä olikin hänen erittäin hyvä ystävänsä! Muut kokivat hieman samanlaisia tunteita, mutta aina välillä (kiitos Aicanáron miekan) he pääsivät lyömään otusta kun se ei enää tuntunutkaan kaverilta. Otus sen sijaan hakkasi joka kierroksella nyrkeillään aina sitä joka oli häntä viimeksi lyönyt.

Dimmu huomasi mitä tornissa tapahtui ja jätti Johtajan kuolemaan susien suuhun. Muut olikin jo ehditty raadella tajuttomiksi ja susilla oli edessä juhla-ateria. Hän ehti juuri sopivasti paikalle ja paiskasi otuksen alle uskomattoman kuuman tuliseinän. Otus ottikin saikin pahoja vammoja, eikä kerinnyt astuta seinästä pois ennenkuin liekkienpurkaus poltti koko olion tomuksi. Jäljelle jäi vain outo musta tikari, kultainen sormus (jota ei näkynyt olion sormessa), avain ja noin neljä milliä paksu kolmionmuotoinen levy.

Jatkuu...

Panttivankidraama

Tässä välissä tapahtui kaikenlaista

Kun tilanne oli hieman rauhoittunut, Daelhaelin kaivoi vaatteidensa kätköistä irtirevityn sivun, jossa oli seuraava teksti:

Ensimmäisenä on Lihava, se joka ei ole uhrannut eikä ole saanut. Toisena kaksi Laihaa, ne jotka ovat uhranneet ja saaneet. Kolmantena kolme Kokonaista, ne jotka eivät tule uhratuiksi, mutta saavat. Neljäntenä neljä Palasta, ne jotka tulevat uhratuiksi mutta eivät saa. Lihava on huijausta. Kaksi Laihaa omistavat Kokonaisen ja Palasen. Toinen Palanen löytyy Siltä jota ei ole. Toinen Kokonainen on Sillä joka uhraa. Kolmas Kokonainen on löydetty, mutta sitä ei nähdä. Kauneus kätkee Kolmannen Palasen. Se joka on Tyhjä hallitsee Neljättä palasta.

Kun olet riistänyt Uhranneilta, antanut niille jotka eivät tule Uhratuiksi ja Uhrannut ne jotka tulevat riistetyksi, olet myös löytänyt Sen jota ei ole, Uhrannut Sen joka uhraa, nähnyt Sen jota ei näe, turmellut Kauneuden ja täyttänyt Tyhjyyden. Silloin olet saava mahdollisuuden uhrata ja saada.

Jatkuu kenties joulun jälkeen..


Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen GM Mikko Kakkonen.