Tämä Legendaarinen, Ällistyttävä, Tosi Sankareiden Äksönkertomus (LÄTSÄ (tm)) sai alkunsa Esgarothista 11.7. Erûn vuonna 1640 Kolmatta Aikaa.

[Seuraava osa] [Edellinen osa]

LÄTSÄ:n (tm) Sankarit:


Detlef: Noidanmetsästäjä Tharbadista, joka jahtaa noitiaan Broadswordillaan. Kantaa mukanaan näkymättömäksi tekevää käsikirvestä. Tuttu myös Legendaarisista Lausahduksista. Pääsi onnellisesti Ivaloon, josta muu ryhmä haki hänet, kun paha noita oli kuollut. Ilaninissa odottaa päästä 20 kr palkkio. Osti Adnan 'isännälleen' orjaksi.


Askar: Merirosvo, joka on ruma. Tosi ruma. Sai onneksi lahjaksi Dimmulta kommandopipon, tietenkin kylmyyttä vastaan.


Bruenor: Kääpiötaistelija Sumuvuorilta. Hampaitaan kiristellen pakeni yhdessä Eioon kanssa örkkejä. Tappoi nämä örkit myöhemmin. Osoitti taistelukuntonsa moneen otteeseen tappaessaan hämähäkkejä ja noitaa. Sai lonkkaansa haamuilta. Hienolla sotavasaralla on kiva tappaa örkkejä. Loistaakin vielä. Siellä missä on örkkejä haluaisi myös Bruenor olla.


Moraeg: Nomen est Omen. Yllään rengaspaita ja metsänväriset haltiavaatteet, selässään sarvijousi ja vyöllään hieno haltiamiekka Moraeg näyttää tavalliselta metsänhaltialta. Setä on kai Riavodissa. Nysväsi noitatappelun, mutta ammuskeli gargoyleja.


Aradrine: Naispuolinen maallikkoparantaja Umbarista. Riavodissa tuli käytyä, ja isää ei siellä näkynyt. Ihmettelee itsekseen hiljaa muun ryhmän toimia, mutta parantaa kuitenkin kaiken minkä pystyy. Tarvittaessa ylitason loitsuilla.


Adna: Hippipuolituinen Konnusta. On jotenkin huumehuuruissaan eksynyt Sumuvuorten tälle puolelle. Pulisee ja höpisee kauheasti kaikille, joskus jopa soittaa huuliharppua. Ei pysty puhumaan sateella, mutta soittamaan pystyy aina. Ei kärsi enää vierotusongelmista, ja olut maittaa. Puhaltelee pikkunuolia puhallusputkellaan joka paikkaan, ja sai tuurilla niillä osumiakin. Sai valkoisen joulun (ja uudenvuoden). Ostettiin orjana.


Durthang: Metsämiesnuorimies, joka löytyi tajuttomana. Ystävien kesken Dimmu.. "Se sydän oli kauheen evil, mutta mä onnistuin hallitsemaan sitä". Örkkejä on kiva tappaa. Osaa taikoa Firewalleja.


(NPC) Fëanim: Moraeg osti orjaksi Strayholdissa. Uskomattoman kaunis Noldo-haltia. Laulaa kauniisti ja unettavasti.


(NPC) Hilleri: Nuorimies Strayholdista, ja on Samahin palkollinen, jolle Adna maksaa nykyisin palkkaa.


Portaitten alapuolella

Malttamattomina ryhmä säntäsi kohti portaita. Mutta portaat eivät vieneetkään aivan pelkästään seuraavaan kerrokseen, vaan pitkän matkan alaviistoon. Kun portaat olivat vihdoin loppuneet, edessä oli metalliovi. Kaikki halusivat tutkia ovea, ja Dimmu power perceptoi sitä, mutta niin ansoja kuin magiaakaan ei löytynyt. Adna sai kunnian tiirikoida oven auki. Helpostihan se kävikin. Pieni huone, johon ryhmä saapui, oli vartiotupa, joskin kauan aikaa sitten hylätty. Vastakkaisella seinällä oli taas ovi, ja oven vieressä seinässä laatta, jonka Fëanim luki: "Galadórën kaupunki, olkoon kaikki tervetulleita!". Perceptointi tuotti tuloksen, sillä laatta aukeni hienosti. Sisältä löytyi broadsword, target shield ja varpu. Detlef ja Dimmu attunoivat esineitä, ja Broadsword sekä varpu olivat jopa peräti maagisia. Miekka oli Blade of Life. Näiden kahden mukaan se olisi +10 miekka, ja epäkuolleita vastaan +20. Kilvessä ei ollut mitään, mutta Bruenor sai selville, että se oli tehty vähäteräksestä, ollen näin +5 materiaalista. Varvulla taasen pystyi kutsumaan elementaaleja, kunhan vain elementaalin alkuainesta oli tarpeeksi saatavilla. Varvussa oli tosin vain 3 varausta, ja lesser elementaalin kutsumiseen meni yksi varaus. Greater elementaaliin meni tietenkin kaksi varausta.

Ovikin saatiin auki, ja ryhmä tarpoi eteenpäin. Toisen oven jälkeen tuli nopea taistelu luurankojen kanssa, jotka tietenkin hakattiin palasiksi. (Dimmu jatkoi uskomattomien lore -heittojen sarjaansa, ja heitti sitten taas erikoisonnistumisen Undead Loreen. Kiitos. -GM Huom.) Löytyi salaovi, jonka takaa pitkä käytävä, jonka päästä löytyi toinen salaovi. Oven takaa päästiin huoneeseen, jossa oli portaat alas, ja ovi, mutta alakertaan ei uskallettu vielä mennä. Oven takaa päästiin eteenpäin, ja erään salaoven takaa päästiin (luurankovartija tapettiin) outoon, hieman kirjastotyyppiseen kompleksiin. Yksikään kirjoista ei tosin ollut lukukelpoinen, eikä mitään muutakaan tavaraa löytynyt.

Erään oven takaa löytyi hienosti koristeltu huone, jossa oli täysin ehjä pöytä, tuoli, sänky, kirjahyllyt jne. Ja heikosti läpikuultava pitkä ihmishahmo, joka luki jotain mustaa kirjaa. Ensitöikseen, kun näki hämmästyneen kääpiön naaman, tokaisi hahmo: "Vihdoinkin ruokaa!". Ryhmä oli jo hyökkäämässä kimppuun, kun hahmo jatkoi "Ei mutta hetkinen, milloinkas tänne on kääpiö palkattu palvelusväkeen?". Ryhmän jäi kuin jäikin keskustelemaan hahmon (joka osoittautui haamuksi) kanssa. Kävi ilmi, että hän eli vielä vuodessa 1695 TOISTA AIKAA, ja oli nimeltään Khanturin (Q: Tiedon Valtias). Hän oli Galadórën valtiaan pääneuvonantaja, ja pyysi kertomaan terveisiä kääpiöille "tois' puol' jokkee". Antoi hän ryhmälle vielä tehtävänkin, heidän pitäisi käydä karhuamassa kuninkaalta yksi kirja takaisin.

Noril Dimmu oli tällä aikaa power perceptoinut, ja huomannut, että pöydällä oleva kirja oli punainen, aaveen miekka sininen, panssari sininen, toinen sormus sininen ja toinen punainen, saappaat siniset ja kilpi punainen. Niinpä Dimmu olisi halunnut hyökätä tämän kävelevän loottikasan kimppuun, mutta kun Fëanim kertoili aaveen miekasta, että se oli taottu haltiaseppojen taitojen ollessa suurimmillaan ja että se oli yksi kahdeksasta Suuresta Haltiamiekasta, nimeltään Noril ja blablabla, tuli Dimmukin vakuuttuneeksi ryhmä tappiosta. Silti hän jäi miettimään: "Yksi hyvä kriittisheitto Firewallilla..." Eri asia sitten oli, että tehosiko tuli Khanturiniin.

Khanturin kertoi lisäksi (ryhmä tietenkin kysyi näitä), että he olivat saaneet jonkun sotavangin tai vastaavan joskus vuonna 1695, ja sen jälkeen aika onkin tuntunut ihmeen pitkältä. Niin ja kuninkaan huoneen piti löytyä suoraan ruokasalista johtavien portaiden alapäästä. Ruokasali löytyisi menemällä itään basaarista, joka johti vastaanottosaliin. Pitäkää kiirettä jos mahdollista.

Ryhmä toivotteli hyviä vointeja Khanturinille ja lupasi että palvelijat tuovat kohta ruokaa, ja lähti jatkamaan koluamista yrittäen noudattaa ohjeita. He saapuivatkin erääseen saliin, jossa valtaistuimella istuimella istuskelikin iso luuranko, ja jonka edessä oli monta pienempää. Lisäksi Fëanim varoitti vielä vaarasta. Kumma kyllä rangat eivät reagoineet mitenkään ryhmään, ennenkuin Dimmun Firewall tuhosi niin ison kuin yhden pienemmän. Loput olivat helppoa riistaa, vaikkakin yksi onnistui imemään rakennetta Dimmulta ja Bruenorilta.

Valtaistuimen alta löytyikin loottia, kun sopivasti perceptoitiin. Alta löytyi (kaikki tunnistettiin nopeasti) Vähäteräksestä tehty Piikkunuija sekä normaali maaginen +5 Sapeli, joka antoi +10 Kääpiöitä vastaan ja +15 Haltioita vastaan. Lisäksi löytyi yksi pieni musta potion, jonka Adna arveli sisältävän parannusjuomaa.

Huoneiden tutkimista jatkettiin aina sisällä olevat luurangot tappaen. Näistä ei juurikaan ollut vastusta. Välillä käytiin ylhäällä temppelissä lepäilemässä ja polttamassa kaikki luut mitä löydettiin ulkosalla. Detlef hakkasi jopa kaikkien kolmen metallimiehen päät irti ja heitti nekin tuleen. Nämä eivät kuitenkaan palaneet.

Prinssi ja prinsessa

Eräässä huoneessa sitten olikin haastetta. Bruenor, tapansa mukaan halusi mennä edeltä tähänkin huoneeseen. Huoneessa olikin vastassa melkein ovella neljä isompaa rankoa, yksi pienempi, sekä lisäksi huoneen takaosassa oli yksi todella iso luuranko vierellään hieman pienempi. Kaikki muut rangot syöksyivät ryhmää vastaan, mutta iso jäi taakse. Kohta Moraeg tunsi kummallisesti heikkevänsä. Dimmun firewallista ei ollut paljoa hyötyä isoa vastaan, sillä se oli ensimmäinen luuranko joka tajusi astua pois palavalta alueelta. Seuraavalla kierroksella oli Detlefin vuoro. Kääpiö onnistui alkuun vastustamaan loitsua, mutta lopulta se alkoi tehota kääpiöönkin. Ryhmän onneksi he olivat saaneet hakattua pienemmät luurangot kappaleiksi, eikä isolla ollut enää mitään mahdollisuuksia neljää hyökkääjää vastaan.

Taistelun jälkeen alkoikin taas parannusshow. Detlefillä oli 2 kestopistettä jäljellä, Moraegilla 1 ja kääpiökin oli menettänyt pitkälle yli 50 kestopistettä. Tuossa taistelussa muuten luurangot saivat Ensimmäisen Osumansa johonkin ryhmän jäseneen. Peräti A-kriittinen! Yllättäen siitäkään ei tullut sen kummempaa jälkeä.

Huone näytti olevan jonkun kuninkaallisen huone, ainakin näin ryhmä uskoi. Seinillä oli maalauksia, jotka tosin olivat aika huonossa kunnossa. Huoneessa oli lisäksi iso sänly, pöytä, tuoleja, kirjahylly sekä arkku. Ei ole vaikea arvata minkä kimppuun ryhmä säntäsi. Arkusta ei löytynyt ansaa, ja arkku aukesi isolta luurangolta löytyneellä avaimella. Sisällä oli yksi iso hopeapala, joka hohti punaisena kun sitä power perceptoi, muutamia kultarahoja sekä 89 hopearahaa. Rahojen alla oli musta sulkakynä, noin 25 senttiä pitkä. Dimmu attunoi kynää, ja sai selville, että sillä kirjoitetut tekstit tai piirrokset ovat todella laadukkaita, tai ainakin niiden lukija uskoo niin. Jos kynällä kirjoitti väärennöksen, sitä oli paljon hankalampi huomata vääräksi kuin normaalilla kynällä tehty. Muuten huoneesta ei löytynyt mitään erikoista.

Skeleton strikes back!

Aikansa tutkittuaan ja taisteltuaan ryhmä löysi valtavan ruokasalin, jossa ei tosin ollut mitään tai ketään, 2000 kultarahan arvoisen mithrilsormuksen ja muuta vähempiarvoista korua ja rahaa, ja Adna melkein joutui koomaan, jne. Eräässä taistelussa pienessä kauppakammiossa eräs luuranko onnistui kuin ihmeen kaupalla läpäisemään kääpiön puolustuksen ja saman tien työnsi kääpiön leukaluun tämän aivoihin. Tästähän ryhmä ei tykännyt, ja tappoi luurangot. Hetken pohdiskelun jälkeen ryhmä muisti Detlefin sielunsäilytyskorun olemassaolon, ja päätti sitoa kääpiön sielun siihen. Tämän jälkeen lähdettiin rauhallisen ja kiireettömän yöunen jälkeen hurjaa vauhtia kohti Strayholdia.

Strayholdissa ryhmä suuntasi suoraan tutun parantajan luo, ja tiedusteli tältä kääpiön kuntoa. Aivokuolluthan tuo näytti olevan, oli parantajan kommentti. Mahdollisia parannusyrttejä hänellä ei ollut itsellään, mutta tunsi kyllä joitakin asiaan kuuluvia yrttejä. Sovittiin, että hän lähettäisi "Fredin" tiedustelemaan näistä Varkaiden Markkinoilta yömyöhällä. Hinnasta hän varoitti myös, että se tulisi varmasti olemaan korkea.

Mithkarak, kultainen 
Strayholdinnoutaja Yöhön odotettiin jännittyneenä, mutta kaupassa kuitenkin maltettiin käydä. Ostettiin kuka mitäkin tarviketta ja turhiketta, ja saipa Fëanim itselleen 36 kultarahan arvoisen pitkän miekan, jonka Moraeg kustansi ystävällisesti. Moraeg osti iteslleen lisäksi koiranpennun, sellaisen ruskeanharmaaturkkisen. Nimekseen koira sai Mithkarak. Muutenkin kaupungissa oli kiva tallustaa, keneltäkään ei edes ryöstetty mitään tällä kertaa.

Yrtti maksoi vain 820 kultarahaa. "Fred" suostui ystävällisesti arvioimaan ryhmän jalokiviä ja muita tilpehöörejä, ja ryhmä sai varsin vaivatta kasaan tarvittavan summan. "Fred" kiitti ja antoi pienen pussukan jossa tarvittava juuri oli. Ja eikun parantajan luo. Parantaja, hetken tutkiskeltuaan, valmisteli yrtin iloisesti vihellellen ja juotti sen kääpiölle. Muutaman tunnin kuluttua kääpiö jopa heräsi eloon, ja ihmetteli tavattomasti kun sotavasara ei ollutkaan hänen vihollista hakkaavissa käsissään. Jälkeenpäin parantaja tunnusti, ettei ollut koskaan aiemmin nähnyt moista yrttiä ja että oli oikeastaan aika paljon tuuria, että koko yrtti edes tehosi. Mutta ryhmä oli tyytyväinen, ja maksoi parantajan pyytämän 10 kultarahan palkkion mukisematta.

Matkan aikana omilla vartiovuoroillaan Moraeg koulutti koiraansa, ja koira tuntuikin oppivan nopeasti yksinkertaisia asioita. Ehkäpä koirasta tulee joskus olemaan jotain hyötyäkin.

Takaisin luolaan tultuaan ryhmä jatkoi koluamistaan. Eiköhän seuraavassa huoneessa ollut taas kaksi pikkuista luurankoa. Bruenor meni kimppuun silmät vihasta kiiluen, ja hieman jäljempänä tulivat muut. Näinä muutamina sekunteina Hillerin kohtalo läheni täyttymystään; sillä taistelun aikana toinen rangoista onnistui lyömään miekkansa Hillerin posken läpi vaurioittaen aivoja.Hilleri vaipui maahan eteensä tuijottaen ja poskeaan pidellen, eikä ryhmä mahtanut vammalle mitään. Ryhmä harkitsi jopa sieluamuletin käyttöä, mutta päätti lopulta haudata Hillerin. Tietenkin ensin lootattuaan hänet.

Jatkuu seuraavassa osassa...


Omia muistikuviaan vapaasti mukaellen GM Mikko Kakkonen.